Älypuhelin, videopelit ja nettivideot valtaavat ison osan lasten ja aikuisten arjesta.
Ylen Aamu-tv:ssä vierailleet lastenpsykiatri Jari Sinkkonen ja lastenkirjailija Timo Parvela eivät usko, että kissavideot riittäisivät täyttämään kirjojen lukemisesta jäävää aukkoa.
– Meillä on tämmöinen adhd-viihde nyt, parin minuutin Youtube-pätkiä, jotka eivät ole tarinallisia. Se ei täytä sitä, mitä lukeminen on, Sinkkonen sanoo.
– Monissa kodeissa ei ihan ymmärretä sitä, että koodaaminen ei ole uusi lukutaito. Lukutaito on edelleen valtavan tarpeellinen. Sanoisin, että esimerkiksi syrjäytymisessä heikko lukutaito näyttelee valtavan suurta osaa, pohtii Parvela.
Sekä Sinkkonen että Parvela ovat sitä mieltä, että pitkien tarinoiden merkitystä ei pitäisi väheksyä.
– Jos silloin luolamiesten aikaan olisi huomattu, että tehokkain tapa siirtää informaatiota olisi 160 merkin tekstiviesti, niin varmasti oltaisiin kehitytty toiseen suuntaan. Pitkällä tarinalla on ihan selvästi oma arvonsa, sanoo Parvela.
Lukemalla lapset oppivat
Molemmat Ylen Aamu-tv:n vieraat peräänkuuluttavat pitkien tarinoiden lukemisen merkitystä. Lukeminen on keskeistä muun muassa lapsen kielellisen kehityksen kannalta. Kirjoja lukevan lapsen sanavarasto on tutkitusti reilusti laajempi kuin lukemattoman lapsen.
Lukemisella on vaikutusta myös lapsen empatiakykyyn sekä toisten ihmisten, asioiden ja ilmiöiden ymmärtämiseen. Kielellä voi myös hallita.
– Jos kielellinen käsitteistö on erittäin suppea, ihminen on paljon alttiimpi vaihtoehtoisille faktoille ja nielee puppua kyselemättä ja kyseenalaistamatta, Sinkkonen selittää.
Lisäksi lapset oppivat tarinoiden kautta syy-seuraussuhteita, elämän tosiasioita ja saavat tietoa toisista kulttuureista. Informaation välittämisen lisäksi tärkeää on tunnetaso.
– Vuorovaikutus, lähelläoleminen ja yhdessäoleminen. Se alkaa jo vauvaikäisen lapsen kanssa, kun katsotaan kuvia ja sanotaan että siinä on hauva ja tuossa on kukka, Sinkkonen avaa.
"Ei me loppujenlopuksi tarvita kuin Anja-täti"
Lukemalla yhdessä lapset ja vanhemmat viettävät kullanarvoista yhteistä aikaa, mutta myös luovat otollista maaperää lapsen omalle lukuharratukselle.
– Hyvät yhdessäolon kokemukset, sopivan jännittävät tarinat äidin, isän tai vaikkapa mummin lukemina johtavat siihen, että lapsi haluaa oppia itse lukemaan, Sinkkonen selittää.
Kouluiässä myös kaveripiirillä on valtava merkitys lukutaidon kehityksessä.
– Alakouluikä on kriittinen. Siinä tulee myös tämä ryhmän vaikutus, sillä lapset ovat siinä iässä todella laumahenkisiä. Jos ryhmässä on käsitys siitä että lukeminen on idioottimaista, vanhentunutta ja tylsää, saattavat kirjat jäädä pölyttymään hyllyyn, Sinkkonen sanoo.
– Minä sain valtavan hienon palautteen, kun pienessä keskisuomalaisessa kylässä Anja-täti oli antanut Kepler-kirjani lahjaksi kaksoispojille. Pojat olivat innostuneet ja levittäneet tietoa niin, että koko kylän yläkouluikäiset pojat olivat alkaneet lukemaan. Ei me loppujen lopuksi tarvita kuin se Anja-täti, Parvela kertoo.
Aikuinenkin voi innostua lukemisesta
Sekä Sinkkonen että Parvela kannustavat vanhempia lukuharrastuksen pariin.
– Jos vanhemmalta on lukuharrastus jäänyt, niin sitten ainakin pitäisi tähdentää sitä, kuinka valtavan keskeisiä he ovat lapsen lukutaidolle, Sinkkonen painottaa.
– Ei muuta kuin uudestaan vaan innostumaan asiaan. Meillä vanhemmilla sukupolvilla on se lukeminen muistissa. Lukeminen synnyttää mielihyvää ja jää tunnemuistiin koko loppuiäksi. Sen voi kaivaa uudestaan esille, lataa Parvela.