Mitä painokkaammin joku väittää, ettei ole ennakkoluuloinen, sitä pahemmin hän sitä yleensä on. Näin toteaa psykologisiin henkilöarviointeihin erikoistuneen Psyconin tutkimusjohtaja Mikael Nederström.
Nederström väittelee helmikuussa tohtoriksi persoonallisuuden mittaamisesta ja itsetuntemuksesta. Itsetuntemus on hänen mukaansa klisee, josta kyllä puhutaan paljon, mutta harvoin mitään järkevää.
Nederström on huomannut, että monilla ihmisillä ei todellisuudessa ole oikeaa käsitystä itsestään ennen kuin se heille tutkitusti kerrotaan.
– Moraaliset harhat ovat yleisiä. Kaunistellaan sitä, miten itsensä näkee.
Nederströmin mukaan kyse on niin sanotusta sosiaalisesta suotavuudesta. Sillä yritetään suojella myönteistä minäkuvaa. Ihminen ei silloin edes halua tulla tietoiseksi siitä, millainen todellisuudessa on.
– Masennuspotilailla on paljon realistisempi kuva itsestään kuin muilla. Tutkimus on osoittanut, että mielialaltaan normaali ihminen on usein enemmänkin optimisti kuin realisti.
Persoonallisuutta ei voi juuri muuttaa, käytöstä voi
Mikael Nederström pisti 200 esimiestä persoonallisuustestiin. Lisäksi hän pyysi 900 alaista arvioimaan näitä esimiehiä. Sitten hän vertasi arvioita keskenään.
– Mitä kauempana nämä arviot olivat toisistaan, sitä todennäköisempää on että esimies on väärässä, eivätkä kaikki hänen alaisensa.
Nederströmiä kiinnosti, miten esimiesten itsetuntemus vaikuttaa alaisiin. Hän huomasi, että mitä lähempänä pomon oma arvio itsestään ja alaisten arviot esimiehestään olivat toisiaan, sitä suurempi oli alaisten työtyytyväisyys.
Erityisen kurja tilanne oli, jos muiden hankalaksi kokema esimies luulee itse, ettei hänessä ole mitään vikaa.
– Selvisi, että hankala pomo on vähemmän hankala, jos saa tietää olevansa hankala. Esimiehen käyttäytyminen voi muuttua. Persoonallisuutta ei voi juuri muuttaa, mutta käyttäytymistä voi, Nederström sanoo.
Akateeminen kupla ja muita vaaratekijöitä
Sanonnan mukaan fiksu johto palkkaa fiksuja alaisia. Jos taas johto ei ole fiksu, vaihtavat fiksut alaiset silloin maisemaa.
Sen vuoksi Mikael Nederström pyrkii kehittämään parempia työkaluja henkilöarviointiin. Hänen väitöskirjansa on psykologian alalta, vaikka hän ei psykologi olekaan. Nederström on kognitiotieteilijä. Hän uskoo siihen, että asiat pitää pystyä mittamaan tai niistä ei ota selvää.
– On esimerkiksi tutkittu, että kun ihmiset arvioivat omaa älykkyyttään, tulokset ovat keskenään risteäviä. Keskiarvon alapuolella olevat luulevat olevansa hiukan älykkäämpiä kuin ovat ja keskiarvon yläpuolella olevat usein aliarvioivat itseään.
Nederströmin mukaan itsetuntemuksessa luulo ei todellakaan ole tiedon väärti. Jos rekrytoijat eivät huomioi tätä, niin siitä seuraa vääriä ihmisiä vääriin työtehtäviin.
– Ja seura tekee kaltaisekseen. Jos esimerkiksi kaikki kaverit ovat akateemisia, niin alkaa ajatella, että kaikki muutkin ajattelevat niin kuin minä ajattelen.
Paras pomo on lopulta turvallisen tylsä
Mikael Nederströmin mukaan erityisen hankalaksi koettu narsistipomo on ilmentymä henkilön persoonallisuuden ääripäästä. Narsisti on vaikea tapaus, sillä hän ei koskaan kysy itseltään, olisiko myös hänessä kehitettävää.
– Helposti ollaan lyömässä kliinistä leimaa, että tuo on narsisti. Monet persoonallisuushäiriöpiirteet ovat kuitenkin normaalien persoonallisuuksien ääripäitä. Siksi niitä on niin vaikea muuttaa, koska ne ovat osa tämän henkilön persoonallisuutta.
Narsistisen ”paskiaisen” toinen ääripää on ”neuroottinen pessimisti”, jollaista myöskään kukaan ei halua pomokseen. Nederström käyttää tietoisesti raflaavia termejä, sillä hän haluaa muistuttaa, että paras pomo löytyy melko lailla siitä keskeltä.
– Jos et kysy koskaan, onko minussa jotain vikaa, niin se on ongelma. Siellä toisessa päässä on myös ongelma. Silloin ihminen on neuroottinen pessimisti, joka korostaa ongelmia liikaa.
Nederströmin mukaan lievästä narsismista on usein hyötyä, mutta se ei saisi mennä paljoa keskiarvosta yli.
Kuka kertoisi toiselle, että tämä on hankala?
Hankala pomo on hankala juttu. Narsistipomo on Nederströmin mukaan klassinen dilemma. Työpaikan ihmiset eivät yleensä omin avuin tunnista narsistia.
– Silloin kannattaa pyytää ulkopuolista apua. Työpaikoilla kannattaa ainakin kehittää joku palautejärjestelmä. Sellainen järjestelmä, jossa voi antaa rehellistä palautetta johdolle ja mieluiten nimettömänä.
Pienemmät hankaluudet voi yrittää ottaa puheeksi. Fiksu esimies voi myös pyytää rehellisiltä ihmisiltä apua oman toimintansa parempaan arvioimiseen. Fiksu alainen ymmärtää, koska sitä uskaltaa antaa.
– Nyrkkisääntö on, että jos haluat kritisoida, palautteen pitää olla yksityiskohtaista ja se pitää pystyä perustelemaan. Asia pitää nähdä myös toisinpäin. Esimiehellä on myös oikeus saada palautetta. Ei sekään ole hauskaa, jos kukaan ei anna.