Kuva joutsenesta oluttölkki suussa voi ensin naurattaa. Taustalla on kuitenkin suurempi, jopa surullinen ilmiö.
– Eihän se tietysti siihen heti kuole, vaan se voi olla pitkä prosessi. Se kituu viikkotolkulla ja sitten vain katoaa näkyvistä, eli vetäytyy heikossa kunnossa piiloon. Todennäköisesti sen elämä päättyi tuohon, kuvailee Lassi Kujala vuonna 2009 kuvaamaansa joutsenta.
Kokenut ja palkittu luontokuvaaja on nähnyt vuosien aikana konkreettisesti, miten roskaaminen vaikuttaa luonnoneläimiin. Kaljatölkkijoutsenen tapaus on yksi esimerkki, mutta vastaavaa hän ei ole muulloin nähnyt. Kujala näki ja kuvasi joutsenen kahdesti lähes peräkkäisinä päivinä eri alueilla Kouvolassa – aina sama tölkki nokkaan juuttuneena.
– Se oli lyönyt nokkansa läpi ohuesta pellistä, eikä nokan vetäminen taaksepäin enää onnistunutkaan. Yksinkertainen asia, mutta luonnossa vaikea tilanne kun ei ole käsiä millä vetää tölkki pois.
Ensimmäisenä havaintopäivänä joutsen lensi vaivalloisesti kumarassa tölkki nokassaan, toisena päivänä se oleskeli pellolla. Sitten sitä ei enää näkynyt. Kujalan mukaan loukkaantuneet eläimet vetäytyvät yleensä piiloon, joten ihmiset eivät näe niitä niin usein.
– Ja kaikki mikä on poissa silmistä, niin sellaista ongelmaa ei ole. Ihmiset järjestävät erikoistilanteita eläimille omalla toiminnallaan, ja roskaaminen on yksi tällainen. Tavaraa on aika paljon. Myös köydet ja siimat ovat pirullisia, joista voi seurata pitkäkin taistelu. Eli hidas ja pitkä nääntyminen.
Kaljatölkkijoutsen on yksi muiden joukossa – roska voi olla eläimelle elämän ja kuoleman kysymys
Kesäpiknikin tai leppoisan kalareissun jälkeen luontoon voi jäädä jälkeen jos jonkinlaista roskaa. Ihmiselle harmittomalta näyttävä tölkki, siiman pätkä tai vaikka ruoan rippeet voivat muuttua tappaviksi eläimen törmätessä niihin.
Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY toivoo ihmisten kiinnittävän huomiota asiaan – luontoon ei tulisi jättää jälkeensä yhtäkään roskaa.
– Vaarallisia ovat kaikenlainen muovi, erilaiset narut, lasi ja pelti. Tupakan tumppi voi näyttää esimerkiksi linnulle kiinnostavalta toukalta. Eihän purukumikaan hyväksi ole, vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä 40 vuotta toiminut puheenjohtaja Hannele Luukkainen HESYstä kertoo ja toteaa vielä:
– Eläimet ovat uteliaita ja kiinnostuneita, ne haluavat kokeilla ja maistaa kaikkea.
Siimat, uistimet ja ongenkoukut ovat oma suuri riesansa, ja niiden aiheuttamat ongelmat nähdään joka kesä Helsingin eläinpelastusyksikössä ja Korkeasaaren villieläinsairaalassa.
– Ne joita siima ei heti tapa, saattaa selvitä tänne asti hoitoon, kun ne saadaan heikkokuntoisina kiinni. Siima voi mennä luuhun asti ja jalkaterät olla kuoliossa, eläintenhoitaja Hirvonen kuvailee villieläinsairaalan arkea.
Luontoon hylätyt kalastustarvikkeet ovat usein erityisesti vesilintujen kiusana. Joskus tarinoilla on onnellinen loppu.
– Viime kesänä joutsenen poikanen oli Töölönlahdella koukku ja koho suussa. En osaa sanoa kauanko koukku oli ollut sen suussa tai mahassa, mutta poikanen oli vielä ihan hyvässä kunnossa kun saimme sen vihdoin kiinni. Toimitimme poikasen Korkeasaareen, ja he saivat koukun pois. Poikanen palautettiin Töölönlahdelle, muistelee ylipalomies Pekka Lähdetniemi Helsingin eläinpelastusyksiköstä mieleen jäänyttä tapausta.
Roskaruokavariksia ja kieroon kasvaneita pullasorsia
Ruokaa ei välttämättä tule ajateltua roskana, mutta villieläimelle ihmisen ruoka voi olla sitä. Korkeasaaren villieläinsairaalaan on tänäkin kesänä tuotu kaupunkialueilta lintuja joilla on kehityshäiriöitä.
– Ihmisasutuksen läheltä tulee paljon tällaisia lintuja, joilla on ollut helposti saatavilla ihmisen ravintoa. Jos ihminen ei jaksa niitä makkaraperunoita syödä loppuun ja heittää ne luontoon tai kadulle, niin varis voi ne syödä ja viedä poikasilleen, Hirvonen sanoo.
Hän kutsuu näitä roskaruokalinnuiksi, ja niitä näkyy joka vuosi kymmenittäin villieläinsairaalassa potilaana. Yleensä linnut ovat variksia, naakkoja ja harakoita. Peruna ei esimerkiksi ole hyväksi kasvavalle linnunpoikaselle.
