TERVOLA Koiran kanssa harrastettavia lajeja löytyy lukuisia, yksi niistä on koirahiihto eli hiihto koiran tai koirien kanssa. Tervolan Törmävaarassa on mitelty tänään koirahiihdon kahden koiran Suomen mestaruuksista.
Kilpailupäällikkö Eila Juntikka kertoo, että koirahiihto kasvattaa suosiotaan Suomessa.
– Yhdessä vaiheessa tuntui, että tämä laji on hiipumassa, mutta nyt on löytynyt nuoria harrastajia, mikä on todella positiivinen asia.
– Tämä on vauhdikas laji, johon pääsee mukaan hyvin pienellä satsauksella. Laji vaatii hyvää kuntoa ja kunto kehittyy sekä koiralla että hiihtäjällä, Juntikka kertoo.
Hiihtotausta on lajissa hyödyllinen, mutta ei välttämätön.
– Tietenkin se on eduksi, jos haluaa siirtyä suoraan kilpailuihin ja vielä menestyä. Silloinhan ne ajat ovat kovempia, jos pystyy hiihtämään, mutta harjoitellessa taidot kehittyvät, Juntikka rohkaisee.
Koirahiihdossa hiihtäjän edellä voi juosta koira tai kaksi.
– Kahden koiran luokassa koirat on kytketty kaulapannoilla toisiinsa ja vetoliinalla hiihtäjän vyöhön, Juntikka kertoo.
Koiraurheilulajeja löytyy myös kesäkaudelle
Koiraurheilussa mahdollisuudet eivät rajoitu vain hiihtoon.
– Talvisin on valjakkoajoa, jota voi harrastaa neljällä, kuudella, hahdeksalla tai jopa kymmenellä koiralla.
Sulan maan ajalle taas on omat lajinsa.
– Voi mennä koiran kanssa juosten, pyörällä, kickbikella ja sitten on myös kärryajo, Juntikka luettelee.
Koirahiihdossa hiihtäjä ei voi jäädä lepäämään laakereille, sillä sekä koirien että hiihtäjän suorituksella on merkitystä lopputulokseen.
– Jos on hyväkuntoinen koira ja siinä perässä hyväkuntoinen hiihtäjä, niin lopputulos on silloin hyvä.
Kilpailuissa sarjat jaotellaan hiihtäjän iän mukaan. Koirilta vaaditaan vähintään puolentoista vuoden ikää ja yli yhdeksänvuotiaat koirat tarvitsevat eläinlääkärin todistuksen, jotta saavat osallistua kilpailuun.
Koiran rodulla ei ole väliä, vaan tärkeintä on, että kisaan osaa ottava koira pitää juoksemisesta.
– Etupäässä on lyhytkarvaisia saksanseisojia, sekä sekoituspentuja eli alaskan huskyja, dobermanneja sekä suursnautsereita, Juntikka luettelee.
Rasvausta, ruokintaa ja lepoa
Hiihtäjä tarvitsee lajissa vain tavalliset luisteluhiihtoon tarkoitetut varusteet. Koirille on lajiin omat varusteensa, joihin kuuluvat panta, valjaat, vetoliina sekä hiihtäjän vyötärölle laitettava vetovyö. Vetovyössä on myös niin sanottu niin sanottu paniikkilukko, jonka avaamalla vetoliinan voi vapauttaa.
Juntikan mukaan onnettomuudet lajissa ovat harvinaisia.
Kilpakoiria täytyy hoitaa, kuten urheilijoita. Koirahiihdossa etenkin koirien polkuanturat joutuvat koetukselle.
– Jalat rasvataan, kynnet leikataan. Kuten ihmisilläkin, nesteytys on tärkeää: on tankkausjuomat ja palautusjuomat. Tärkeää on myös koirien hieronta, venyttely ja lepo eli ihan samat asiat kuin ihmisen ja hevosen treenaamisessa.
Myös ruokinta on tarkkaan mietitty.
– Jotkut käyttävät pelkkää raakaruokintaa. Jussa syö aamuisin nappulaa ja iltaruoaksi lihaa, johon on lisätty vitamiinit ja hivenaineet, Juntikka kertoo omasta kilpakoirastaan.
Juntikka kertoo, että lyhytkarvainen saksanseisoja Jussa käy hiihtolenkeillä neljästä viiteen kertaa viikossa. Kahden koiran koirahiihtokilpailuissa Jussa juoksee veljensä Aapon kanssa.
Myös koiraurheilussa järjestetään dopingtestauksia.
– Isommissa kisoissa järjestetään koirille myös dopingtestejä. En usko, että ainakaan täällä pohjoisessa ja Suomessa tulisi ilmi sellaista, Juntikka sanoo.
Tervolan kisoihin pohjoisimmat kisaajat saapuivat Rovaniemeltä ja eteläisimmät Keravalta. Tervolan kisareitit vaihtelivat pituudeltaan 15 kilometristä kymmeneen kilometriin.
– Puitteet täällä ovat todella mahtavat, Juntikka kehuu Törmävaaran jylhässä ja mäkisessä maastossa hiihdettävää reittiä.
Sulassa sovussa muiden hiihtäjien kanssa
Juntikka kertoo, että lajia pyritään tuomaan esille erilaisissa tapahtumissa, jotta ihmiset tietäisivät myös hiihtoladulla, mistä lajissa on kysymys.
– Laji vaatii, että meidän pitää päästä treenaamaan kunnon baanoille. Koska kisat ovat mäkisessä maastossa, ei riitä, että hiihdämme jäällä. Totta kai välillä käydään myös helpommissa maastoissa.
Metsäladuilla harjoitellessaan koirien kanssa hiihtäjät huomioivat myös muut hiihtäjät.
– Otetaan vaikka koira kiinni ja pysähdytään siellä, ettei kellekään tule pahaa mieltä eikä kukaan säikähdä koiraa. Vaikka nämä olisivat kuinka kilttejä, niin joku voi pelätä, Juntikka sanoo.