Kanneljärven kylä eli nykyinen Popeda Karjalan kannaksella on nähnyt parempiakin aikoja. Entisen suomalaisen kirkon rauniot törröttävät kylänmäellä. Kovin paljon paremmalta eivät näytä kylän muutkaan rakennukset.
Kyläläisiä ei aamupäivällä juuri näy. Pari miestä kuitenkin hääräilee jonkinlaisissa töissä aution näköisen kylätalon vieressä autopurkamolla tai varikolla. Toinen on paikallinen venäläinen, toinen ukrainalainen renki.
Talous ja tuotanto eivät selvästi lyö ennätyksiä tässä kylässä. Eräitä tuotantolaitoksia kylästä kuitenkin löytyy: viinapannuja.
Lyhyehkön suostuttelun jälkeen miehet suostuvat tuomaan oman pannunsa näytille. Se on selvästi kotitekoinen. Mäskisammiona toimii alumiininen maitotonkka.
– Minä en muuta juokkaan kuin omaa tuotantoa, venäläismies vakuuttaa.
Nimeään hän ei suostu kertomaan. Tämä johtuu siitä, että Venäjällä elää yhä tiukassa käsitys viinankeiton laittomuudesta.
Todellisuudessa viinankeitto omaan käyttöön laillistettiin itänaapurissa jo 1990-luvun alussa. Kotipoltetun myynti on edelleen laitonta.
Viinapannut käyvät kaupaksi
Myös pietarilaisella viinapannuja valmistavalla yrityksellä menee hyvin.
– Markkina kaksinkertaistuu vuosittain. Myymme tänä vuonna noin 5000 viinapannua ja ensi vuonna aiomme myydä jo 10 000 pannua, Doctor Guber -yrityksen toimitusjohtaja Nikita Malyhin kertoo.
Yhtiön myymälässä pietarilaisessa kauppakeskuksessa on viinapannuja moneen makuun. Yksi soveltuu puhtaan alkoholin eli votka-tyyppisen viinan keittoon, toisessa voi tehdä esimerkiksi viskiä ja hedelmäviinaa, kolmas soveltuu vähän isompaan tuotantoon.
Malyhinin mukaan kaupassa on nähty myös suomalaisia asiakkaita, jotka ovat myös pannuja ostaneet.
– Korostan aina, että Venäjällä näiden myynti, osto ja käyttö on laillista, mutta Suomeen vienti on asiakkaan omalla vastuulla.
Suomen tullista kerrotaan, että itärajalla viinapannuja ei ole jäänyt tullimiesten haaviin. Viinanpannun tuonti ilman lupaa Suomeen on laitonta.
Keskiluokasta uusi asiakaskunta
Viinan kotipoltolla on pitkät perinteet Venäjällä. Perinteisesti halpaa omaa viinaa on kuitenkin poltettu köyhällä maaseudulla, jossa on tehty omatekoisia viinapannuja. Nyt tilanne on muuttumassa.
Teollisesti valmistettuja viinapannuja ostaa varakkaampi väki.
– Meidän asiakkaamme ovat varakasta keskiluokkaa tai yrittäjiä. Nikita Malyhin korostaa.
Hänen mukaansa viinankeitosta on tullut uusi harrastus keskiluokalle muiden harrastusten joukossa.
– Kitaransoiton tai laskettelun lisäksi he löytävät aikaa vielä tähänkin.
Malyhinin mukaan hänellä on jopa asiakkaita, jotka eivät itse juo alkoholia, mutta kuitenkin harrastavat kotipolttoa.
Viinapannu on usein datshalla tai maaseutuasunnolla.
Omaa calvadosta takkatulen äärellä
Yksi Malyhinin asiakkaista löytyy Karjalan kannakselta Borisovon kylästä. Aidatulla alueella on selvästi varakkaamman väen maaseutuasuntoja. Yksi niistä on pietarilaisen Konstantinin. Hänellä on Doctor Guberin viinapannu pienessä vajassa hirsidatshansa vieressä.
– Pistä ovi nopeasti kiinni, mies kehoittaa, kun astumme sisään vajaan.
Tähän on syynä se, että vajassa on valmisteilla myös olutta, jonka käymisprosessi kärsii lämpötilan vaihdoksesta.
Yhdessä vajan nurkassa on miehen viinapannu.
– Minulle viinanteko liittyy hyvään ruokaan. Pidän erittäin paljon hyvästä ruoasta ja juomasta, Konstantin kertoo.
– Uskon, että sekä suomalaiset että venäläiset juovat mielellään esimerkiksi vodkan tyyppistä juomaa ruokapöydässä, Konstantin arvailee.
Pannusta ei tule kuitenkaan pelkästään vodkaa. Vajan pöydällä onkin kymmenen litran pullo täynnä omenaviinatistelettä.
– Se on tehty paikallisista omenoista, Konstantin selventää.
– Teen myös viskiä ja calvadosta, joita voi nauttia illalla takkatulen ääressä.