Paiskautuessani sängystä heräsin voimakkaaseen kilinään. Hamuilin käteni valokatkaisijalle ja nostin lankapuhelimen kuulokkeen.
Kilkatus jatkui. Kähisin luuriin jotakin ja sain vastauksen.
– Calma, no fire… maybe autobomba… stay inside, buona notte.
Katsoin kuuloketta. Palohälytin hotellin käytävällä lakkasi kilisemästä. Kokolattiamaton karvat pistivät paljaaseen kylkeen. Turvassa seinän ja vuoteen välissä tajusin tulleeni räjähdysaallon töytäisemäksi ja sisälläni alkoivat kyteä pahat aavistukset.
Jotain tehdäkseni avasin muistikirjan. Olin seurannut Balkanin etnisiä puhdistuksia ja päässäni höyrysi kulttuurien ja uskontojen sota.
Kirjoitin: Aave kulkee Euroopassa, terrorismin musta aave. Lisäsin päiväyksen: Firenze, 27.5.1993.
Aamun valjettua palasin kaduille ja havaitsin kulkeneeni pommipaikan ohitse vajaa tunti ennen räjähdystä. Oikaistessani Uffizi Gallerian pylväsaukiolta kapealle kujalle olin nähnyt syvennykseen pysäköidyn Fiatin pikkufarmarin iskunvaimentimet pohjassa ja ihmetellyt mitä lastia se yössä kuljetti.
Nyt tiedän: 280 kg räjähteitä.
Lataus riitti tuhoamaan Georgofilin maatalousakatemian koko rakennuksen, surmaamaan nelihenkisen poliisiperheen ja yhden arkkitehtiopiskelijan sekä vaurioittamaan Uffizin mestariteoksia.
Lukiessani viimeaikaisia uutisia ääri-islamilaisten terroristien murhaamista nuorista ja lapsista olen mielessäni palannut Firenzen iskun hautajaissaattueeseen, jonka kärjessä poliisipäällikkö kantoi seimenkokoista valkoista arkkua sylissään. Elämänsä alussa oleviin kohdistuva henkirikollisuus on minulle pimeyden ydin, veriveljeyttä kuoleman kanssa.
Via dei Georgofilin iskun vuonna 1993 teki kuitenkin Corleonen mafiaklaani Totò Riinan johdolla.
Yliajajat ja puukottajat ovat vain teurastajia ja itsensä räjäyttäjät pomminkantoalustoja
Kukaan ei puhunut terrorismin juurisyistä eikä pohdittu likaisen työn tekijöiden sosiaalisia taustoja.
Sisilialainen Cosa Nostra on rikollisjärjestö joka ryhtyy sotaan oikeusvaltiota vastaan, jos sen toimintaa yritetään rajoittaa. Pommimiehensä ja teloittajansa mafia hankkii sieltä mistä väkivaltarikolliset löytyvät.
Niin tekevät myös uskonsotaa käyvät ääri-islamilaiset organisaatiot sillä lisäyksellä että ne etsivät henkilöitä, jotka voidaan aivopestä Koraanin jakeilla uhraamaan itsensä juhlituiksi marttyyreiksi kuoleman jälkeiseen paratiisiin.
Tällaista psyykkistä materiaalia löytyy kaikkialta. Kuten on nähty, he voivat olla myös hyvin kotoutuneita kympin oppilaita tai lahjakkaita arkkitehtiopiskelijoita. On aivan turha pohtia heidän sosiaalisia taustojaan.
Kysymys ei ole kurjan elämän aiheuttamasta radikalisoitumisesta vaan uskonsotaa käyvän organisaation harjoittamasta marttyyrien rekrytoinnista, joka toimii tehokkaasti myös internetin ja sosiaalisen median välityksellä.
Yliajajat ja puukottajat ovat vain teurastajia ja itsensä räjäyttäjät pomminkantoalustoja. Komentoketjun alkupäässä juonet punoo joku bin Ladenin kaltainen valtias. Koko ilmiöllä ei ole mitään tekemistä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kanssa.
Terrori on keino eikä päämäärä.
Tuhoamisesta ja kuolemasta voi kuitenkin tulla myös päämäärä ja islamista motivoituva terrorismi on äärimmillään kääntynyt tähän suuntaan. Viimeaikojen iskut Euroopassa ovat kohdistuneet nuoriin, lapsiin ja avuttomiin vastaantulijoihin ikään kuin kohteena olisi itse elämä ja käynnissä lopullinen taistelu.
