Mikkelin Poikateatteri sai alkunsa vuonna 2008, kun Etelä-Savossa innostuttiin hakemaan rahaa Suomen Kulttuurirahaston Myrsky-hankeesta.
Mikkelin lukion äidinkielen lehtori Katariina "Kati" Kinnunen oli valmistunut vuotta aiemmin ilmaisutaidon opettajaksi, ja häneltä kysyttiin, millaista ryhmää hän haluaisi ryhtyä vetämään.
– Tiesin heti, että se oli pojat. Poikia oli ollut kursseillani sekaryhmissä ja minua kiinnosti heidän tapansa tehdä teatteria, se oli niin fyysistä.
Nuorisoteatteritoimintaa Mikkelistä löytyi, mutta ei ryhmiä, joissa tytöt ja pojat voisivat erikseen tutkailla omaa kasvuprosessiaan.
– Tuoda esille sellaisia asioita joita eivät koskaan tulisi sekaryhmässä kertoneeksi, pojat ainakaan, sanoo Kinnunen.
Poikateatterin kanssa yhtä aikaa perustettiin myös Mikkelin Tyttöteatteri, joka Poikateatterin tavoin jatkaa edelleen toimintaansa. Tänä keväänä ryhmät tekevät ensimmäisen yhteisesityksensä Kalahari, joka käsittelee kiusaamista.
Itsetekeminen on kaiken a ja o
Poikateatterissa on mukana vuosittain 12-20 lukioikäistä poikaa. Valtaosa heistä on tuttuja ohjaaja Kati Kinnuselle lukion äidinkielen tunneilta, mutta ryhmä on avoin myös ammattikoulussa opiskeleville.
Toisinaan Kinnunen on antanut jatkoluvan pojille, jotka eivät ole toisen asteen opintojen jälkeen saaneet opiskelu- tai työpaikkaa.
Pojille on tärkeää, että he pääsevät tekemään itse kaiken, niin käsikirjoituksen kuin laulujen sanoitus- ja sävellystyön. Esityksiin sisältyy aina myös tanssia, joten fyysisestä ilmaisusta kiinnostuneetkin pojat pääsevät näyttämöllä esiin.
Ryhmä lähtee työstämään uutta esitystä Kinnusen antaman teeman pohjalta. Vääntelyn ja kääntelyn tuloksena se tosin voi muuttua matkan varrella.
Ryhmä kävi katsomassa maahanmuuton vastaisia mielenosoituksia ja haastatteli ihmisiä.
Kati Kinnunen
Improvisaatioharjoituksissa saaduista ideoista parhaita työstetään eteenpäin kirjoittamalla. Tämä tosin vaatii Kinnusen apua ja patistelua, sillä ohjaajan mukaan pojat eivät ole kovin innokkaita kynänkäyttäjiä.
Aiheet ulottuvat henkilökohtaisesta yhteiskunnalliseen. Joulukuussa 2014 ensi-iltansa saanut Haave(re)ita oli herkkä ja omakohtainen esitys.
– Siinä lähdettiin poikien omista tunteista, suhteesta isään, pettymyksestä rakkauteen. Siinä oltiin poikien omine tunteineen ja ajatuksineen.
Viime vuonna valmistunut Väkivaltatie taas vaati laajaa taustatyötä. Kantasuomalais- ja maahanmuuttajajengejä kuvaavaa esitystä varten ryhmä muun muassa kävi katsomassa mielenosoituksia ja haastattelemassa maahanmuuton vastaisia ihmisiä.
Rohkeus ja raikkaus on tuonut palkintoja
Mikkelin Poikateatteri on esiintynyt säännöllisesti Teatris-festivaalilla, Ramppikuume-festivaalilla, harrastajateatterikesässä ja Työväen Näyttämöpäivillä. Näistä tapahtumista on kertynyt joukko tunnustuksia, stipendejä ja kiertopalkintoja.
Kiitosta on saatu koskettavasta näyttelijäntyöstä, hyvästä yhteishengestä ja anarkistisesta ilmaisusta. Ohjaaja Kati Kinnusen mukaan rohkea asenne ja reipas poikahuumori syntyvät siitä, että ryhmässä jatkavat pojat ovat esikuvina ryhmän uusille jäsenille.
Kinnunen on jo muutaman vuoden ajan koonnut ryhmän niin, että puolet pojista on uusia ja puolet jatkavia.
– Sieltä tulee tekemisen malli. Ja pojat ovat nähneet edellisvuosien tuotoksia ja he haluavat pystyä samaan ja tehdä yhtä kiinnostavia juttuja.
Toinen selittävä tekijä lienee se, että nuoret saavat työstää materiaalia vapaasti ja pelleillä rooleilla. Kinnunen ei estä hulluttelua.
Hän on pojille paitsi ohjaaja, myös luotettu aikuinen ja rinnallakulkija.
– Ryhmässä käsitellään paljon henkilökohtaisia asioita, ja se on myös paljon muuta kuin teatterin tekemistä. Sanoisinko, että se on vertaisryhmä, jossa samanikäiset ja vähän vanhemmat pojat saa tukea toisistaan ja kasvaa yhdessä.
Vuonna 2012 Poikateatteri sai opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän Lapsenpäivä-palkinnon. Viime joulukuussa kulttuuriministeri myönsi ryhmälle Suomi-palkinnon tunnustukseksi pitkäjänteisestä työstä nuorten miesten taideharrastuksen edistäjänä.
Palkintorahat, 21 600 euroa, tullaan käyttämään matkoihin. Huhtikuussa Poikateatteri lähtee esiintymään Espanjan Fuengirolassa asuville suomalaisille.
Kinnunen lopettaa ohjaajana vuonna 2018
Ensi syksynä käynnistyy Poikateatterin 10-vuotisjuhlavuosi. Kun syntymäpäivää juhlitaan toukokuussa 2018, aikoo Kati Kinnunen päättää työnsä ryhmän ohjaajana. Huipulla on hyvä lopettaa.
– Kymmenen vuotta ihmisen elämässä on pitkä aika. Voisi sanoa, että se on suuri saavutus. Ajattelin, että nyt olisi aika kääntää lehteä ja kehittää joku uusi juttu, istua vaikka vähän aikaa kiikkustuolissa ja vetää henkeä.
Olen saanut syyn nousta aamulla sängystä, jos on tuntunut raskaalta.
Kati Kinnunen
Kinnunen on saanut Poikateatterista kahdeksan ja puolen vuoden aikana paljon. Poikateatterilaisia on ollut yhteensä lähes sata, ja monesta pojasta on tullut Kinnuselle ystävä.
– Olen saanut naurua ja iloa elämääni. Olen saanut syyn nousta aamulla sängystä, jos on tuntunut raskaalta. Poikateatteri on ollut mulle hirvittävän tärkeä ja olen sen takia jaksanut siihen niin paljon panostaa, Kinnunen sanoo.
Poikateatterin seuraava ohjaaja on Kinnusen mukaan jo katsottuna. Hän on entinen poikateatterilainen, joka on sittemmin kouluttautunut teatterialalle.
– Tosi luotettava asiantuntija, pitkän linjan poikateatterilainen. Mutta ei paljasteta enempää tässä vaiheessa, sanoo ohjaaja Kati Kinnunen.
Mikkelin Poikateatteri esittää Väkivaltatien Työväen Näyttämöpäivillä launtaina ja sunnuntaina.