Suomenpystykorvien kasvattaja Heidi Lahtinen Joensuun Enosta arvostaa rodun luonnetta.
– Suomenpystykorva on parhaimmillaan ja aidoimmillaan avoin, ystävällinen ja terhakka.
Lahtinen sanoo, että suomenpystykorva on hyvin terve rotu moneen muuhun verrattuna.
– Koiran täytyy pystyä elämään jokapäiväistä elämää onnellisena ja tyytyväisenä ilman vaivoja. Luojan kiitos, suomenpystykorvaa ei vielä vaivaa atopia eivätkä autoimmuunisairaudet, jotka haittaisivat jokapäiväistä elämää koiran kanssa. Toivottavasti tilanne pysyykin tällaisena. Avain siihen on nimenomaan se, että me laajentaisimme rodun geenipohjaa, toteaa Lahtinen.
Suomenpystykorva on metsästyskoira ja hyvin aktiivinen koira.
Heidi Lahtinen
Lähisukuiset suomenpystykorva ja pohjanpystykorva edustavat suoraa jatkumoa esihistoriallisiin keskikokoisiin metsästyspystykorviin, kertoo vastavalmistunut tutkimus. Rotujen voidaan katsoa lähteneen eriytymään toisistaan vasta suomenpystykorvan rodun perustamisen jälkeen 1892.
Suomenpystykorva on kautta historiansa ollut verrattain suosittu rotu ja omannut suuren populaatiokoon verrattuna pohjanpystykorvaan.
Pohjanpystykorvan historia on hyvin erilainen kuin kansalliskoirallamme. Rotu oli lähellä kuolla sukupuuttoon, kunnes vuonna 1966 rotu herätettiin henkiin Ruotsissa kourallisesta koiria, joita myöhemmin täydennettiin pohjoissuomalaisilla maatiaispystykorvilla.
Metsästyskoira luonteeltaan
Tutkimus muistuttaa, että suomalaisilla on erityisvastuu suomenpystykorvan ja pohjanpystykorvan säilymisessä. Biologi ja geneetikko Jaakko Pohjoismäki Itä-Suomen yliopistosta huomauttaa, että suomenpystykorva on omimmillaan metsästyskoirana.
– Vanhan ajan pystykorvametsästäjät alkavat kuitenkin vähentyä, eikä nuoria tule samaa tahtia mukaan. Toisaalta tämä on yleinen kehityssuunta Pohjois-Euroopassa kulttuurillisesti. Koiraharrastajien on vaikea itse tehdä asialle mitään; metsästyskulttuurin vaaliminen on tulevaisuudessa monen tekijän summa ja siitä suomenpystykorva on riippuvainen, toteaa Pohjoismäki.
Suomenpystykorvien kasvattaja Heidi Lahtinen on huomannut, että rotua haluataan paljon sellaisiin perheisiin, joissa ei harrasteta metsästystä.
– Siinä on itsellä aina jaakobinpainin paikka. Toisaalta meillä ei metsästäjiä mahda riittää niin paljon, että koiria voi antaa vain metsästäviin koteihin. Periaatteessa olen valmis myymään pennun myös muuhun aktiiviseen kotiin: silloin täytyy muistaa, että kyseessä on metsästyskoira ja hyvin aktiivinen koira – sille täytyy keksiä jotain muuta tekemistä.
Lahtinen pitää tärkeänä, että koiralla ja omistajalla olisi mukavaa keskenään.
Suomenpystykorvia on maassamme noin 9 000. Vertailun vuoksi: labradorinnoutajia on maailmalla 300 000.