1
1930-luku: Pula-aika näkyy, mutta sukupuoli ei
“Tässä vanhojenpäivässä näkyy pula-aika. Isot talvimanttelit luovat ryhmästä jopa sukupuolettoman kuvan. Joukko akateemisesti koulutettuja nuoria on kokoontunut yhteen. He eivät ole pukeutuneet juhlavasti, vaan siististi. Kuvasta välittyvät arvokkuus ja vanhuus, jotka viittaavat aikuisuuteen.
1930-luvulla miesten maskuliiniset vaatteet olivat naisillakin tyypillisiä. Silloin ei ajateltu niin kaksinapaisesti. Naisten pukeutuminen alkoi muuttua jo 1920-luvulla, kun konservatiivisesta ja porvarillisesta feminiinisyydestä päästiin eroon. Osittain myös sodan vuoksi naiset tekivät töitä kodin ulkopuolella. Silloin tarvittiin vaatteita, joissa oli helppo liikkua.”
2
1940-luku: On kunnia-asia näyttää keski-ikäiseltä
“Tämä vanhojenpäiväkuva on jo paljon konservatiivisempi kuin edellinen. Nuoret on stailattu näyttämään vanhemmilta. Heidän tukkalaitteensa ja pukeutumisensa viittaavat arvokkaaseen keski-ikäisyyteen. 1940-luvulla arvostettiin vanhempia ihmisiä eri lailla kuin nykyään.
Toisen maailmansodan jälkeen sukupuoliero oli vahvempi, maskuliinisuus ja feminiinisyys korostuivat. Sota oli miehinen toiminnan areena ja sen jälkeen haluttiin korostaa naisellisuutta. Tässäkin kuvassa miehillä on perinteinen puku, naisilla esiliina. Tyylissä on edvardiaanisuutta ja 1800-luvun pyhäpukeutumista. Sota-ajan harmaus ja sääntely välittyvät. Christian Dior loi 1940-luvulla uuden lookin, jossa korostuivat ylenpalttisuus, kurvikkuus ja kalliit kankaat. Siitä ei nyt näy jälkeäkään.”
3
1950-luku: Coca-Colaa ja Audrey Hepburnia
“Kuva on mielenkiintoinen. Nuoret ovat jo julkisessa tilassa, baarissa, jossa he juovat Coca-Colaa. Nuorisokulttuurin nousu, uusi aika, on selkeästi alkanut. Puvut vuokrattiin vanhojenpäiväksi usein teatterista. Nämäkin asut ovat vuosisadan vaihteen edvardiaanista tyyliä, mikä näyttää vakiintuneen vanhojenpäivän kuvastoksi.
Osa 1950-luvun muoti-ilmiöistä on kuitenkin läsnä: nuorella naisella on kissamaiset silmälasit, otsatukka muistuttaa Audrey Hepburnista. 1950-luvulla naiset käyttivät yhä enemmän hiihtohousuja, poolopaitoja ja toisaalta myös naisellisia pönkkähameita. Vyötäröä ja rintoja korostettiin. Se oli sukupuolittunutta pukeutumista. Samaan aikaan nuorisomuodissa alkoivat yleistyä farkut, pilottitakit ja t-paidat.”
4
1960-luku: Vanhat vieraantuvat nuorisokulttuurista
“Vanhojenpäiväpukeutuminen vakiintui 1960-luvulla noudattelemaan vuosisadan vaihteen porvarillista tyyliä. Miehillä on frakit tai smokit ja naisilla edvardiaaniset pitkät mekot. Se oli hyvin eri maailma kuin se, missä nuoret elivät. 1960-luvulla koettiin seksuaalinen vallankumous ja Beatles. 1960-luku oli alakulttuurien ja nuorisomuodin todellinen vuosikymmen. Vanhojenpäivänä siitä ei kutienkaan näy jälkeäkään. Voisi kuvitella, että kuva on otettu 100 vuotta sitten. 1960-luvulla pitäisi näkyä minihameita, kirkkaita sukkahousuja, lyhyitä hiuksia, voimakasta meikkiä ja androgyyniä pukeutumista.”
5
1970-luku: Hippimuodista ei näy jälkeäkään
“Juhlapuvut eivät enää 1970-luvulle tultaessa eroa toisistaan. Hiustyyli on ainoa, mistä tämän vanhojenpäivän voi paikantaa 1970-luvulle. Tässä kuvassa ollaan tanssisalissa. Vanhojenpäivästä näyttää tulleen tapahtuma, jota ulkopuoliset tulevat katsomaan.
