Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Brittitutkimus: Nollatuntisopimuksilla selviä vaikutuksia nuorten aikuisten mielenterveyteen

Noin 25-vuotiaiden työtilannetta ja mielenterveyttä selvittävä tutkimus yhdistää nollatuntisopimukset ja työttömyyden terveysongelmiin.

Työsopimus.
Kuva: Ismo Pekkarinen / AOP
  • Iida Tikka

Epävakaalla työtilanteella on suora vaikutus nuorten mielenterveyteen ja yleiseen terveydentilaan, selviää Next Steps -brittitutkimuksen uusimmasta julkaisusta. Selkeästi pahimmat vaikutukset ovat työttömyydellä ja niin sanotuilla nollatuntisopimuksilla.

Vuonna 2004 alkanut pitkäaikaistutkimus on seurannut vuosina 1989–1990 syntyneiden brittinuorten elämää. Viimeisimmässä tutkimuksessa nuoria pyydettiin arvioimaan omaa mielenterveyttään ja yleistä terveyden tilaansa.

Työttömät ja nollatuntisopimuksilla työskentelevät nuoret erottuivat selvästi kyselyissä. Kumpikin ryhmä arvioi sekä yleisen että mielenterveytensä tilan selvästi heikommaksi kuin vakaassa työsuhteessa olevat nuoret aikuiset.

Tulos oli selvästi yhdistettävissä nimenomaan työtilanteen vaikutukseen, sillä tuloksia arvioidessaan tutkijat ottivat huomioon muut vaikuttavat tekijät, kuten esimerkiksi sosiaaliluokan, aiemman mielenterveyden sekä unen ja urheilun määrän.

Tutkimukseen osallistui reilut 7 000 nuorta. Kaiken kaikkiaan vastaajista 5 prosenttia työskenteli tutkimushetkellä nollatuntisopimuksella ja 7 prosenttia oli työttömänä.

Yhä enemmän osa-aikaisuutta

Nollatuntisopimukset ovat työsopimuksia, joissa työtuntien minimimääräksi on kirjattu nolla. Suomen tilastokeskus selvitti sopimusten yleisyyttä ensi kertaa vuonna 2014, jolloin kaikista työikäisistä neljällä prosentilla oli nollatuntisopimus.

Erityisesti nuorten työsopimusten muutos erottuu räikeänä, kun Tilastokeskuksen tilastoja tarkastelee laajemmin.

Vuonna 1997 nuorista 20–24-vuotiaista työntekijöistä jatkuvassa osa-aikatyössä oli vain 11,6 prosenttia palkansaajista, mutta vuonna 2015 heidän määränsä oli lähes kaksinkertaistunut 22,3 prosenttiin.

Samaan aikaan määräaikaisen kokoaikatyön osuus oli romahtanut 37,7 prosentista 26,3 prosenttiin. Jatkuvassa kokoaikatyössä olevien määrä pysyi lähestulkoon samana, hiukan yli 39 prosentissa.

Hiukan vanhemmissa 25–29-vuotiaissa jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien määrä oli vuosina 1997–2015 kasvanut 5,9 prosentista 10,9 prosenttiin. Jatkuvan kokoaikatyön määrä oli laskenut hitusen, noin 65 prosentista reiluun 63 prosenttiin.