Helsingin Kalliossa sijaitsevaan jugend-taloon oli tekeillä mittava peruskorjaus: linjasaneeraus, julkisivukorjaus, ullakkoasuntoja, hissit ja pihatöitä.
Isännöitsijä Vesa Itkonen kertoo kävelleensä talon vierustalla, kun katse pysähtyi hoitamattomaan nurmikaistaleeseen. Pieni siivu huonosti hoidettua taloyhtiön joutomaata sijaitsi yksiörivistön ikkunoiden alla.
– Syntyi ajatus, että mitä jos sahattaisiin keskimmäiset ikkunat oviksi ja jokainen yksiö saisi lisätilaa oman pikku pihan muodossa, Itkonen selventää.
Asia vietiin yhtiökokoukseen, jossa se siunattiin yksimielisesti.
Asunto-osakeyhtiö ei voi myydä pihaansa osakkaille, joten pihat vuokrattiin yksiöiden omistajille. Jokainen maksoi 5 000 euron kertakorvauksen sekä viidenkympin kuukausivuokraa toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella.
Jos tulevaisuudessa pikkupihan vuokraaminen ei asunnon omistajaa kiinnosta, ruuvataan kulku pihaovesta umpeen.
Lupa heltiää, jos joutomaata löytyy
Yliarkkitehti Henna Helander Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirastosta kertoo, että lupapäätös pienille pihoille oli helppo myöntää.
Asunnot olivat valmiiksi maan tasalla eikä nurmikaistale ollut kenenkään käytössä. Taloyhtiöllä on käytössään yhteinen piha ja alakerran asukkaiden yksityispihat voitiin tehdä alueelle, jonne ei muutoinkaan ollut yleistä pääsyä, Helander kertoo.
– Helsingin kantakaupungissa ei juurikaan ole mahdollisuuksia yksityispihojen rakentamiseen. Tavallisesti pihat ovat pieniä ja yhteistä tilaa, jota harvemmin halutaan yksityistää.
Usein asuntojen sijaan katutasossa on taloyhtiön varastotiloja, jolloin puolestaan kyse on oikeudenmukaisuudesta, jos varastotilaa poistuu.
Lisäksi rakennusoikeuden lisääminen täytyy aina käsitellä, eikä sen saaminen ole itsestään selvää.
Kallion pihaprojekti oli ainutlaatuisuudessaan myös suunnittelijan mieleen. Arkkitehti ja pääsuunnittelija Matti Tapaninen kertoo, että toteutus oli lopulta melko yksinkertaista, sillä kustannuksia laskivat samanaikaisesti toteutetut ikkuna- ja lvi-työt.
Pihoihin valittiin luonnonkiveä, joka ostaessa venytti budjettia, mutta suunnittelijan mukaan se nostaa rakennuksen ilmettä ja tasoa.
– Kunhan istutukset kasvavat, toivon että pihoista tulee hohdokas osa Helsingin tunnettuja paikkoja, Matti Tapaninen sanoo.
Suunnittelijan mukaan koko projekti on signaali kolmesta asiasta, joita voisi monistaa muuallekin kaupunkiin. Kyse on tilan haltuunotosta, yksilöllisyydestä ja ympäristöstä huolehtimisesta.
Maanpäälliset kellarit hyötykäyttöön myös lähiöissä
Vaikka kantakaupungissa pienten yksityispihojen toteuttaminen on harvinaista herkkua, lähiöissä olisi Helsingin rakennusvalvontaviraston yliarkkitehdin mukaan paljon potentiaalia toteuttaa samaa ideologiaa.
Ennen kukaan ei halunnut asua ensimmäisessä kerroksessa, mutta suunta on muuttunut.
yliarkkitehti Henna Helander, Helsingin rakennusvalvontavirasto
– Usein lähiöiden kerrostalojen pohjakerroksen ongelma on mykkyys, yliarkkitehti Henna Helander sanoo.
Esimerkiksi elementtikerrostalon pohjakerros on usein umpinainen betonimuuri, johon olisi mahdollista puhkaista ikkunoita ja sisäänkäyntejä uusille asunnoille.
Henna Helander väläyttää, että Helsinki voisi ottaa lähiöiden pihat systemaattisemmin hyötykäyttöön. Kaupunki voisi tehdä periaatesuunnitelman koko lähiölle pihojen käytöstä.
– Samalla voisi olla mahdollista rakentaa asukkaille yksityisiä pihoja, terasseja tai vaikkapa pensasaidalla erotettuja viljelypalstoja rakennusten lähelle.
Helanderin mukaan vanhojen kerrostalojen niin sanottuja maanpäällisiä kellareita voisi ottaa yksityiseen hyötykäyttöön kuten asunnoiksi kaupunkialueilla.
– Ennen kukaan ei halunnut asua ensimmäisessä kerroksessa, mutta suunta on muuttunut.
Pohjakerrosten asuntoihin on parvekkeiden sijaan rakennettu oikeita pihoja ja asunnoista on tullut 2000-luvulla houkuttelevia.