Aluksi Liisa Kauppinen ei edes uskaltanut avata tietokonetta. Kaikki sanoivat hänelle, että ei tietokone pure. Ei se purekaan, mutta siltä saattaa tuntua, jos ryhtyy opettelemaan kokonaan uutta taitoa 80-vuotiaana.
– Se oli ihan uutta. Pelkäsin hirveästi, hän tunnustaa.
Sitten hän osallistui ikääntyneiden digiopetukseen ja kävi "laitattamassa vehkeeseen pankkijutut", eli hankkimassa verkkopankkitunnukset. Nyt hän katselee elokuvia tabletistaan, lukee nettiuutisia ja on Facebookissa. Laskuja hän ei vielä uskalla maksaa yksin verkossa. Opetteluun on mennyt rauhallisella tahdilla yli puoli vuotta.
– Kun kotiin tulee, ei muista enää mitään. Sen takia pitää panna paperille ylös ja sitten harjoitellaan.
Liisa ei ole mitenkään erityisen hidas oppija. Hänen ikäiselleen digitaalisten palveluiden käyttämisen opettelu vaatii saman verran koulutunteja kuin jos kävisi autokoulun kahteen tai kolmeen kertaan.
– Jos lähdetään siitä, että on kaupasta ostettu tietokone paketissa, siinä on sata tuntia koossa ennen kuin voidaan sanoa että pannaanhan pankkiasiatkin käyttöön, ikääntyneille digikoulutusta Savonetti-yhdistyksessä antava vapaaehtoistyöntekijä Kari Tikkanen sanoo.
Jouluna sain digikortteja henkilöiltä, jotka eivät vuosi sitten käyttäneet ATK:ta ollenkaan. Se lämmittää mieltä.
Kari Tikkanen
"Nuoret tekee niin nopeasti"
Suomessa oli vuonna 2015 melkein puoli miljoonaa yli 65-vuotiasta, jotka eivät olleet koskaan käyttäneet internetiä. Nyt jonkun pitäisi opettaa heidät lukemaan viranomaispalveluita ja mielellään myös maksamaan laskuja, katsomaan lääkereseptejä ja ostamaan matkalippuja netissä. Yhä useampi palvelu on parhaiten ja myös halvimmalla saatavilla netissä.
Tällä hetkellä "se joku" on Kari Tikkanen ja muut vapaaehtoiset, jotka antavat kotiseutunsa ikäihmisille opetusta. Vertaisopetus onkin havaittu toimivaksi malliksi. Kun seniori opettaa toista, tahti on rauhallinen ja kieli yhteinen.
– Kun on nuoria, ne tekee niin nopeasti ettei kerkeä oppia ollenkaan, komppaa Liisa Kauppinen.
Pohjois-Savon alueella toimiva Savonetti saa rahoitusta Raha-automaattiyhdistykseltä. Sillä on tällä hetkellä riveissään noin sata vertaisohjaajaa.
Ongelma on, että vanhusten digikoulutuksen tarve on valtavan paljon suurempi kuin mitä järjestöt pystyvät tarjoamaan. Ikäteknologiakeskuksen erityisasiantuntija Lea Stenbergin mielestä sähköiset palvelut ovat tulleet yhteiskunnassa niin välttämättömäksi, ettei niiden käytön opettamista voi jättää pelkästään vapaaehtoisten vastuulle. Hän sanoo, että valtion pitäisi käyttää rahaa ongelman ratkaisuun.
– Onko se sitä, että koulutetaan kodinhoitajia neuvojiksi ja palkataan heitä lisää? Vai palkataanko kirjastoihin neuvojia, jotka käyvät ihmisten kotona? Vai ruvetaanko maksamaan vapaaehtoistyöstä? hän luettelee.
Se oli ihan uutta. Pelkäsin hirveästi.
Liisa Kauppinen
Ministeriö: Ei vain vapaaehtoisten harteille
Stenbergin luettelemat ehdotukset ovat kaikki olleet esillä valtiovarainministeriön AUTA-hankkeessa, jossa etsitään ratkaisuja vanhusten auttamiseksi digitaalisen kynnyksen yli. Se kestää tämän vuoden loppuun.
Osa hanketta ovat enintään 20 000 euron kokeiluprojektit. Yksi sellainen on aloitettu Hartola–Pertunmaan alueella.
Myös ministeriössä myönnetään, että ongelman ratkaiseminen ei voi enää tulevaisuudessa olla vapaaehtoisten harteilla. Mitään uutta mallia siihen ei kuitenkaan ole vielä saatu tehtyä.
– Jos tähän halutaan valtakunnallista ja tasalaatuista palvelumallia, sen täytyy olla kunnallinen toimija. Kirjasto olisi luonteva toimija, miettii neuvotteleva virkamies Heikki Talkkari ministeriöstä.
Entä voisiko valtio ryhtyä maksamaan palkkaa Kari Tikkasen kaltaisille ahkerille vertaisohjaajille? Talkkarin mukaan sellainenkin vaihtoehto kannattaa selvittää. Vanhusjärjestöjen kaipaamaa isolla rahalla toteutettua valtakunnallista mallia ministeriöstä ei kuitenkaan uskalleta luvata.
Puolen miljoonan suomalaisen opettaminen sähköisten palvelujen käyttäjiksi näyttää juuri tällä hetkellä valtavalta urakalta. Savonetin Kari Tikkanen lohduttaa: vaikka koulutus muistuttaa välillä vanhaa sanontaa, jossa sokea taluttaa rampaa, kaikki ovat lopulta oppineet.
– Jouluna yllätyin, kun sain digikortteja henkilöiltä, jotka eivät vuosi sitten käyttäneet tietokonetta ollenkaan. Se lämmittää mieltä.