Aurinkoinen Rio, Copacapanan rantahiekka, kauniita ihmisiä, palllo ja verkko, olympiakisat ja villisti hurraava yleisö. Rion olympialaisten beach volley -turnaus on ollut eittämättä juuri sitä, minkälainen mielikuva kisoista television katsojalle jää.
Rantalentopallo on loistava televisiolaji, jossa tilanteet vaihtuvat nopeasti ja suoritukset ovat välillä silmiä hivelevän hienoja. Varsinkin naisten rantalentopallossa penkkiurheilijoiden keskittyminen kuitenkin herpaantuu usein itse lajista jonnekin aivan muualle.
Moni Rion kisoja seurannut on kysynyt, miksi naisilla on beach volleyssä niukat urheiluasut, kun taas miehet pitävät polviin asti roikkuvia shortseja ja löysää paitaa?
– Se lähtee varmasti uimarantakulttuurista. Vähemmän uimarannoilla nähdään bikiniasuisia miehiä tai shortsit ja hihaton paita yllään kulkevia naisia, sanoo beach volley-tiedottaja Heikki Kiiskinen Suomen lentopalloliitosta.
Vähemmän uimarannoilla nähdään bikiniasuisia miehiä tai shortsit ja hihaton paita yllään kulkevia naisia.
Heikki Kiiskinen, Suomen lentopalloliiton beachvolley-tiedottaja
Urheilijoilla ei valinnanvaraa
Kansainvälinen lentopalloliitto määrittelee naisten toppien ja bikinien alaosien koot tarkasti. Kilpailujen järjestäjän tehtävänä taas on tarjota kilpailijoille sääntöjen mukaiset peliasut.
– Niitä ei pysty itse valitsemaan. Pieni säätövara on naisten bikinien koossa ja miesten lahkeen pituudessa, Kiiskinen sanoo.
Beach volleyn sääntöjä tarkastellaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Myös peliasujen määrittäminen kuuluu tähän prosessiin. Heikki Kiiskinen epäilee, että tiukoilla peliasustesäännöillä kansainvälinen lentopalloliitto pyrkii myös kasvattamaan lajin medianäkyvyyttä.
– Se on varsin koukuttava laji seurata myös television välityksellä, Kiiskinen toteaa.