Voit kuunnella _Miehemme maailmalla _-sarjaa tästä linkistä.
29. elokuuta 2005 iskenyt hirmumyrsky Katrina surmasi yli 1700 ihmistä. Aineelliset tuhot olivat yli 70 miljardia euroa.
Tulvavesi peitti neljä viidesosaa New Orleansista. Vettä pumpattiin kaduilta useita viikkoja.
Seitsemän auton pelastussuunnitelma
Kävin New Orleansissa kaksi viikkoa ennen myrskyä. Päivän puheenaiheena oli kaupunkia uhkaava suuri myrsky.
Aihetta tutkittuani huomasin, että vaaroista tiedettiin etukäteen. Asiantuntijat varoittivat jo vuosikymmeniä aiemmin, etteivät New Orleansin padot ole kestäviä: jos kaupunkia ympäröivä Pontchartrainjärvi tulvii yli, peittyvät matalalle maalle rakennetut alueet.
Varoituksista huolimatta kaupungin pelastussuunnitelmat olivat lähinnä surkuhupaisia. Julkisia varoja niihin ei hukattu. Patoja ei remontoitu.
Mahdollisia evakuointeja varten oli käynnistetty ”Operaatio veljien vartija", johon vapaaehtoisten toivottiin ilmoittautuvan. Autottomat pääsisivät kimppakyydeillä kaupungin ulkopuolelle turvaan.
Myrskyn iskiessä mukaan oli ilmoittautunut seitsemän autonomistajaa. New Orleansissa oli tuolloin puoli miljoonaa asukasta.
Autojono vedenpinnan alapuolella
Padot sortuivat. Menen myrskyn jälkeisenä päivänä New Orleansin 17. kadun sortumapaikalle niin lähelle kuin se vedenpaisumukselta oli mahdollista. Muutaman sadan metrin päähän sillalle, jonka alapuolella kaupungin ohitustiet risteytyvät.
Edessä häämöttivät keskusta ja vanhakaupunki, jotka ovat kukkulalla ja olivat siksi säilyneet ehjinä. Tummanruskea tulvavesi oli peittänyt kaiken ympäriltä.
Keskustan lähettyvillä olevien talojen katoilla oli ihmisiä, joille kumiveneellä liikkuvat pelastustyöntekijät huusivat ohjeita kovaäänisellä.
Kun katsoin sillalta alaspäin, näin likaisen vesimassan pinnan alta punaisia, sinisiä ja mustia läikkiä. Ne tarkentuivat henkilöautoiksi, joita oli jonossa ohitustiellä.
Pelastustyöntekijä arveli, että autojen sisällä olisi ruumiita. Minun oli vaikea uskoa sitä todeksi.
Vyöryivätkö vesimassat padon murruttua niin nopeasti, etteivät edes ohitustien autot ehtineet pakoon? Oliko ohitustiellä siinä vaiheessa vielä liikennettä, myrskyhän oli raivonnut jo jonkin aikaa?
Toisaalta, jos autot olivat tyhjillään, miksi niitä oli pysäköity ohitustielle jonoon?
En tiedä vieläkään vastauksia näihin kysymyksiin.
Pelastustoimi lamaannuksissa
Sähkölinjat olivat poikki, kännykät eivät toimineet. Ei ollut bensaa, ruokaa eikä juomavettä. Lämpötila oli yli 30 celsiusasteessa, ja ilman kosteusprosentti lähenteli sataa.
Jouduimme ihmettelemään neljä päivää, missä helikopterit ja järeämpi pelastuskalusto viipyvät. Vasta sitten alkoi tapahtua ja saman tien ylimitoitetun näyttävästi, kun armeija vyöryi kaupunkiin.
Uutinen oli mennyt presidentiltä ohi
George W. Bushin kansansuosio presidenttinä oli jo ollut laskusuunnassa. Katrinasta alkoi jyrkkä alamäki.
Kävin täydentämässä varastoja lähimmässä toimivassa kaupungissa Baton Rougessa. Siellä hotellin aula oli täyttynyt uupuneista ja alakuloisista New Orleansista tulleista ihmisistä.
Aulan televisiossa näkyi uutislähetys, jossa kerrottiin, että Bush antaa muutaman minuutin kuluttua lausunnon. Kaikki jäivät odottamaan sitä.
Farkkuihin ja bootseihin pukeutunut Bush puhui Texasin maatilansa portilla. Ei kuitenkaan mitään hirmumyrskystä, vaan jostain sisäpoliittisesta hankkeesta.
Kuulijat hotellin aulassa olivat tyrmistyneitä. Oli käsitttämätöntä, että presidentti ei tuntunut tietävän täystuhosta edes puolitoista päivää sen tapahtduttua.
Merenpinnan alapuolelle rakennettu tuhoutui
Jazz-muusikoistaan tunnettu New Orleansin yhdeksäs kaupunginosa meni tuusan nuuskaksi. Se on rakennettu suolle, joka on merenpinnan alapuolella.
Louisianassa on levitetty kaupunkiasutusta. Samalla tuhottu suoalueen luonnonpuskureita öljy- ja kaasuputkistoilla sekä erikoisilla istutuksilla.
1940-luvulla kuvernööri päätti tehdä osavaltiosta turkistuottajan. Suoalueelle tuotiin Kanadasta majavia, jotka eivät sovi ekosysteemiin.
Majavat söivät juuret ja aluskasvillisuuden.