Vanhusten, vammaisten ja sairaiden seksuaalisuus on edelleen osittain tabu. Muutaman kymmenen vuoden päästä nykysukupolven vapaasti elävät homot, lesbot ja transihmiset tulevat vanhoiksi ja heitä on yhä enemmän terveydenhoidon ja vanhustenhoidon asiakkaina. Yhteiskunta on mennyt parempaan suuntaan, mutta tekemistä on edelleen.
– Vapautumista heteronormatiivisuudesta tarvitaan vielä paljon, arvioi toimintaterapautti Henna Kekkonen.
Emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä sanoo, että hoitotyön koulutuksessa moninaisuuden ymmärtäminen on vasta alussa, vaikka hän on puhunut vanhusten seksuaalisuudesta jo vuosikymmeniä.
– Myös hoitajien omat estot vaikuttavat siihen, miten vanhusten seksuaalisuus kohdataan.
Aivovaurio muuttaa seksielämää
Savonlinnalainen toimintaterapeutti Henna Kekkonen opiskelee seksuaalineuvojaksi. Hänen mielestään seksi kuuluu kaikille, mutta seksuaalisuus ymmärretään edelleen liikaa vain yhdynnöiksi.
Moninaisen seksuaalisuuden huomioon ottaminen koskettaa niin aivovammautuneita kuin muutenkin sairastuneita ihmisiä.
– Olen miettinyt, että kysyykö kukaan vaikkapa aivovammautuneelta, että miten hänen seksielämänsä sujuu. Tai jos ihmisen kädet eivät enää toimi, onko kukaan huolissaan siitä, onnistuuko edes sooloseksi. Seksuaalisuus on muutakin kuin seksi, mutta kyllä seksistä pitäisi saada nauttia, vaikka kehonkuva muuttuisi tai ihminen sairastuisi. Eikä seksi ole vain parisuhteessa oleville, pohtii Kekkonen.
Jos ihmisen kädet eivät enää toimi, onko kukaan huolissaan siitä, onnistuuko edes sooloseksi?
Seksuaalineuvojan työ on keskustelua herkistä aiheista. Jos sanasto voi olla vaikeaa, niin se on ollut Henna Kekkoselle itselleenkin.
– Meillä ei oikein ole sellaisia sanoja, jotka eivät olisi roiseja. Kyllä korvat punottavat monella, kun sanotaan penis tai vagina. Kuuntelen herkällä korvalla sitä, mitä sanoja ihmiset itse käyttävät.
Ennakkoluuloista laajempaan käsitykseen
Henna Kekkosen on epäilty olevan "tosi hyvä sängyssä", kun hän kerran opiskelee alaa.
Kyllä korvat punottavat monella, kun sanotaan penis tai vagina.
– Seksi on eri asia kuin seksuaalisuus. Ja seksi on muutakin kuin niitä vagina-penis -yhdyntöjä. Vähemmän pitäisi vertailla itseään toisiin, saati ajatella, että seksi on vain kahden eri sukupuolta olevan välinen yhdyntä. Seksuaalisuus on paljon laajempi alue, ja se ulottuu koko elämään, lapsesta vanhukseen. Se on kehonkuvaa, sitä mikä minusta tuntuu hyvältä, olemassaoloa.
Homovanhusten asema epäselvä
Emeritaprofessori, geriatri Sirkka-Liisa Kivelä kertoo, että muualla maailmassa, esimerkiksi Kanadassa, on pohdittu paljon enemmän trans- ja homovanhusten asemaa. Meillä vanhuspalvelulakiin vuonna 2013 kirjattu moninaisuuden tunnustaminen on kiinni soveltajasta. Voiko vaikkapa homopari asua hoitokodissa pariskuntana, on paikan johtajasta kiinni.
– Syrjintääkin voi olla. Meillä on vanhuspalvelujen parissa homoja, lesboja ja transihmisiä, mutta ei heitä sellaisina kohdata. Ylipäänsä yli 70-vuotiaat rajattiin jossain vaiheessa pois vanhusten seksitutkimuksesta, ajatella, että yli 70-vuotias ei enää olisi seksuaalinen ihminen, puuskahtaa Kivelä.
Seksuaalinen monimuotoisuus ymmärrettävä
Seksuaalineuvontaa on vähän tarjolla julkisessa terveydenhoidossa. Seksiin liittyviä fyysisistä ongelmia hoidetaan lääkärillä, vaikka monesti keskusteluapu olisi riittävä, tai että joku edes kysyisi miten ihminen voi, uskoo toimintaterapeutti Henna Kekkonen.
– Seksiä on näkyvillä kaikkialla, mutta ihmiset ovat silti arkoja, kun pitäisi puhua siitä henkilökohtaisella tasolla. Toivon, että yhteiskunta avautuu vielä paljon, sillä lesbomummot ja transpapat tulevat jossain vaiheessa vanhustenhoitoon ja ihmisen pitää saada elää koko elämänsä myös seksuaalisesti hyvinvoivana.
– Yhteiskunta on onneksi muuttunut positiiviseen suuntaan siinä mielessä, että nykyään voi erota ja rakastua myös vanhemmalla iällä, se on hienoa, iloitsee eläkkeellä oleva professori Sirkka-Liisa Kivelä.