Olen tätä kirjoittaessani 43-vuotias. Nykysäännöillä minulla on siis työelämää jäljellä neljännesvuosisata, luultavasti enemmänkin. Se on pitkä aika.
Näen palkkakuitistani rahoittavani eläkejärjestelmää ja toivon saavani sille vastiketta. Säästän silti itsekin vanhuutta varten.
Mutta välillä säästäminen turhauttaa. Tekisi mieli ostaa samalla rahalla jotakin juuri nyt. 2040-luku, saati sitä kauemmat vuosikymmenet, tuntuvat kaukaisilta.
Miltä silloin edes näyttää? Miten silloin eletään? Ovatko kaikki vaurastuneet ja käymme Kanarian saarten sijaan matkoilla avaruudessa? Ajetaanko autoa itse, syödäänkö ruokaa? Ja millä maksetaan?
Tulevaisuuden sumuisuus on myrkkyä ihmisten säästämishaluille, ja ylipäänsä pitkäjänteisyydelle. Kun tavoite maistuu etäiseltä ja hahmottomalta, sen vuoksi ei tee mieli nähdä vaivaa.
Ei ole sattumaa, että moni ryhtyy lenkkeilemään tosissaan vasta, kun maksaa osallistumismaksun juoksukilpailuun. Tai alkaa vältellä jälkiruokia nähdessään kaapissa kesähameen.
Nähdessään itsestään kuvan harmaahapsena moni ymmärtää: minäkin olen joskus vanha
Toiset meistä ovat pitkäjänteisempiä kuin toiset. Perimä, kodin kulttuuri, elinolosuhteet ja sattuma vaikuttavat kaikki.
Mutta voisiko omaa pitkäjänteisyyttä parantaa? Kyllä voi, väittää amerikkalainen käyttäytymistutkija Sarah Newcomb tuoreessa tutkimuksessaan.
Olennaista on luoda mahdollisimman yksityiskohtainen kuva tulevaisuudesta. Kuvittele itsesi tavalliseen päivään ollessasi 80-vuotias. Missä toivot asuvasi: omassa talossa, avarassa palveluasunnossa – vai ahtaassa ja kuluneessa murjussa?
Siirrä katseesi kirjahyllyyn. Siellä on kuvia matkoilta. Oletko niissä maailmanympärireissulla vai tuijottaako hyllystä haalistunut kuva Ruotsin-laivan buffetista?
Nosta katse peiliin ja avaa suusi. Kuvittele itsellesi rikkonainen purukalusto. Kannattaisikohan pistää rahaa sukanvarteen, jotta hampaat saisi kuntoon, tarvittaessa kalliistikin?
Newcombin työnä on auttaa sijoitusneuvojia ja varainhoitajia. Hän kehottaa heitä hankkimaan asiakkaalta kasvokuvan ja muokkaamaan sitä tietokoneohjelmalla: lisää ryppyjä, luomet alas, hiuksia pois. Nähdessään itsestään kuvan harmaahapsena moni ymmärtää: minäkin olen joskus vanha.
Hyviä kohteita kerryttää säästöjä on lukuisia. Niistä olen jo ehtinyt näissä Ylen kolumneissani kertoa. Suomalaisten varallisuus on pääosin asunnoissa. Lyhentämällä asuntovelkaa kerryttää varallisuutta, jonka voi myöhemmin muuttaa rahaksi ja maksaa lääkärilaskuja, lisäeläkettä tai vaikkapa unelmien reissua.
Vapauden sijaan on parasta sitoa kätensä, pakottaa itsensä sijoittamaan jatkuvasti
Kaikki asunnot eivät kuitenkaan kasvata arvoaan. Maaseudulla on taloja, joita kukaan ei osta. Tulevaisuudessa niitä on varmaankin paljon enemmän, koska kaupungistuminen jatkuu. Kaupunkien lähiöissä taas puretaan taloja, joita ei kannata peruskorjata.
Monelle onkin mielekästä säästää asunnon ohella järkevästi hinnoiteltuihin finanssituotteisiin tai arvopapereihin.
Oli sitten kyse asunnosta tai finanssisijoituksista, yksi sääntö on ylitse muiden. Laita rahaa sivuun säännöllisesti. Vapauden sijaan on parasta sitoa kätensä, pakottaa itsensä sijoittamaan jatkuvasti. Eikä miettiä aina kuukauden päättyessä, ostaako tilille säästyneillä rahoilla alennuksesta kengät vai pistää ne säästöön.
Suurin osa meistä valitsee kengät. Sellaisia me vain olemme. Viisas säästäjä osaa taltuttaa luontonsa. Vaikka pakolla.
Matias Möttölä
Kirjoittaja on rahastoanalyytikko, jolla on taustaa myös toimittajana ja tietokirjailijana.