Ylen sivuilla keskusteltiin lapsista ja harrastuksista. Keskustelijoista löytyi intoa ja uuden löytämistä. Mutta oli myös talkoisiin kyllästyneitä ja niitä, jotka ratkoisivat asiat maksamalla.
Innostuneet
Harrastusten talkootoiminnasta on itselleni tullut oikeastaan oma harrastus. Harrastan siis talkoita. Harrastukseni sisältää kisajärjestrlyitä, kisamatkojen valvojana tai huoltajana toimimista, valmentajana/ohjaajana toimimista, tiedottamista, webbisivujen päivitystä, tweettaamista, valokuvaamista, jne. Varsin monipuolinen harrastus siis. Paljon uusia ystäviä myös. Kaikki vapaa-aikahan näihin kuluu. Sen sijaan koulun leirikoulurahaston kerääminen on mielestäni varsin turhaa ja ikävää puuhaa. Juuri sitä mokkapalojen myyntiä itsellemme ja erilaisten tuotteiden myyntiä naapurustolle. Muutaman leirikoulupäivän vuoksi paljon työtä neljän vuoden ajan. Ei kiva.
Äippä
15 vuotta kiekkoäitiyttä takana. Sen asiosta koulutustaso on lisääntynyt; löytyy alkoholipassi, hygieniapassi ja ilotulitemyymälän vastaavan hoitajan tutkinto:) Sen ansiosta myös ystäväpiiri on kasvanut ja olen päässyt itsekin mukaan kivaan peliporukkaan. Palkintokaapissa on myös äidin pronssimitali aluesarjasta. Yhteiskunta ei pysty enää hoitamaan mitään asiaa ilman vapaaehtoistyötä, enkä tiedä miksi sen pitäisikään hoitaa harrastuksia? On tärkeämpää tukea yhteiskunnan voimavaroin niitä lapsia ja nuoria, no aikuisiakin, harrastusten pariin joilla eivät omat voimat ja perheen resurssit siihen riitä. Pidän kulttuurista, mutta se joskus ohuesti harmittaa että taiteen perusopetus (kuviskoulut, teatteriryhmät, musiikkikoulut) toimivat palkattujen ohjaajien voimin yhteiskunnan avustusten turvin. Urheiluharrastukset sen sijaan hoidetaan talkoilla, myös valmennus. Molempia kuitenkin tarvitaan hyvinvoinnin tueksi, urheilua ja kulttuuria
. Hockeymum
Talkootyön idea on, että porukka tuntee hetken päästä olevansa kovasti sitoutunut. "Tämän eteen on nähty niin paljon vaivaa, että nyt ei jätetä kesken" -mentaliteetilla. Itse pistin parhaina vuosina viisi iltaa viikossa pojan jalkapalloon (valmentajana, kuskina, tuomarina, jne). Mutta näiltä ajoilta löytyy edelleen paljon hyviä ystäviä ja jopa entiset joukkueen pelaajat tervehtivät edelleen, kun joskus tulee vastaan. Kun toinen poika pelasi, niin homma hoidettiin pankkisiirrolla. Joukkue kuihtui nopeasti. Toki muitakin selittäviä tekijöitä voi löytyä.
Karmom
Kyllästyneet
Joukkueen huoltajana, joukkueenjohtajana, tehty mokkapaloja, oltu kioskivuoroissa, siivottu tienvarsia jopa juhannusaattona etc. Silti ollaan joka vuosi maksettu itsemme kipeiksi. Monta kertaa ollaan mietitty Ruotsiin lähtöä, siellä harrastaminen olis ilmaista (tai melkein), kun kunta ei peri mitään maksuja liikuntapaikoista ja valmentajien liksojakaan ei tarvi vanhempien maksaa. Bonuksena tietenkin molemmille vanhemmille olis niin paljon duuneja, että vois valita, minne menee :)
Se paljon parjattu hokifaija
15 vuotta joukkueen taustoilla erilaisissa rooleissa valmentamisesta nettisivujen ylläpitoon, varainhankintaan, ottelutapahtumien järjestämiseen, kenttäkuulutuksiin ym. ilman palkkaa tai edes kiitosta. Lopetin, kun toiminta ei enää ollut hauskaa. Vapaamatkustajatkin joutuvat nyt käärimään hihansa, jos asiat meinataan saada hoidettua. Saa nähdä paljonko tekijöitä löytyy, kun kaikilla on olevinaan elämässään niin suunnaton kiire, ettei ehdi kuin valmiiseen pöytään kentän laidalle pelejä seuraamaan. Sitten äkkiä kotiin, ettei vaan joudu hommiin.
Ilmaistyöntekijä
Rahalla ratkaisijat
Ainoa järkevä tapa saada ulkopuolista rahaa lasten harrastuksiin on joko kysyä sponsseja tai tehdä talkoita. Mokkapalojen, vessapaperin ja pesuaineiden myynti on ajan tuhlausta. Sponsoreiden hankinnassa panos/tuotto -suhde on ylivoimaisesti paras
. Vaihda ajoissa
Taas se alkaa: Päiväkotiryhmälle pitäsi saada retkirahaa -myydään yhtiön xx pesuaineita, tuplahintaista wc paperia jne. Koululaisen luokan pitäisi päästä leirikouluun: Perjantain pullapäivään tarjottavaa, keksirasiatilaus kiertää jo whatsupissa. Säbäkerhon uusiin pelipaitoihin pitäsi käydä kyselemässä sponssia paikallisilta yrittäjiltä.... EI KIITOS! Kertokaa tilinumero ja keskimääräinen summa niin maksan. Työpaikalla joskus sovittiin, ettei em. tavaroita kaupitella, 4 pakettia rasvaisia suklaakeksejä kaudessa on liikaa, eikä oikein voi olla ostamatta. Talkoilkoot (keräävät rahaa) ne jotka haluavat, minä säilytän ystävyys/sukulaisuussuhteeni, enkä pilaa niitä kaupittelemalla ylihintaista, hiekkapaperia muistuttavaa vesaapaperia.
Maksava vapaamatkustaja
Lapset harrastavat yksityisten firmojen pyörittämissä liikuntaryhmissä. Tulee kalliimmaksi, mutta eipä tarvitse talkoilla. Mieluummin maksan muutaman satasen lisää kuin vietän vapaa-aikani mokkapaloja myyden. Toinen plussa on se, että yritysten pyörittämä liikuntatoiminta ei ole kilpaurheilua. Seurat haluavat lapsista voittajia. Firmat haluavat tuottaa lapsille liikunnan iloa niin paljon, että nämä pysyvät maksavina asiakkaina.
Kuluttaja