Viime vuonna Puustinen halusi viedä konkreettisesti joulumieltä alueelle, jossa joulumieli ei ollut itsestäänselvyys. Kohteeksi valikoitui Ukraina ja matkaan lähdettiin osaamatta odottaa mitään.
– Ei oikein tiedetty mihin oltiin menossa ja ketä piti tavata. Ideana oli viedä lahjoja ja makeisia lapsille sekä toivottaa hyvää joulua, muistelee Puustinen.
Kauppojen hyllyt ovat nyt tyhjiä perustarvikkeistakin.
Timo Puustinen
Moni asia pisti silmään reissulla. Matkaajat huomasivat muun muassa, että heidän jakaessaan ruokapaketteja, niitä tuli ulkona noutamaan aina vanhat naiset. Turvallisuussyistä lapsia ei haluttu päästää ulos. Matkalla Puustinen ja Poikolainen vakuuttuivat, että apu Ukrainassa tuli todella tarpeeseen. Eikä tilanne ole Ukrainassa helpottunut tulevan joulun allakaan.
– Kuultiin, että kauppojen hyllyt ovat nyt tyhjiä perustarvikkeistakin. Niinpä kysyimme asiakkaita ja maahantuojia mukaan ja päätimme lähteä viemään konkreettisia perustarvikkeita, leluja ja makeisia Ukrainaan kahdella autolla.
Rahat minikanalaan
Timo Puustinen johtaa isoa myymälää Jyskässä Jyväskylässä ja sai kerättyä 6000 euroa rahaa minikanalan rakentamiseen Ukrainassa. Lisäksi asiakkalilta kertyi 20 lavallista vaatteita ja 30 yritystä lahjoitti rahaa ja hyödykkeitä vietäväksi Ukrainaan.
– Nyt saadaan tehtyä tosi kattava täsmäisku Etelä-Ukrainaan, iloitsee Puustinen.
Menemme loppumatkan omalla riskillä.
Timo Puustinen
Viime vuonna autokunta viipyi Ukrainassa yhden yön ja kaksi päivää. Nyt paikanpäällä ollaan kolme päivää. Vierailukohteina ovat hoitolaitos ja vanhustentalo Demjanovkassa, orpokoti Marupolissa sekä perhekoti, pakolaisleiri ja minikanalan rakennuspaikka Chernevoen kylässä.
Retkikunnan vakuutukset ovat voimassa miltei koko matkan paitsi lähellä sotatoimialuetta.
– Autojen vakuutukset lakkaavat noin 15 kilometriä ennen sota-alueen rintamalinjaa, joten menemme loppumatkan omalla riskillä, mutta luottavaisin mielin.
Setelikuori varavakuutena
Viime vuonna perillä oli Naton ja YK:n joukkoja ja Puustisen seurue tunsi olonsa Ukrainassa aika turvalliseksi, vaikka sotatila olikin päällä. Kaikenvaravakuutena retkikunnalla on nytkin mukanaan kirjekuoressa käteistä.
– Meillä on eri paperit Puolan viranomaisille ja omat ukrainalaisille. Ministeriöstä ja suurlähetystöstä on lähetetty viranomaisille sähköpostia, joten paperit pitäisivät olla kunnossa. Mutta vaarantuntua toki riittää.
Timo Puustinen hyppää matkanjohtajan ja apukuljettajan roolissa kuopiolaisen Riku Mannikaisen ohjaaman pakettiauton kyytiin. Toista autoa ajaa jyväskyläläinen Tero Poikolainen, joka oli mukana myös viime vuoden reissussa. Teron kyytiin hyppää laukaalaislähtöinen Tampereella elokuva-alaa opiskeleva Juhana Honkonen.
– Juhana lähtee matkadokumentin tekijäksi. Viimeksi käytiin niin töhinällä eikä oikein muistettu ottaa valokuvia kuin vasta perillä. Ihmiset kyselivät reissun jälkeen, että mitä siellä tapahtui. Niinpä kuvaamme nyt koosteen reissusta.
Puustista harmittaa, että Ukrainan tilanteesta uutisoidaan sangen huonosti, vaikka tilanne on ollut siellä kärjistynyt pitkään.
– Olympialaisten aikana oli kranaatti-iskuja ja niistäkään ei uutisoitu missään.
Repesivät nauruun, kun tajusivat, ettei ollakaan salakuljettajia.
Timo Puustinen
Viime vuonna jouluilon tuojat saivat Ukrainassa suorastaan riemukkaan vastaanoton. Mariupolin orpokodin lapset olivat opetelleet suomeakin ja kajauttivat vieraille kovalla äänellä ”kiitos ja tervetuloa”.
– Tänään sieltä tuli sähköpostia, että lapset kyselevät kuumeisesti milloin joulupukit Suomesta saapuvat. Onhan meillä toki päässä tonttulakit. Viime vuonna Puolan ja Ukrainan rajalla oli miehiä rynnäkkökiväärit rinnalla. Ne tuijottivat meitä ja tonttulakkeja hetken ja repesivät nauruun, kun tajusivat, ettei ollakaan salakuljettajia, myhäilee Puustinen.