Elämänvastaisen terrorismin juurisyyt eivät ole ilmastonmuutoksessa, sosiaalisessa epäoikeudenmukaisuudessa tai lähi-idän konfliktissa
Haluatteko totaalista sotaa ja kuolemaa, kysyi Goebbels, ja salillinen natseja vakuutti haluavansa. Islamilaisen valtion (ISIS) toiminta on epäilemättä totaalista sotaa.
Tällaisen elämänvastaisen terrorismin juurisyyt eivät ole ilmastonmuutoksessa, sosiaalisessa epäoikeudenmukaisuudessa tai lähi-idän konfliktissa. Materialistinen marxilainen olosuhteilla selittäminen ei lisää ymmärrystä tässä asiassa.
Islamilaisen terrorismin juurisyyt ovat henkistä laatua.
Ovatko ne itse uskonnossa? Onko islamissa jotain mätää, kun sen avulla voidaan aivopestä terroristeja ja tuotteistaa paratiisiin vievä marttyyrius? Laukaiseeko Koraanin kiistaton arvovalta sotaisine jaksoineen terroristisen jumalapsykoosin? Antavatko kertomukset Mohammedin Medinan kauden miekkalähetyksestä ääri-islamilaiselle mielenlaadulle oikeutuksen teurastaa vääräuskoisia?
Itseään edistyksellisinä pitävät vasemmistoliberaalit ovat tällä vuosisadalla suhtautuneet autoritääriseen islamiin samankaltaisella yliymmärryksellä kuin kommunismiin viime vuosisadalla.
Sokeus kommunismin kohdalla selittyy yhteisillä aatteellisilla juurilla, mutta miksi liberaalit maailmanparantajat suhtautuvat suopeasti isänvaltaiseen, naisia ja lapsia alistavaan ja seksuaalisia vähemmistöjä vainoavaan antiliberaaliin kulttuuriuskontoon, jonka hallitsemissa maissa ei tunnusteta ihmisoikeuksia, sananvapautta eikä kansanvaltaa? Tämä arvoitus ei ole minulle ratkennut.
Tosiasiassahan islamin ihanteiden mukaan eläminen on länsimaissa johtanut vaaralliseen törmäykseen liberaalien ihanteiden kanssa. Minusta Chris Rean laulu Nothing To Fear kiteyttää olennaisen: Älä osoittele unelmaasi minun horisonttiini / Sinun täytyy osoittaa minulle / Ei ole mitään pelättävää.
Uuteen aikaan ja moderniin maailmaan sopeutuminen olisi kuitenkin vaatinut arvojärjestelmän perustavanlaatuista uudistamista jolle tielle islam ei ole lähtenyt
Elämme vaihetta, jossa islamilla on mahdollisuus mennä itseensä ja uudistua perinpohjaisesti. Näin historia toimii. Sovitus- ja korjaustaakka on sillä uskonnolla ja kulttuurilla, jonka piiristä rikkomukset ihmisyyttä vastaan tulevat.
Syntyessään islam oli edistyksellinen. Myöhäisantiikin kirjallisia konteksteja tutkivan Angelika Neuwirthin mukaan Koraani kumpusi samoista lähteistä kuin läntinen eurooppalainen ajattelu ja teologia, mutta lisäksi se laajensi monoteismin kaikille kuuluvaksi, antoi naiselle Jumalan edessä saman arvon kuin miehelle ja puhetavassaan ylisti tietoa ja tietämistä.
Uuteen aikaan ja moderniin maailmaan sopeutuminen olisi kuitenkin vaatinut arvojärjestelmän perustavanlaatuista uudistamista jolle tielle islam ei ole lähtenyt. Päinvastoin, sen piirissä on alettu kiivailla maallistumista vastaan säilyttämällä ihanteena pyhän ja maallisen liitto, siihen nojaavat valtahierarkiat ja naisten seksuaalisuuden kontrollointi.
