Lahti, Helsinki, Pori, Kyrö ja Fiskars – viedäänkö seuraavana viskin maailmankartalle keskisuomalaista Karstulaa?
Näin on ainakin, jos Karstula Viski -osuuskunnan jäseniä on uskominen. Parin sadan jäsenen osuuskunta sai kuluneella viikolla haltuunsa ensimmäisen, alihankintana tilaamansa viskierän, runsaat 300 pulloa.
– Salpausselän lähdevettä ja kotimaista ohraa. Kypsytys on tehty espanjalaiselta sherrytehtaalta tuoduissa tammitynnyreissä, luonnehtii Karstula Viskin perustajajäsen, jyväskyläläinen rehtori Jussi Halttunen.
– Tässä on hedelmäinen, sherryyn vivahtava aromi, hyvin aromaattinen ja pehmeä, hän kuvailee.
Ajatus oman viskin teettämisestä syttyi Karstulassa jo vuosituhannen alussa.
– Meillä oli paikallisen rotary-klubin seminaari biotaloudesta, jossa nousi esiin sellainen outous, että siihen aikaan ohraa poltettiin lämpökattiloissa. Meistä se oli väärin. Todella eettisesti ja moraalisesti väärin, sanoo toinen osuuskunnan jäsen karstulalainen matkailuyrittäjä Jari Niskanen.
– Sitten mietittiin, että kun suomalaista ohraa käytetään jopa skottiviskiin, niin miksei tehtäisi omaa?
Tislaaminen vaatii viranomaisen luvan
Tuumasta toimeen, tosin ei aivan muitta mutkitta.
Alkoholilain (Valvira) mukaan yksityishenkilöllä on oikeus valmistaa kotitaloudessa yksinomaan käymisen avulla mietoja alkoholijuomia. Alkoholin kaupalliseen valmistukseen ja tislaamiseen tarvitaan Valviran lupa.
Viskiaikeiden ympärille perustettiin Karstulassa osuuskunta, johon kuluu parisensataa jäsentä eri puolilta maata. Oman viskin tislaamisen sijaan ensierä ostettiin alihankintana Lahdesta Teerenpelin panimolta.
– Prosessin edetessä kävi kyllä hyvin selväksi, että alaan liittyvän yritystoiminnan aloittaminen on hankalaa, Niskanen sanoo.
Viskin teko tietää myös odottelua. Jotta tislettä saa kutsua viskiksi sen pitää kypsyä tynnyrissä vähintään kolmen vuoden ajan. Karstula Viskin tynnyri kypsyi kahdeksan vuotta.
Harrastajien mukaan pidempi kypsytys vain parantaa makua, mutta asialla on myös kääntöpuoli.
– Puhutaan enkelten osuudesta, eli tynnyrin läpi haihtuu tuotetta sitä enemmän, mitä pidempään kypsytetään. Mutta maku on sitä parempi, Jussi Halttunen kertoo.
Koko viskierä tuli osuuskunnan omaan käyttöön, ja pienestä erästä johtuen yhden pullon hinta nousee satoihin euroihin.
– Ei tätä juopottelumielessä juoda, tämä on herkku, Jari Niskanen sanoo.
Suomi-viskille olisi näkymää
Suomalainen panimoala on elänyt nousubuumia viime vuodet ja odotuksia on ladattu myös tislaamotoiminnalle. Viime vuonna alkoholin valmistuslupia haettiin Valviran mukaan poikkeuksellisen monta, lähes 30. Luvat tulivat kuitenkin pääasiassa pienpanimotoimintaan.
Alkoholin valmistusluvan haltijoita on Suomessa Valviran rekistereissä yhteensä 130. Pientislaamoja on Valviran mukaan nyt toiminnassa kuusi.
Karstulassa kypsymässä on liiketoimintasuunnitelma, ja kannattavuuslaskelmiakin on tehty. Kannattavaan toimintaan voitaisiin osuuskunnan laskelmissa päästä 50 000 litran vuosituotannolla.
– Osuuskunnan säännöissäkin on tavoitteena, että jonakin päivänä tislauspannut toimivat täällä laillisesti ja kaupallisessa käytössä, Jari Niskanen toteaa.
Hanke kuitenkin odottaa alkoholilain uudistuksia.
– Toive on, että pientuotannon aloittamista helpotettaisiin. Limuviinoista käyty keskustelu on aivan eri sarjaa, tislaamotuotteissahan on kyse laadukkaista tuotteista, joita ei missään kadunkulmissa juoda, Niskanen sanoo.
– Meillä on ohraa, joka kelpaa skotlantilaisille, osaamista tankkien valmistuksessa ja sopiva ilmastokin. Näkymät Suomi-viskille olisivat hyvät.