Metsä, mies ja koira, kuten suomalaiseen kulttuuriin kuuluu. Mies istuu kannon nokassa ja kuuntelee, kun koira ajaa riistaa.
– Erakkoharrastusta, kuvailee kouvolalainen pitkän linjan suomenajokoiraharrastaja Ari Ollila.
Harrastus on Ollilan mukaan hyvinkin yksinäistä joskus, kun koira menee riistan perässä ja tuottaa sulosäveliä miehen korville.
– Hyvähaukkuinen ajokoira on varsin miellyttävää kuunnella. Sen voisi sanoa olevan jonkinlaista sinfoniaa metsässä, kun ajo raikaa. Suomenajokoira on pääsääntöisesti hyvin metsästysintoinen ja se tekee kovasti töitä maastossa. Riistavietti on vahva, välillä liiankin vahva, Ollilla pohtii.
Virtaa Ollilan kolmevuotiaalla Riku-ajokoiralla ainakin tuntuu riittävän. Kuusivuotias Kuusitarhan Santra ilmaisee kovalla äänellä turhautumisensa siitä, että joutuu jäämään häkkiin odottamaan.
Geenejä kerätään pahan päivän varalle
Suomenajokoira, suomenpystykorva, karjalankarhukoira, lapinporokoira, suomenlapinkoira ja pohjanpystykorva ovat suomalaisia koirarotuja. Suomen Kennelliitto on alkanut kerätä yhdessä Luonnonvarakeskuksen ja rotujärjestöjen kanssa roduille geenipankkia. Se on osa kansallista geenivaraohjelmaa.
Geenipankki toimii hätävarana, jos joku rotu joutuu ahdinkoon ja sitä joudutaan elvyttämään. Tällä hetkellä rotujen tilanne on hyvä.
Olemme huolissamme tulevaisuudesta, etteivät kannat pääsisi liikaa kapenemaan ja rappeutumaan geneettisesti.
Katariina Mäki
– Olemme huolissamme tulevaisuudesta, etteivät kannat pääsisi liikaa kapenemaan ja rappeutumaan geneettisesti, sillä suurin osa yksilöistä on Suomessa, kertoo Suomen Kennelliiton jalostusasiantuntija Katariina Mäki.
Geenipankkiin on tarkoitus kerätä geenejä jokaiselle rodulle 25–30 urokselta.
– Sen on laskettu riittävän, jos vaikka jokin rotu pitää perustaa ihan kokonaan uudestaan, Mäki selvittää.
Ensimmäiset kolme spermatoimitusta on jo saatu. Niistä kaksi kauimmaista tuli Teksasista asti.
Jäniksen ajaminen on taitolaji
Kouvolalaisessa metsässä lunta on tällä hetkellä sen verran, että maa on valkoinen. Keli on ollut kuitenkin turhan karkea koiran tassuille, minkä vuoksi metsäreissut ovat viime päivinä jääneet vähemmälle.
– Sillä hakee hyvänolon tunnetta, kun saa olla maastossa koiran kanssa ja seurata, miten se toimii siellä ja pystyy ajamaan. Jäniksiä ei enää tule juuri ammuttua, vain yksittäisiä, Ari Ollila kertoo. Hyvähaukkuinen ajokoira on varsin miellyttävää kuunnella. Sen voisi sanoa olevan jonkinlaista sinfoniaa metsässä, kun ajo raikaa.
Hyvähaukkuinen ajokoira on varsin miellyttävää kuunnella. Sen voisi sanoa olevan jonkinlaista sinfoniaa metsässä, kun ajo raikaa.
Ari Ollila
Hän on kasvanut suomenajokoirien kanssa, sillä jo hänen syntymäkodissaan oli ajokoiria. Oman ensimmäisen ajokoiransa hän hankki vuonna 1985, minkä jälkeen Ollilalla on ollut ajokoira tai useampi.
– Maaseudulle ei ollut jäähalleja eikä tietokonetta. Jotain piti ruveta harrastamaan ja suomenajokoira tuli mukaan, Ollila naurahtaa.
Miehen koiraharrastus on ollut hyvin kokonaisvaltaista, sillä hän on toiminut myös palkintotuomarina ja ylituomarioikeudet hänellä on ollut 2000-luvun. Lisäksi hän on ollut mukana Suomen ajokoirajärjestön hallituksessa. Nykyään hän keskittyy erityisesti omien koirien kanssa harrastamiseen.
– Jäniksen ajaminen on vaikea laji. Jäniksen jälki ei varmasti paljon haise. Se, että miten koira löytää jäniksen, niin se ei ole itsestäänselvyys.
Suomenajokoiran käyttöaika maastossa on pitkä. Kausi alkaa syyskuun alussa jäniksen metsästyksellä ja loppuu ketun pyynnillä helmikuun lopussa.
– Rodun arvostus on varmasti hyvin kaksijakoinen. Joka ei tunne rotua ja sen ominaisuuksia, ei välttämättä arvosta sitä niin paljon. Metsästäjien ja ajokoiraihmisten keskuudessa sitä arvostetaan varmasti. Ei turhaan sanota, että se on maailman paras ajava rotu.
Pystykorva auttoi jo esi-isiä
Suomen juhlavuoden kunniaksi Suomen Kennelliitto haluaa tehdä tunnetuksi suomalaisia koirarotuja ja edistää niiden säilymistä ja kasvatustyötä.
– Ne ovat tosi vanhoja maatiaisrotuja. Nykyään maatiaisrotuja osataan arvostaa, koska ne ovat kestäviä ja niillä on sellaisia ominaisuuksia, joita uudemmilla roduilla ei välttämättä ole, kertoo Suomen Kennelliiton jalostusasiantuntija Katariina Mäki.
Hän muistuttaa, että rodut ovat kiinteä osa suomalaista metsästysperinnettä ja kulttuuriperintöä.
– Ne liittyvät siihen, miten ihmiset ovat aikojen alussa hankkineet elantonsa ja maksaneet esimerkiksi oravannahoilla ostoksiaan. Suomenpystykorva on ollut auttamassa tässä meidän esi-isiä.
Suomenpystykorvalla metsästäminen pyritäänkin saamaan osaksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa. Museoviraston Elävän perinnön wikiluettelossa se on jo mukana.