Islamin vapaamielisemmät suuntaukset – joista Jani Kaaro kertoi oivallisessa kolumnissaan – ovat syrjittyjä ja vainottuja vähemmistöjä. Yritykset modernisoida islamilaista yhteiskuntaa ovat päättyneet huonosti. Nyt voimaton Eurooppa seuraa murheellisena, kun Kemal Atatürkin demokratisoima Turkki taantuu Recep Tayyip Erdoganin sulttaanikunnaksi.
Somalialaistaustainen kirjailija ja yhteiskuntafilosofi Ayaan Hirsi Ali on teoksessaan Heretic (2015) luetellut viisi muutosta jotka tarvittaisiin ennen kuin islam voi uudistua yhteensopivaksi modernin länsimaisen arvomaailman kanssa:
Koraani ei ole ehdotonta, muuttumatonta ja lopullista Jumalan sanaa. Tuonpuoleinen elämä ei ole tärkeämpää kuin tämän puoleinen. Sharia-lakia ei tule soveltaa sekä hengelliseen että maalliseen hallintoon. Tavallisella muslimilla ei ole velvollisuutta käskeä oikeaan ja kieltää väärästä toisia. Käsite jihadista eli pyhästä sodasta on korjattava pelkästään sisäiseksi kilvoitteluksi.
Kun käytössä ei ole ehdotonta Jumalan sanaa, uskonto muuttuu epävarmaksi etsinnäksi, mikä sopii ihmiselle eikä anna ainesta terroristiselle jumalapsykoosille
Mielestäni tärkein ja ratkaiseva tekijä olisi Koraanin jumalallisen lumouksen hälveneminen. Muutama sata vuotta sitten historiallis-kriittinen raamatuntutkimus todisti että pyhä kirja ei ole Jumalan sanaa vaan ihmisten toimittama ja muokkaama sekalainen kirjoituskokoelma. Siitä alkoi kristinuskon muutos hengelliseksi yksityisasiaksi ja prosessi on yhä kesken.
Vastaava käänne voisi tapahtua myös islamissa, jos se ottaa vakavasti ne tieteelliset todisteet Koraanin suullisen perinteen ja käsinkirjoitettujen tekstien historiallisesta synnystä ja kehityksestä, joita dokumentoidaan esimerkiksi Corpus Coranicum -hankkeessa Berlin-Brandenburg Akatemiassa ja Freie Universitetissa.
Kun käytössä ei ole ehdotonta Jumalan sanaa, uskonto muuttuu epävarmaksi etsinnäksi, mikä sopii ihmiselle eikä anna ainesta terroristiselle jumalapsykoosille.
Jos Koraani hyväksytään kirjallisuudeksi samaan tapaan kuin Raamattu lännessä, sitä voidaan lukea paitsi epätäydellisenä yrityksenä lähestyä tavoittamatonta Jumalaa, myös hengellisesti virittyneenä runoutena. Perehtyessäni suufilaisuuteen olen itsekin löytänyt Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksen loppupuolelta muutaman kirkkaasti soivan suuran.
Mutta jos Koraani pysyy jalustallaan ja islam jatkaa ajan seisauttamista kupunsa alla, se jää oman lumouksensa vangiksi ja tuottaa elämänvastaista tuhovoimaa muuttuvassa ja vapautuvassa maailmassa.
Jihadistisen terrorismin jatkuessa myös maallistuneiden eurooppalaisten on valittava, haluammeko omissa maissamme tukea Koraani-kulttiin nojaavaa islamia vai jouduttaa sen radikaalia uudistamista.
Itse olen sitä mieltä, että perustuslaissamme yksilön vapaus tulee ensin. Jos uskonto, lahko tai kultti haluaa pakottaa ihmisen lapsesta pitäen seuraamaan pyhiä sääntöjään, joille ei ole muuta eettistä perustelua kuin jumalallinen ilmoitus, se on loukkaus perusarvoamme kohtaan eikä sitä voi oikeuttaa vetoamalla uskonnon vapauteen.
Hylättyään autoritääriset opit valistunut Eurooppa nojaa järkeen ja seisoo jokaisen pienen ihmisen puolella hengellistä alistusta ja sortoa vastaan. Koraanin määräyksiin vetoaville meidän on sanottava: Täällä mikään uskonto ei ole pyhää. Elämä on.
Jari Ehrnrooth
Kirjoittaja kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti. Syntyi Koitereella, kirjoittaa Munkkiniemessä, juoksee Keskuspuistossa.