Vuosi sitten kotona kaatuminen aiheutti Eero Takalalle kylkiluiden murtuman ja vei miehen sairaalaan. Siitä alkoi yhtäkkinen alamäki Takalan kunnossa: kävelemäänkään ei oikein tahtonut päästä.
Tässä kohtaa moni vanhus joutuu pitkiksi ajoiksi, ehkä loppuelämäksi vuodepotilaaksi, mutta näin ei käynyt Takalalle.
Vuoden kuntoutumisen jälkeen olo on tyystin eri: vielä vuosi sitten aamupuuron tekivät hoitajat, nyt aamuaskareet hoituvat omin voimin.
– Aamulla nousen viiden, kuuden aikaan ylös. Sängyn petaus on ensimmäisenä. Sitten keitän aamupuuron ja menen monesti vielä petille loikoilemaan ja nukunkin siinä vähän aikaa. Sitten lähden ulos lenkille, Kokkolan Kuusikummun senioriasunnossa asuva 88-vuotias Eero Takala kuvailee.
"Liikunta on omaksi hyödyksi"
Miten lopputulokseen päästiin? Yksinkertaisesti kuntoutuksen ja sinnikkään asenteen ansiosta.
Sen takia liikunkin, kun tiedän, että se on minun omaksi hyödykseni.
Eero Takala
Sairaalajakson jälkeen Takalalle tehtiin kotihoidossa kuntoutussuunnitelma ja hoitajan kanssa jumpattiin: tasapainoharjoituksia, voimisteluliikkeitä ja esimerkiksi porraskävelyä tehtiin viikoittain.
Voimien palautuminen tuntuu Takalasta tietysti hyvältä.
– Sen takia liikunkin, kun tiedän, että se on minun omaksi hyödykseni. Makaamalla kunto ei parane.
Takala vannookin pitävänsä kunnostaan huolta niin kauan kuin se on mahdollista.
– Liikkumista en lopeta.