Voit kuunnella_ Miehemme maailmalla _-sarjaa tästä linkistä. Tämän viikon jaksossa käsitellään elokuun 29. päivänä 2005 Meksikonlahdelle iskeneen hirmumyrsky Katrinan seurauksia. Katrina on Yhdysvaltain tähän asti pahin luonnonkatastrofi.
Myrskyn lähestyessä New Orleansin asukkaita vietiin turvaan Superdome-stadionille. Pari päivää myöhemmin heidät istutettiin keltaisiin pystypenkkisiin koulubusseihin ja kyydittiin 450 kilometrin päähän Houstoniin.
Siellä heidät majoitettiin pariksi viikoksi sikäläiselle amerikkalaisen jalkapallon stadionille. Kokoon taitettavia vuoteita oli vieri vieressä nurmikentän laajuudelta.
Karu vastaanotto Houstonissa
Vierailin Houstonissa vuosi myrskyn jälkeen. Katrina-pakolaisista oli tullut rasite, josta paikalliset eivät ujostelleet valittaa. Öljykaupunki oli saanut reilusti yli sata tuhatta uutta asukasta, joista oli aiheutunut yli 40 miljoonan euron lisälasku.
Hyvän toivon baptistikirkossa oli paikalla viitisenkymmentä New Orleansin pakolaista, heidän joukossaan nuoren äiti Stacey. Hänen silmänsä kostuivat kyynelistä, kun hän kertoi millaista Superdome-stadionilla oli myrskyn aikaan, ja millainen sitä seurannut vuosi Houstonissa oli ollut. Se oli ollut sekava.
Stacey oli työttömänä. Hän kertoi haluavansa opiskella terveydenhoitajaksi. Toisaalta melkein mikä tahansa työpaikkakin kelpaisi.
Staceyn sylissä keikkui hänen kaksivuotias poikansa.
Hän kertoi, ettei saa nukutuksi. Hän pelkäsi ja hermoili kaikenlaisesta. Poika itki paljon ja nukkui hänkin huonosti.
Pelkoon olisi ollut perusteita ilman traumaattisia myrskykokemuksiakin, sillä Houstonin lähiöt ovat vaarallisia. Samaan aikaan, kun olimme kirkossa, tapettiin mies lähistön talossa.
Tyhjiä puheita poliitikoilta
Hyvän toivon baptistikirkossa lauloi New Orleansin pakolaisten kuoro. Se todisti laulullaan, että jazzin syntymäkaupungin asukkailla on rytmi veressä. Tilaisuudessa oli paikalla myös kongressin demokraattiedustaja Sheila Jackson-Lee.
Hän ihmetteli, miksi Katrinan uhreille ei ole edes esitetty muistomerkkiä.
Ennen kuin ehdin sanoa mitään, Jackson-Lee vastasi itse retoriseen kysymykseensä: Siksi, että näistä ihmisistä ei oikeasti välitetä Yhdysvaltain pääkaupungissa. He ovat mustia ja köyhiä.
– Washingtonin hallintoa ja kongressia on kovisteltava. Katastrofi pitkittyi hallinnon raskaiden virheiden takia, Jackson-Lee sanoi.
Kongressiedustaja ajoi ilmeisen myötätuntoisesti Katrina-pakolaisten asiaa. Konkreettisia ehdotuksia pakolaisten tulevaisuuden järjestämiseksi hänelläkään ei ollut.
Kaikkien myrskyjen sekoitus
Stacey kuvaili hirmumyrskyn aiheuttamaa meteliä korvia huumaavaksi.
Yksityiskohtaisemman kuvauksen kuulin pari viikkoa Katrinan jälkeen Texasissa, minne iski taas uusi, Ritaksi nimetty hurrikaani. Ritan tuhot jäivät ennakoimisen ansiosta vähäisiksi.
Hirmumyrsky eroaa muista myrskyistä siten, että se on sekoitus kaikkea rajuilmaa yksittäisistä pyörremyrskyistä golf-pallon kokoisiin rakeisiin. Eli se ei välttämättä ole jatkuvaa hurjaa tuulta ja kaatosadetta, vaan kuin yllätyksellistä ilmapommitusta, jota kestää useita tunteja.
Tuhotkin näyttävät sellaisilta. Kerrostalosta saattaa olla jäljellä vain perustukset, mutta vieressä olevalla tontilla puuhökkeli seisoo paikallaan ja sen pihalla omenat ovat puissa.
Töistä ei saanut lähteä turvaan
Ritan lähestyessä Texasia Meksikonlahdelta evakuoitiin pari miljoonaa ihmistä. Poliisi kiersi talosta taloon ja käski ihmisiä joko lähtemään sisämaahan päin tai odottamaan väestönsuojiin vieviä linja-autoja.
Tom oli Beaumontin kaupungin ulkopuolella sijaitsevan firman teollisuusvartija. Pomo uhkasi potkuilla, jos hän lähtisi työpaikalta ennen aikojaan.
Tom myöhästyi linja-autosta. Hän joutui hakemaan suojaa läheisestä tyhjäksi jääneestä motellista, jonka hänen tuttavansa omisti.
Motellirakennus on yksikerroksinen rivitalo. Se on muodoltaan U tai paremminkin suorakulmio, josta puuttuu yksi sivu. Yksi motellin huoneistoista oli jätetty avoimeksi, ja sinne Tom meni sängyn alle turvaan.
Neljä tuntia ilmapommitusta
Myrskyä kesti nelisen tuntia ja meteli oli suurimman osan aikaa niin kova, ettei omaa ääntään kuullut. Huoneessa lenteli tavaroiden ja särkyneiden ikkunoiden palasia.
Tom rukoili, ettei katto romahda päälle. Jossain vaiheessa yöllä hän uskalsi nousta sängyn alta, istua lattialla ja vilkuilla oven raosta kädet korvillaan.
Kiviä ja erilaisia palasia heittelevät myrskytuulet vaikuttivat lasersäteiltä, jotka ottivat kimmokkeita motellin ulkoseinistä.
Tom selvisi ehjin nahoin, mutta ennen kuin hän myrskyn laannuttua ehti lähteä, kaarsi poliisi pihaan ja pidätti hänet, koska epäili häntä rosvoksi.
Hän joutui todistelemaan pitkään syyttömyyttään, ennen kuin pääsi vapaaksi.
Nyt hän aikoi ottaa lopputilin ja haastaa työnantajansa oikeuteen.