TORNIO Kaksi eri valtiota, omat lait ja säännöt, mutta ihmiset täysin vierekkäin – Torniossa ja Haaparannalla on muiden rajakaupunkien tapaan aina osattu hyödyntää ja ottaa tukea naapurista. Yhteistyötäkin osataan tehdä ja tänä päivänä valtakunnan raja on lähes näkymätön. Viimeksi vuonna 2015 raja oli poikkeustilassa suuren turvapaikanhakijamäärän vuoksi ja rajalla oli erityistarkkailua. Vilkas raja ylitetään vuosittain 14 miljoonaa kertaa.
Satavuotiaan Suomen kunniaksi Tornionlaakson maakuntamuseossa on valokuvanäyttely Tornion ja Haaparannan vaiheista Suomen itsenäisyyden aikana. Rajalla on ollut aina värikästä ja elämä on monessakin suhteessa liikkunut harmaalla alueella.
Niin kuin kieltolain aikana 1919–1932, kun pirtua tuotiin pääasiassa Virosta Perämeren pohjukkaan, josta sitä vietiin myös Tornioon. Säpinää riitti merialueella, jossa salakuljettajia häiritsi kesäöiden valoisuus, jolloin tavara piti saada nopeasti piilotettua. Laivat tulivat heti jäiden lähdön jälkeen Kemi–Tornion rannikolle. Pirtun salakuljetuksesta on hyvin vähän valokuvia ja yksi harvinaisista otoksista on esillä Tornionlaakson maakuntamuseossa.
Pula-aikaan elo harmaalla alueella laajeni. Salakuljetukseen eli joppaukseen rajan yli valjastettiin joskus koko perhe, niin kuin Anja Tikkanen kuvailee vuoden 1984 teoksessa Lapin miljoonamarkkinat.
Väylänvarren taloissa nähtiin 1930 melkein nälkää, työtä ei ollut, ruuasta ei ollut haittaa eikä sitä saanut edes rahalla. Perheen isä oli kaukana metsätöissä, sillä mökissä, missä perhe asui, oli vielä kosolti velkaa ruotsalaiselle puutavarayhtiölle. Rahat oli otettu yhtiöltä kottina puutavaraa vastaan. Perheen nuoret pojat joutuivat väkisin mukaan salakuljetukseen. Olihan perheen elettävä.
Esimerkiksi hevosia salakuljetettiin Ruotsiin myytäväksi. Nuorten tehtävänä oli yön aikana uittaa hevoset joen yli ja talvella ratsastettiin jäätä pitkin.
Sotalapset ja täisauna
Syksyllä 1944 syttyi Lapin sota, joka käynnisti oikeastaan koko Lapin tyhjentämisen. Rajan yli mentiin Ruotsiin täisaunan kautta. Myös moni sotalapsi kulki länsinaapuriin juuri Tornion ja Haaparannan kautta junalla, koska laivalla ei uskallettu sodan aikana matkustaa. Vuonna 1994 julkaistussa teoksessa Evakkomatka – 50 vuotta Lapin evakuoinnista muistellaan lääkärintarkastusta ja täisaunaa:
Sotilaat laskivat pukuhuoneeseen muutaman kymmenen henkeä, jotka saivat riisuutua. Vaatteet sullottiin verkkosäkkiin, numerolappu siihen ja sama numero riisutulle kaulaan. Vaatteet täiuuniin, riisuttu saunaan, lääkärille ja pukeutumaan. Vaatteiden desifiointi kesti noin tunnin.
Tornionlaakson maakuntamuseon vt. museojohtaja Minna Heljala sanoo, että varsinaisesti torniolaiset eivät lähteneet Haaparantaa kauemmas, mutta muualta Lapista tulleet menivät evakkoon myös Etelä-Ruotsiin.
