Soitinrakentaja Juha Ruokangas on käyttänyt kitarabisneksessään loimukoivua jo vuosia. Nyt kauniin puumateriaalin perään kysellään soitinmarkkinoilla ulkomaita myöten.
Ensimmäiset kloonatut loimukoivut iskettiin torstaina maahan Hämeenlinnassa Harvialan kartanon puutarhassa. Harvinaisen, lainekuvioisen loimukoivun haaliminen metsästä on vaikeaa, sanoo Ruokangas.
– Joudun tekemään hirveän työn, että me löydämme puuta edes itsellemme riittävästi. Olemme luoneet mainetta maailmalle, että tällainen materiaali on olemassa, ja nyt sitä haluavat muutkin. Sitä haluttaisiin ostaa minulta, mutta ei ole, mistä myydä. Infrastruktuuria ei ole: myyjä, ostaja ja puun kasvattaja eivät kohtaa toisiaan.
Taimityllilän taimitarha on tuottanut tänä vuonna toista tuhatta loimukoivun tainta, joista muutama sata istutetaan tänä vuonna ympäri Suomea.
– Suurilta osin puu tulee käsityöläistoiminnan tarkoituksiin. Suurin osa arvokkaasta puuaineksesta menee suoraan ulkomaille jalostukseen, sanoo Taimityllilän Jari Mäntynen.
"Ei koivua voi sähkökitaroissa käyttää"
Taimin päivänä istutetut taimet kasvavat Ruokankaan pajan pihassa seuraavat vuosikymmenet. Ruokangas itse tuumaa kenties näkevänsä päivän, kun puut päätyvät kitaran malliin.
Ele on kuitenkin enemmän symbolinen.
– Tarkoitus on jakaa tietoa suomalaisesta arvopuusta. Aina puhutaan, että Suomi elää metsästä. Sillä voisi olla vielä suurempi kansantaloudellinen merkitys, kuin sillä nyt on.
Ruokangas tuottaa toista sataa kitaraa vuosittain ja lähes 80 prosenttia menee vientiin. Ruokankaan koivukitaroita saattaa nähdä lavoilla esimerkiksi Uriah Heepin, Twisted Sisterin tai kotimaisen Eppu Normaalin käsissä.
Suomessa ajateltiin silloin, kun aloitin, ettei koivua voi sähkökitaroissa käyttää.
Juha Ruokangas
– Suomessa ajateltiin silloin, kun aloitin, ettei koivua voi sähkökitaroissa käyttää. Pitää olla vaahteraa, Amerikasta! Koettiin, että koivua laitetaan, koska vaahteraan ei ole varaa. Itsetuntokysymyshän se on. Ensin kaikki haluavat olla amerikkalaisia, sitten ollaan kaikki amerikkalaisia ja tajutaan, että onhan meillä aika makeita juttuja täällä Suomessakin.
Ensimmäisen kerran Ruokankaan koivukitarat noteerattiin vuonna 2004 alan kansainvälisessä aikakauslehdessä. Sittemmin koivusta on tullut kitaramateriaalin aatelia.
– Loimukoivua ei juuri ole: vähän Ruotsissa, Virossa ja Venäjällä. Suomi on visakoivun viljelyn suhteen edelläkävijä, ja sekin on saavutettu kovalla työllä, sanoo Ruokangas.