Hugh Grant kiepautti maailman pikkusormensa ympärille veitikkamaisella charmillaan. Vuoden 1994 Neljät häät ja yhdet hautajaiset oli hitti, josta lähti liikkeelle Grantin uraputki romanttisten komedioiden sankarina.
Toisaalta tähdeksi nousemista seurasi skandaalinkäry, kun Grant jäi kiinni seksipalvelujen ostamisesta Hollywoodin kadulla. Eikä se jäänyt ainoaksi kerraksi, Grantin yksityiselämä on noussut otsikoihin aina viime vuosiin saakka.
Tavatessani Lontoossa Grantin tähdittämän uuden Florence-elokuvan ohjaajan Stephen Frearsin, ei mene aikaakaan kun ohjaaja sivuaa jo Grantin kohumenneisyyttä. Elokuvamaailma ei ole unohtanut.
– Olen aina pitänyt Hugh Grantia erittäin hyvänä näyttelijänä, mutta jokseenkin väärinymmärrettynä. Ja voi luoja, mihin sotkuihin hän joutuikaan. Mutta olen aina pitänyt hänestä, vaikka emme aiemmin tunteneetkaan, sanoo Frears.
Ohjaaja Grantista: "Minun teki mieli lyödä häntä"
High FidelitynjaPhilomenanarvostettu brittiohjaaja halusi ehdottomasti Grantin Meryl Streepin rinnalle oopperamaailmaan sijoittuvaan elokuvaansa. Tositapahtumiin perustuvaFlorencekertoo kammottavan huonosta oopperalaulajasta Florence Foster Jenkinsistä, jonka mies pitää yllä vaimon harhaista illuusiota upeasta laulukyvystään.
– Hugh on nero komediassa, ja onneksi hän on nyt kasvanut. Hänellä on nykyään kauheasti lapsia, hän on aivan erilainen mies. Hän ei ole sellainen naurettava idiootti, jota hän näytteli Neljissä häissä ja yksissä hautajaisissa, sanoo Frears.
Frears jatkaa Grantin kehumista. Ohjaajan mielestä näyttelijä on hyvin liikuttava, älykäs ja työteliäs. Mutta.
– Minun teki mieli lyödä häntä monta kertaa päivässä, heittää ohjaaja.
Haastattelut kuin kidutusta
Perfektionistin maineenkin saaneelle Grantille Florence on paluu päärooliin pitkän tauon jälkeen. Notting Hillistä, Bridget Jonesista ja muista romanttisista hittikomedioista on jo aikaa.
Viime vuosina näyttelijä on nähty vain pienissä rooleissa, sitä ennen hän piti joitakin vuosia taukoa näyttelemisestä. Tuona aikana Grantin suhteet lastensa äitien kanssa kiinnostivat mediaa. Yksityisyyden rajojen ylitys on ollut näyttelijälle liikaa. Grant on antanut kasvonsa epäeettistä ja laitonta journalismia vastaan taistelevalle kampanjalle.
Tavatessani näyttelijän käy nopeasti selväksi, että Grant ei ole ikävöinyt toimittajia. Britannian tunnetuin vilkkusilmä vitsailee heti alkuun haastateltavan penkissä istumisesta. Näyttelijän harkitsevasta ilmeestä huomaa, että hän on aivan tosissaan vitsin takana.
– Armeijan kannattaisi käyttää tätä kidutuskeinona.
Kysyn Grantilta mitä välivuodet elokuvamaailmasta antoivat hänelle.
– Olin politiikassa ja sain lapsia, tein vaikka mitä. Onko se tuonut mitään uutta? Ehkäpä. Lasten saaminen on tehnyt minusta mukavamman ja antanut lämpöä näyttelemiseeni.
Liian vanha romanttisiin komedioihin
Grant nähdään nyt vähän erilaisessa roolissa kuin totutusti. Kyse ei ole romanttisen komedian sankarista vaan surumielisen draamakomedian monipuolisesta miespääosasta. Grantin hahmo on toisaalta hyvää tarkoittava ja lojaali aviomies, toisaalta vaimonsa rahoista hyötyvä näyttelijä, joka pitää kulisseissa tyttöystävää.
– Hänen vaimollaan on rahaa, ilman häntä miehellä ei olisi rahaa eikä työtä. Minusta oli kiinnostavaa, että hän oli mahtaileva mies, jolla ei ollut oikeasti mitään pohjaa. Se on sekä hauskaa että surullista, sanoo Grant.
Nyt 55-vuotiaana Grant luo uudenlaista uraa itselleen. Hänen mukaansa se ei ole suunnitelmallista vaan puhdasta vahinkoa.
– Olen liian vanha tekemään romanttisia komedioita. Sitten tulee tällaisia Florencen kaltaisia elokuvia. Tai esitän vakoojaa Guy Ritchiesin elokuvassa tai annan ääneni merirosvokapteenille lasten piirrettyyn. Nämä kaikki ovat aika hauskoja juttuja, sanoo Grant.
Rakastajaksi sattuman kautta
Tätä näyttelijä on ehkä odottanutkin. Pitkään Grant hallitsi kaikkein suurimpien romanttisten komedioiden miespääosia. Hän ei kuitenkaan ikinä ole tuntenut lajityyppiä omakseen. Kaikki oli sattumaa, jonka heittämät onnekkaat kortit oli pakko katsoa loppuun.
– En ikinä aikonut tehdä romanttisia komedioita. Oli puhdasta sattumaa, että juuri romanttinen komedia sattui tekemään minusta menestyneen. Sitten muita samanlaisia tulvi syliini, kertoo Grant, eikä halua jatkaa enempää aiheesta. Näyttelijä katsoo odottavasti, että esittäisin uuden kysymyksen.
Grant näyttelee Florencessa ensimmäistä kertaa Meryl Streepin kanssa. Kokemus oli pelottava, koska Streep on Grantin mielestä ylivertainen näyttelijä. Streepistä puhuessaan näyttelijän oma elämänfilosofiakin alkaa paljastua.
– Nautin siitä. Elämässä täytyy haastaa itseään. Ainakin itse tulen onnelliseksi vain niin, että ryhdyn sellaiseen, mitä en halua tehdä. Sitten katson miten selviän siitä.
Näyttelijä pitää itseään teeskentelijänä
Grant kehuu vastanäyttelijäänsä Streepiä etenkin vakavien ja tunteellisten hetkien mestariksi.
– Itse en ole ikinä ollut erityisen hyvä siinä. Amerikkalaiset näyttelijät, kuten Streep pääsevät puolestaan todella sisälle tunteeseen. Siinä ei ole teeskentelyä. Minä tulen puolestaan brittitraditiosta, jossa teeskennellään kaikki. Yritin nyt itsekin todella tuntea asioita.
Voi olla, että Grantia ei ikuisesti muisteta romanttisten komedioiden brittirakastajana. Grantin uralle on jo mahtunut monenlaista.
Vailla päämäärää
Grant innostuu muistelemaan jo 80-luvun alussa käynnistynyttä uraansa.
– Vanhalla urallani olin aina ranskalainen. Olin mies, joka myi shampanjaa natseille.
Mikä olisi sitten Grantin suurin unelma tulevaisuudessa?
– Ei minulla ole mitään unelmia, vastaa Grant hieman häkeltyen ja suoraan.
Näyttelijä ei selvästikään jaksa keksiä liirumlaarumia.
Lopussa hieman varautuneen oloinen Grant sulaa, kun sanon, että hän on varmaankin vielä liian nuori tietämään, mitä haluaa tehdä.