HÄMEENLINNA Renkolainen Petri Lampinen, 53, havahtui muistiongelmiinsa, kun hän yritti työntää pankkikorttiaan auton bensatankkiin ja avata suuren kauppakeskuksen liukuovia autonsa avaimella. Tiskikoneessa likaiset astiat menivät jo pestyjen astioiden sekaan.
Töissä impulsiivisuus näkyi hätäisinä ruokatunteina ja kesken jääneinä tai jopa unohtuneina työtehtävinä.
Ongelmien selvittäminen vaati yli sata lääkärissäkäyntiä ja vei aikaa yli kaksi vuotta. Lopullisen diagnoosin otsa-ohimolohkorappeumasta Petri Lampinen sai 52-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Vaikka kyse oli parantumattomasta sairaudesta, Petri oli iloinen muistiongelmiensa syyn selviämisestä.
– Olin helpottunut. Kun kävelin Tampereella neuropoliklinikalta pihalle, tuntui kuin sadan kilon reppu olisi pudonnut hartioilta pois. Diagnoosi oli minulle ja läheisille suuri helpotus. Se antoi selvyyden siitä, mistä persoonallisuuteni muutokset johtuivat.
Muistitaulu avuksi
Hyvin nopeasti Petri Lampinen ymmärsi, että muistivaikeuksien tueksi hänen tarvitsi tehdä jotain. Nyt asunnon eteisessä on iso valkotaulu, johon on koottu tärkeimmät menot ja muistilistat.
– Heti, kun pääsin sairaalasta, otin tämän taulun käyttöön. Neljän vuoden aikana olen kehittänyt sitä koko ajan.
– Minulla suurimmat vaikeudet ovat tarkkaavuuden, keskittymisen ja lähimuistin suhteen. Merkinnöissä olen ruvennut käyttämään eri värejä, jotta huomaan ne helposti. Jälkeenpäin olen ottanut käyttöön vielä eriväriset magneetit.
Rappeumasairaudesta huolimatta aivot tekevät töitä nukkuessakin.
– Eräänä yönä tunsin, kuinka pienet muurahaiset kävelevät aivoissani – ja keksin, että tee itsellesi tarkistuslistat, mitkä tavarat otat matkalle mukaan ja tee toinen lista, että näet kotona, ettei mikään toiminta jää kesken. Koska olen impulsiivinen, saatan lähteä vaikka kauppaan, vaikka jokin toinen toiminta olisi kesken.
Soitot vaimolle kävivät tarpeettomiksi
Ennen muistilistojen ja muistilappujen käyttöä Petri Lampinen saattoi soittaa vaimolleen neljä tai viisikin kertaa päivässä tarkistaakseen asioita. Nyt näitä soittoja ei tarvita.
Viime syksynä Petri Lampinen vieraili Kööpenhaminassa Alzheimer Europe -järjestön kansainvälisessä konferenssissa, jossa hän esitteli tutkijoille muistitauluaan.
– He olivat siitä kovasti kiinnostuneita ja ottivat siitä valokuvia. Haluan jakaa tätä tietoa muillekin, koska tiedän, että tästä hyötyy moni muukin.
Petri Lampisen omatoimisuus on vaikuttanut myös siihen, että kotipalvelusta voitiin luopua. Tämä on antanut Petrille enemmän omaa vapaa-aikaa.
Harvinainen sairaus ei parane
Suomessa otsa-ohimolohkorappeumaa (Duodecim) sairastaa noin tuhat ihmistä. Vaikka sairauteen ei ole parannuskeinoa, hyvä ruokavalio, sosiaaliset kontaktit ja liikunta pitävät sairastuneen virettä yllä.
Petri Lampinen on aktiivisesti mukana muistisairaiden järjestötoiminnassa ja harrastaa pöytätennistä, sulkapalloa ja pyöräilyä.
– Kun pinna alkaa kiristää, 10-15 kilometrin pyörälenkin jälkeen kotiin tulee ihan eri mies.
Lisää muistisairaudesta Dokumenttiprojektin televisiodokumentissa Olen jossain (Yle Areena) ja verkkokokonaisuudessa.