1970-luku oli hippimuodin aikaa, joka ammensi erilaisista kulttuureista. Oli tyypillistä, että liioiteltiin muotoja ja leikiteltiin mittasuhteilla. Oli leveitä lahkeita ja maksimekkoja. Oli unisex-ajattelua, korkeakorkoisia kenkiä, joita sekä miehet että naiset käyttivät. Hiusten ja ruumiinkarvoituksen annettiin kasvaa.”
6
1980-luku: Asenteet höltyvät, on iloittelun aika
“Tämä vanhojenpäivä on värimaailmaltaan niin 1980-lukua, ettei ajasta voi erehtyä. Nyt ollaan kotona ja juodaan alkoholia. Se kertoo asenteiden ja alkoholikulttuurin höltymisestä. Joku polttaa tupakkaa sisätiloissa, mikä on nykyisin kauhea ajatus.
1980-luku oli liioittelun aikakautta, mikä ilmeni muun muassa naisten bisnespukeutumisessa. Power suite, valtapuku, vakiintui, kun naiset kävivät yhä enemmän kodin ulkopuolella töissä. Tämä ei kuitenkaan näy juurikaan vanhojenpäivänä: edelleen ollaan edvardiaanisessa ajassa. Jokin on kuitenkin muuttunut: kahdella naisista on kampaukset, jotka on selvästi tehty kampaajalla. Se kertoo vaurastumisesta. Nyt on varaa laittaa rahaa meikkeihin ja kampauksiin.”
7
1990-luku: Tanssit massoille
“Juhlat ovat siirtyneet valtavaan halliin. Se kertoo juhlan merkityksen kasvusta ja on kenties eräänlaista lama-ajan juhallisuutta. Tapahtuma on nyt tarkoitettu katsojille eli perheenjäsenille. Vanhojenpäivällä ei edelleenkään ole juuri mitään tekemistä muodin kanssa. 1990-luvun muodissa vallitsivat unisex-ajattelu ja androgynia. Kate Moss esiintyi Calvin Kleinin mallina. Nuoret näyttivät brändin mainonnassa hyvin samanlaisilta. Musiikissa vallitsivat grunge, tekno ja hiphop verkkareineen sekä lenkkareineen. Ne olivat varmasti läsnä näidenkin koululaisten arjessa, mutta eivät näy millään tavalla vanhojenpäivänä, lukuun ottamatta muutaman pojan pitkää tukkaa.”
8
2000-luku: Rahaa pukuihin ja meikkeihin
“Kuva näyttää hyvin konservatiiviselta. Mies on polvistunut ja nuori nainen tanssii hänen ympärillään. Se on jopa ahdistava, koska sukupuoliroolit ovat niin vahvasti määritellyt. Se kertoo jotain ajasta. Pojilla on frakit ja naisilla amerikkalaistyyliset iltapuvut. Tämä on hyvin kaksijakoista, eikä jätä tilaa toisenlaiselle sukupuolen esittämisellle.
Pukuihin, kampauksiin ja meikkeihin on selvästi laitettu aikaa ja rahaa. 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä määrittivät hyvin feminiiniset vaatteet. Tuolloin elettiin Sex and the city -tv-sarjan aikaa. Tietynlainen feminiinisyys oli pinnalla. Miehistä oli samalla tullut näkyvä muodin kuluttajien ryhmä. Heille oli tarjolla enemmän brändejä ja merkkejä.”
9
2010-luku: Päiväni prinsessana
“Näyttää siltä kuin oltaisiin amerikkalaisen lukion prom night -tanssiaisissa. Vanhojenpäivä on muuttunut päiväni prinsessana -tyyliseksi juhlaksi. Naisten värimaailma on hyvin hempeä. Amerikkalainen säihke ja ulkonäkökeskeisyys ovat rantautuneet Suomeen. Enää ei pyritä olemaan vanhempia. Vanhuutta ei arvosteta: se on vaiva. Nyt korostuu itsensä puunaaminen. Kaikki ovat käyneet kampaajalla ja ammattimeikkaajalla.
Vanhojenpäivänä ei kauheasti hullutella. Mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan, sitä konservatiivisemmaksi vanhojenpäivän kuvasto muuttuu. Harvoin näkee samaa sukupuolta olevia tanssijoita. Tämä on heteropariskuntien juhla. Mitä tekevät sellaiset nuoret, jotka eivät halua määritellä itseään tällaiseen sukupuolirooliin? Katsovatko he vain sivusta?”
