Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Henrik Haapala joutui odottamaan omaa mitaliaan – Tulihan se sieltä!

Ratkaisevasta finaalista loukkaantumisen takia sivuun jäänyt Tappara-tähti Henrik Haapala odotteli mestaruusjoukkuetta levottomana Tampereella.

Henrik Haapala.
Henrik Haapala. Kuva: Yle
  • Sari Sirkkiä-Jarva

Tampere-Pirkkalan lentoaseman aulassa käveli myöhään torstai-iltana levottoman näköinen nuori mies. Välillä hän vilkaisi kännykkäänsä, välillä vaihtoi muutaman sanan Tappara-takkisten naisten kanssa.

Fanit bongaavat miehen. Äkkiä ympärillä on rinki Tappara-kannattajia.

- Henkkaa, fanit huutavat vuorotellen innoissaan.

Kännykät räpsyvät. Henrik Haapala on saapunut odottamaan Tapparan konetta! Tappara-huudot täyttävät aulaa.

- Oli hieno kattoa kun pojat pelasi. Tosi ylpeä saa olla, hieno voitto, Haapala tunnelmoi fanien keskellä.

Kuudennen finaalin seuraaminen sivusta ei ollut helppo paikka mutta luotto kavereihin oli korkealla. Kiva olisi ollut olla mukana, joukkuekuvaa jäälläkin Haapala seurasi kaukana Kuopiosta. Mutta mitäpä siitä, mestaruus tuli ja millaiselle porukalle!

- Jokainen peli, jonka on joutunut tällä kaudella jättämään väliin, on iso pettymys. Luotin kyllä ihan sataprosenttisesti äijiin. Ja kun ne noin hienosti hoitaa homman, niin mitä muuta voi sanoa kuin että on ylpeä joukkueesta, Haapala kuvaili.

Kanada-maljan nosteleminen on tunnetusti raskasta vaikkakin niin kovin iloista ja odotettua puuhaa, onhan edellisistä juhlista jo vierähtänyt vuoden verran. Haapala odotti pääsevänsä nostamaan pokaalia, vointi kestää sen kuulemma.

- Enköhän mä sen jossain kohtaa saa nostettua, toivottavasti ainakin. Vointi on ihan ok.

- Tai ton jälkeen en tiedä, Haapala muuttaa mieltään fanin kovaäänisen kannustuksen myötä.

Lopulta joukkueen bussi kaartaa laskeutumiskentältä tuloaulan eteen ja pelastaa Haapalan omiensa joukkoon.

Joukkueenjohtaja Petri Tuononen astelee hyökkääjän eteen, ripustaa mitalin virallisena Haapalan kaulaan. Mutta kättelyn jälkeen virallisuus jää. Joukkueenjohtajan halaus on pitkä ja lämmin. Seuraavana halausvuorossa ovat Jere Karjalainen, Sebastian Repo ja Valtteri Kemiläinen.

Sanoja ei juuri vaihdeta, halaus ja iloiset katseet kertovat kaiken. Nyt se yhteinen työ on tehty.

- Henkkaaaa!

Tällä kertaa huuto tulee Tapparan bussista. Hyökkääjä kipaisee kyytiin kiireellä, Kanada-maljakin odottaa vielä nostajaansa.