Simo Ojasen lapset osasivat olla vaativia. Heille ei kelvannut yksikään siihen mennessä kirjoitettu kirja iltasaduksi. He pakottivat ilta toisensa jälkeen isänsä kertomaan satuja omasta päästään. Yhtenä iltana väsynyt isä tokaisi, että pitäisikö taas tarinoida keijuista ja menninkäisistä vai tulisiko lapsille jotain muuta mieleen. He pyysivät isäänsä kertomaan sirkuspellestä.
Näin syntyi Sirkuspelle Hermanni, tuttavallisemmin Pelle Hermanni
Tarina tempaisi lapset mukaansa ja he halusivat kuulla aina vain lisää. Pelle Hermanni alkoi todella elää isän ja tyttärien mielissä.
– Huomasin, että tämähän menee kuin häkä lapsille. Päätin aina tarinoinnin päätteeksi sulkeutua työhuoneeseen kirjoittamaan tarinat talteen, Ojanen kertoo.
Lämpö välittyi ruuduista koteihin
Pelle Hermannin tarina löysi tiensä muiden suomalaisten koteihin monen sattuman kautta.
Porilainen Simo Ojanen osallistui lastentekstiseminaariin vuonna 1977 ja kuuli, että käynnisteillä olevaan Pikku Kakkosen ohjelmaan tarvitaan 200 iltasatua. Ensin tarinat saivat elämän Lasse Pöystin äänellä, alkuperäisessä muodossaan iltasatuina.
Pian rakastettuun hahmoon haluttiin jo tutustua syvemmin. Ojasta pyydettiin kirjoittamaan Pelle Hermanni tv-näytelmän muotoon. Hän odotti jännityksellä, miten hahmo toimisi televisiossa. Ja toimihan se.
Sellainen inhimillisyys, karisma ja rakkaus välittyvät ruudusta katsojalle vain harvoin.
Kirjailija Simo Ojanen
– Olin ihan äimistynyt. Tuotahan minä juuri hain takaa. Veijo Pasanen antoi hahmolle valtavasti lämpöä. Sellainen inhimillisyys, karisma ja rakkaus välittyvät ruudusta katsojalle vain harvoin.
Ensin Pelle Hermannista tehtiin televisioon 10 jaksoa, sitten taas 10 ja lopulta niitä valmistui 80. Palautetta tuli niin paljon, että ohjelman tekoa ei voitu keskeyttää. Kun Veijo Pasanen kuoli 1988, työryhmä tiesi, ettei Hermanni-sarja enää jatku. Kukaan ei voinut korvata Pasasta Hermannin näyttelijänä.
Ei vain lasten suosikki
Pelle Hermanni löysi aikoinaan tiensä suomalaisten sydämiin iästä ja sukupuolesta riippumatta. Vaikka kirjailija olikin ujuttanut joukkoon myös aikuisille sopivia juonenkäänteitä, pääsi näin laajamittainen suosio yllättämään.
– Minua lämmitti erityisen paljon kun kuulin, että sotilaskoti täyttyi Hämeenlinnassa aina, kun Hermanni oli televisiossa. Jopa sotilaat siis tykkäsivät pellestä, Simo Ojanen hymähtää.
Hermannissa ripaus Simoa
Simo Ojanen tunnustaa Pelle Hermannin hahmon kuvastavan osin itseään. Hän kirjoitti tarinoihin kommelluksia elämästään, osan tiedostaen, osan tiedostamattaan. Esimerkiksi monet kuuluisista sanonnoista olivat juurtuneet kirjoittajan sanastoon jo lapsuudesta.
Voi änkeröinen
Sirkuspelle Hermanni
– Sisareni sanoivat, että äitimme käytti juuri tuollaisia sanontoja. En ollut itse sitä tajunnutkaan.
Vielä nykyäänkin jossain päin Suomea joku tuhahtaa "Voi änkeröinen", kun asiat eivät suju niin kuin pitäisi. Ja kun puheeksi otetaan mansikanmollukat, kälkätin ja käkättävä kepakko, herää Pelle Hermannin tarina jälleen henkiin.