– Sulat eivät ole kehittyneet normaalisti, linnut voivat olla heikkorakenteisia ja niiden ruuansulatuselimistö voi olla vaurioitunut. Luusto ei ole kehittynyt kunnolla, ja jalat ovat kasvaneet käppyrään, Hirvonen luettelee näkemiään kehityshäiriöitä.
Ihmiselle pulla ja leipä ovat tavallisia ruoka-aineksia, mutta linnuille ne ovat pahimmillaan kohtalokasta roskaa. Varpuset vievät pullanmurusia poikasille, ja sorsille leipää suorastaan syötetään. Vesilinnuilla nähdään jopa käyristyneitä siipiä:
– Aikuiset linnut kestävät sen viljan, mutta poikaset eivät. Siinä on liikaa valkuaista, joten luut kasvavat liian nopeasti lihaksiin ja jänteisiin verrattuna. Tällöin siivet käyristyvät ja puhutaan "enkelinsiipi"-oireyhtymästä, hän sanoo.
Syksyisin, kun muut linnut lähtevät lentoon muuttaakseen etelään, kehityshäiriöiset eivät pysy perässä.
– Ei siitä voi palautua, jos luut ovat kasvaneet kieroon. Sellainen lintu ei sitten ikinä lennä.
Hän toivookin, että ihmiset eivät ruokkisi lintuja ollenkaan kesäisin.
HESYn puheenjohtaja listasi erilaiset roskat ja niiden vaarat luonnoneläimille:
Neljäkymmentä vuotta vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä ollut puheenjohtaja Hannele Luukkainen kertoo roskien vaaroista sen pohjalta, mitä on urallaan nähnyt ja kuullut.
- Piknikeväät, jotka on kääritty muoviin tai sisältävät muoviosia
Muovia syönyt eläin voi tukehtua tai saada suolitukoksen.
Luukkainen: Esimerkiksi kolmioleivät, jotka ovat muovikääreessä, tuoksuvat ruualle. Ne houkuttelevat lihansyöjiä ja roskansyöjiä.
- Tölkkien muoviset pidikerenkaat
Nämä voivat takertua eläimen kaulan tai kehon ympärille ja hangata ihoa rikki tai jopa kuristaa eläimen.
Luukkainen: On ollut tapauksia joissa siili on yrittänyt mennä tällaisesta läpi, mutta jäänytkin piikeistä kiinni. Näitä on myös nähty takertuneena vesilintujen kaulaan.
- Juoma- tai ruokatölkin avausrengas
Voi päätyä luonnossa linnun nokkaan ja estää eläintä syömästä.
Luukkainen: Esimerkiksi harakat ja varikset ovat hirveän uteliaita ja kiiltävien esineiden perään. Tällainen esine kiinnittää huomion.
- Metalliset säilyketölkit ja juomatölkit
Terävät, sahalaitaiset reunat voivat haavoittaa. Ruoalta tuoksuva metallipurkki voi jäädä myös kiinni ravintoa etsivän eläimen päähän.
Luukkainen: Pääasiassa siilit ovat jääneet tällaisiin säilyketölkkeihin. Jos tölkin kansi on avattu, niin siili pystyy työntämään päänsä sisään, muttei saakaan itseään enää pois.
- Lasipullot ja lasiset astiat
Sirpaleet voivat haavoittaa ja ruoalta tuoksuva lasipurkki voi jäädä myös kiinni ravintoa etsivän eläimen päähän.
Luukkainen: Enemmän nähnyt näistä ongelmia lemmikkieläimillä, kun luonnossa lasinsirpaleista kissojen ja koirien tassut ovat halki.
- Purukumi ja karkkipaperit
Purukumi kulkeutuu helposti maastosta eläimeen, ja voi vaikeuttaa liikkumista. Karkkipaperit voivat päätyä ruoansulatuskanavaan.
Luukkainen: Jos eläin syö näitä, vaarana voi olla esimerkiksi suolitukos.
- Siimat ja ongenkoukut
Siimoja takertuu esimerkiksi lintujen kauloihin, nokkaan ja jalkoihin suosituilla kalastusalueilla. Siima voi amputoida jalan tai hangata ihon vereslihalle. Osa linnuista kuolee tämän seurauksena. Nokkaan takertunut koukku voi estää lintua syömästä ja aiheuttaa hitaan nälkäkuoleman
Luukkainen: Nämä ovat kesäisin iso ongelma. Lintu sotkeentuu ja takertuu helposti siimaan, ja pahimmillaan siinä on koukku mukana. Lintu ei pysty liikkumaan.
Mitä tehdä, jos havaitsee loukkaantuneen tai roskaan sotkeutuneen eläimen?
Eläinsuojelulain mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muuten avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jokainen tilanne voi olla hieman erilainen, joten kannattaa katsoa tarkemmat ohjeet Ympäristö.fi-osoitteesta. Yleinen nyrkkisääntö kuitenkin on, että hätänumeroon soitetaan vain jos yleinen turvallisuus vaarantuu merkittävästi. Yleisesti oman alueen pelastuslaitos on se paikka, josta voi kysyä neuvoja.