Artikkeli on yli 8 vuotta vanha

Naarasleijonat koirastelevat Botswanassa – tutkijat kummissaan

Viisi naarasleijonaa on kasvattanut harjan ja ne myös käyttäytyvät kuin urosleijonat.

Urosleijona heinikossa
Yleensä vain urosleijonat kasvattavat harjan. Kuva: Gernot Hensel / EPA
  • Marika Kataja-Lian

Viisi naarasleijonaa hämmentää tutkijoita käytöksellään Botswanassa. Naarasleijonat ovat kasvattaneet harjan, joka on urosleijonien tunnistettavin piirre, ja ne ovat myös alkaneet käyttäytyä kuin urokset. Asiasta kertoo New Scientist -lehti.

Yksi lauman leijonanaaraista on jopa alkanut karjua ja se yrittää myös nousta toisten naaraiden selkään kuin paritellakseen. Normaalisti naarasleijonat karjuvat vain harvoin.

Kyseessä ei ole täysin poikkeuksellinen ilmiö, mutta aiemmat tunnetut tapaukset ovat olleet lähinnä yksittäisiä poikkeamia. Aiemmin myöskään käyttäytymistä ei ole pystytty havainnoimaan tarkasti.

Poikkeukselliset naarasleijonat havaittiin jo maaliskuussa 2014 Moremin kansallispuistossa Botswanan Okavangon suistoalueella. Sussexin yliopiston tutkija Geoffrey D. Gilfillan on tutkimusryhmineen tarkkaillut naaraita siitä saakka.

Liikaa testosteronia?

Aivan erityisesti tutkimus on keskittynyt naaraaseen nimeltä SaF05. Se on kasvattanut epätäydellisen harjan ja se on myös muita naaraita suurempi kooltaan.

– SaF05 on yleensä naaras käyttäytymiseltään – se pysyy laumassa ja parittelee urosten kanssa – mutta sillä on myös joitain urosten piirteitä, kuten lisääntynyt hajumerkintä ja karjuminen, ja se myös yrittää astua muita naaraita, sanoo Gilfillan New Scietistille.

Luultavin selitys naaraiden käytökselle on testosteronin lisääntynyt määrä.

Vuonna 2011 eteläafrikkalaisessa eläintarhassa asunut naarasleijona Emma kasvatti harjan. Sillä todettiin munasarjavaiva, minkä vuoksi se tuotti liikaa testosteronia. Kun munasarjat poistettiin, se oli jälleen kuin tavallinen naarasleijona.

Testosteroniteoriaa tukee myös se, että Botswanan naarasleijonat eivät ole saaneet jälkeläisiä eli ne ovat luultavasti steriilejä. Muuten ne vaikuttavat olevan terveitä.

Lisäksi tutkijat olettavat, että ongelma on geneettinen, sillä se koskee vain tätä yhtä ryhmää Okavangon alueella.