Keskiyön auringon tuli kohtasi olympiatulen
1952 heinäkuussa Kreikan tuli kuljetettiin Euroopan läpi, Ruotsin läpi ja lopulta Haaparannan kautta Tornioon. Urheiluseurat juoksivat viestijuoksuna tulen Helsinkiin olympialaisiin. Tornioon soihtujuoksua tuli seuraamaan noin 10 000 ihmistä, mikä oli kaupungin asukaslukuun nähden valtava määrä. Juhlava tilaisuus radioitiin ja Pallakselta kuljetettu keskiyön auringon tuli yhtyi olympiasoihtuun. Tilaisuutta muistelee vuonna 1946 syntynyt Torsten Brander teoksessa Elämäni oli urheilu.
Viimeinen muistikuvani on, kun juoksijoiden letka eteni Kemintietä pitkin kohti etelää. Soihdunviejiä saatteli satojen autojen ja tuhannen pyöräilijän joukko runsaan tienvarsiyleisön lisäksi. Näin olin saanut olla mukana historiallisessa tapahtumassa ja urheilun siemen oli kylvetty mieleeni.
Kun koulupäivä keskeytyi äkisti
Kauppareissuilla käytiin useasti Haaparannan puolella ja tullissa kerrottiin, mitä tuli ostettua. Ihmiset olivat tottuneet Suomessa siihen, että tiskin takana seisoi myyjä, joka keräsi tavarat. Haaparannan puolella Innalan kauppa ja tavaratalo Domus aiheuttivat aluksi hämmennystä, kun tavarat kerättiinkin itse ja piti mennä kassalle maksamaan.
– Pojankoltiaiset tulkitsivat sen niin, että kun hyllyltä sai ottaa tavaraa, niin eihän sitä tarvitse maksaa, kun sitä ennen tiskin takana oli myyjä, Tornionlaakson maakuntamuseon vt. museojohtaja Minna Heljala kertoo.
Olihan mahdoton käsittää, ettei tavaroiden ja asiakkaan välillä ollut tiskiä ja myyjää vaan itse kerättiin ostokset ja ovella lähtiessä maksettiin joka maksoi!
Muistelee Antero Peltonen teoksessa Gangsterista kunnon kansalaiseksi.
Samassa teoksessa Peltonen muistelee koulupäivää, joka keskeytyi äkisti huhtikuussa vuonna 1962. Museossa on tuolta päivältä esillä valokuva, jossa Hannulan sillalta kohoaa sankka savupilvi. Sillalla oli lankutustyö puolessa välissä, kun työmaalla syttyi tulipalo. Ruotsinkielen tunti keskeytyi hälytyssireenien soidessa ja joku huusi luokan ovelta, että silta palaa.
Me kaupunkilaispojat valehtelimme kuuluvamme palokuntaan ja että meidän on lähdettävä sammutustöihin. Emme ehtineet ihan perille, kun tuli levisi niin nopeasti sillalla ja kuumensi sillan rautapilareita niin paljon, että saaren puoleinen sillanpää putosi alas ja sillalla ollut vanhempi paloauto vyöryi yhden palokuntalaisen yli kuolettavin seurauksin.
Näyttelyssä muistellaan myös, kuinka Lapin väki muutti Ruotsiin ja palasi lomille kotiseudulle Peräpohjolaan. Kuvia on niin ikään urheilu- ja kulttuuritapahtumista ja siitä, kun Haaparannalle rakennettiin uimahalli. Viimeisimmät kuvat ovat vuodelta 2015, jolloin Tornioon perustettiin järjestelykeskus vastaanottamaan Ruotsin kautta tulevia turvapaikanhakijoita.
Rajalla – Pä gränsen on Suomi 100 -valokuvanäyttely Suomen itsenäisyyden ajan käännekohdista Haaparannan ja Tornion raja-alueella. Valokuviin on liitetty yksityishenkilöiden muistelmia itsenäisyyden eri vuosikymmeniltä. Valokuvanäyttely on esillä Tornionlaakson maakuntamuseossa 14. toukokuuta asti.