Yhdysvaltain demokraattipuolueella on käsillään vakavan itsetutkiskelun paikka.
Demokraatit uskoivat Hillary Clintonin voittoon ja toivoivat Clintonin vanavedessä vievänsä republikaaneilta enemmistön kongressin ylähuoneessa senaatissa. Nämä unelmat murtuivat tiistaina.
Demokraatit olivat ajautuneet ahdinkoon jo Obaman kaudella, kun republikaanit olivat ottaneet kongressin haltuunsa ja laajentaneet valtaansa myös osavaltiotasolla.
Ei ole ihme, että demokraattipuoluetta vaaditaan uudistumaan.
– Demokraattisesta puolueesta nykymuodossaan on tullut jättimäinen varainkeräyskone, joka aivan liian usein heijastelee rahapiirien päämääriä ja arvoja. Tämän täytyy muuttua, Bill Clintonin presidenttikaudella työministerinä toiminut Robert Reich kirjoitti äskettäin sivustollaan.
Puolueen eliitti tulilinjalla
Kun syyllistä haetaan, puolue-eliitti ja sen suosikkina presidenttiehdokkaaksi noussut Hillary Clinton ovat ensimmäisinä tulilinjalla.
Kritiikkiä tulee nyt erityisesti puolueen vasemmalta laidalta, jota on aktivoinut demokraattiseksi sosialistiksi itseään kutsuvan senaattori Bernie Sandersin yllättävän menestyksekäs kampanja puolueen esivaaleissa.
Vaaleissa ilmeni, että Hillary Clintonin pitkästä kokemuksesta ja laajoista verkostoista oli enemmän hyötyä puolueen sisällä kuin itse vaaleissa, joissa ne kääntyivät vain rasitteeksi.
– Ylipäänsä vasemmistolaisille vaihtoehdoille nämä vaalit olivat raskas tappio. Syynä tähän oli Hillary Clintonin värittömyys nimenomaan vaihtoehtoisen politiikan edustajana, Pohjois-Amerikan tutkimuksen dosentti Ari Helo Olulun yliopistosta sanoo.
– Nuoret äänestäjät niin oikealla kuin vasemmallakin hylkäsivät juuri hänet, eivät poliittisia vaihtoehtoja sinällään. Hänen ei nähty edustavan vaihtoehtoa lainkaan ja sosiaaliset ongelmat Yhdysvalloissa ovat juuri nyt jo suunnattomat.
Sininen muuri murtui
Republikaanien Donald Trump teki vaaleissa rajun aukon demokraattien kannalta varmana alueena pidettyyn niin sanottuun siniseen muuriin voittamalla Michiganissa, Wisconsinissa ja Pennsylvaniassa.
Tätä on selitetty ennen kaikkea sillä, että Trump onnistui nappaamaan valkoisen työväenluokan äänet.
Syyksi ei voi heittää pelkästään Trumpin lietsomaa rasismia, sillä Yhdysvaltain ensimmäinen musta presidentti Barack Obama oli voittanut näillä alueille selvästi vuosina 2008 ja 2012.
Monet arviot kytkevät tappiot teollisten työpaikkojen menetyksen aiheuttamaan epätoivoon.
Globalisaation uhrit kostivat
Brittiläinen journalisti John Harris arvioi, että Trumpin voittoa selittävät samat syyt kuin Britannian EU-eroa, Brexitiä.
– Keskiviikkoaamuna, mieleeni tulivat heti nämä ihmiset: 2000-luvun kylmän kapitalismin uhrit ja tyytymättömät, John Harris kirjoittaa kolumnissaan The Guardianissa.
– Olin usein viettänyt heidän kanssaan aikaa lähempänä kotoa teollisuuden jättämissä paikoissa kuten Stoke on Trentissä, Merthyr Tydfilissä, Middlesbrough'ssa ja lukemattomilla muilla alueilla, jotka äskettäin olivat ratkaisevia Brexit-kansanäänestyksessä. Yhdysvalloissa niiden alueiden vastaparit ovat levittäytyneet eri puolille maata mutta keskittyneet erityisesti keskilänteen.
Hillary Clintonin oli vaikea vakuuttavasti ottaa etäisyyttä vapaakauppasopimuksiin, jotka taantuvilla teollisuusalueilla nähtiin syylliseksi työpaikkojen karkaamiseen.
Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus Nafta oli allekirjoitettu hänen miehensä Bill Clintonin presidenttikaudella 1993 ja hän oli itse ulkoministerinä ylistänyt Tyynenmeren vapaakauppasopimuksen TPP:n neuvotteluja.
Uudistusten hitaus syö suosion
Dosentti Ari Helon mukaan demokraattien suosiota on syönyt heidän ajamiensa uudistusten hitaus.
Presidentti Obaman kaudella demokraattihallinto on puskenut läpi muun muassa Obamacaren nimellä tunnetun terveydenhuoltouudistuksen, joka toi miljoonia ihmisiä sairausvakuutuksen piiriin.
– Liittovaltiotasolla toteutettavat sosiaaliset uudistukset ovat tavattoman raskas tapa uudistaa yhteiskuntaa, Helo pohtii.
Kun uudistukset junnaavat, poliittinen kulttuuri tapaa jäädä keskusteluksi siitä, miten ongelmia ylipäänsä lähestytään, Helo arvioi.
Hän ottaa esimerkiksi mustan väestönosan sosiaaliset ongelmat.
– Keskustelu kääntyy rasismiin ikään kuin tärkeimpänä yhteiskunnallisena ilmiönä, jolloin itse syrjäytyneisyyden ongelmista ei puhuta lainkaan, vaan keskustellaan vain siitä, miten ongelmista saisi puhua.
Helon mukaan Trumpin kampanjaretoriikka osui "suorapuheisuudellaan" juuri tähän ongelmakohtaan.
Kestääkö kaksipuoluejärjestelmä?
Yhdysvaltain perinteiset valtapuolueet näyttävät olevan helisemässä globalisaation nostattamien ongelmien kanssa siinä missä Euroopankin puoluejärjestelmä. Linjan uudelleenarvioinnin paikkaa on molemmissa puolueissa, sillä Donald Trumpin voitto on haastanut myös republikaanien puolue-eliitin.
Dosentti Ari Helo ei vielä ennustaisi kaksipuoluejärjestelmän kaatumista.
– Obaman presidenttikaudet todistivat, että Yhdysvalloissa on mahdollista ajaa myös vasemmistolaista arvoliberaalia politiikkaa. Juuri sitä Clintonin ei nähty enää tarjoavan.
Samaan aikaan Yhdysvaltain poliittista kahtiajakautumista kuvastelee se, että Pew-tutkimuslaitoksen taannoisessa kyselyssä demokraattien kannattajista 55 prosenttia sanoo republikaanipuolueen pelottavan heitä, kun taas 49 prosenttia republikaanien kannattajista ilmoitti pelkäävänsä demokraattipuoluetta.
USA:n presidentinvaaleihin liittyvät jutut löydät täältä.
Haluatko tietää, millainen on Yhdysvaltain tuleva presidentti Donald Trump? Lue Trumpin henkilökuva tästä.
Presidentin muistilista – Mitä Trump on luvannut hoitaa heti?