Ylistarolaisen maalaistalon pihamaalla tallustaa heinäkuisena arkiaamuna monenlaista äänekästä kaksi- tai nelijalkaista kulkijaa. Pihalla kävelevän ihmisen on syytä pitää katseensa maassa, koska jaloissa voi pyöriä yhtäkkiä kanoja, kukkoja, lampaita, ankkoja tai kalkkunoita. Aitauksissa ja isoissa häkeissä on lisäksi kaneja, minipossuja, iso karju, alpakoita, hevosia, vuohia ja aasi.
Wanha Markki Seinäjoella on Suomen ainoa eläinten vanhainkoti. Tällä hetkellä pihapiirissä on arviolta 150 eläintä viettämässä leppoisia eläkepäiviään. Kolea kesä on ollut eläinvanhuksille vain hyväksi, kertoo vanhainkodin ylläpitäjä, taiteilija Heikki Laaksonen.
– Eläimet voivat paremmin nyt kun ei ole kovin suuria helteitä. Kävijämäärät ovat meillä muuten pysyneet entisenlaisina, ja kävijät tulevat ympäri Suomea ja ulkomailtakin, Laaksonen arvioi.
Tupa täynnä
Wanhaan Markkiin otetaan yhteyttä silloin, kun eläinvanhukselle ei ole tarjolla muuta sijoituspaikkaa. Ennen soittivat lähinnä virkamiehet, kunnat ja eläinsuojeluyhdistykset, nyt tavalliset ihmiset.
Suurin osa näistä eläimistä tulee siis ihan hyvistä kodeista eli kaikki eivät ole niin sanottuja kriisitapauksia.
Heikki Laaksonen, Wanha markki
– Nykyään meille soittavat yksityiset ihmiset ja lähinnä vanhuuden tai erilaisten elämäntilanteiden takia. Suurin osa näistä eläimistä tulee siis ihan hyvistä kodeista eli kaikki eivät ole niin sanottuja kriisitapauksia, Heikki Laaksonen kertoo.
Laaksonen kiittelee sitä, että Suomeen on perustettu esimerkiksi hevosten vanhainkoteja.
– Me emme pysty missään tapauksessa vastaamaan tarjontaan, eli pyyntöjä eläinten ottamisesta tulee enemmän kuin meillä on enää tilaa.
Vaikka suurin osa eläinvanhuksista tulee hyvistä oloista, olisi niiden kohtalona ollut luultavasti lopettaminen.
– Ne puhelut tuntuivat aluksi hankalilta, että minäkö päätän tämän eläimen kohtalon. Meille on kuitenkin tärkeää, että eläimet ja ihmiset voivat täällä hyvin, emmekä me voi ottaa tänne niin sanotusti käytäväpaikoille eläimiä, harmittelee Laaksonen.
Meille on kuitenkin tärkeää, että eläimet ja ihmiset voivat täällä hyvin, emmekä me voi ottaa tänne niin sanotusti käytäväpaikoille eläimiä.
Heikki Laaksonen
Sirkusponi rajan takaa
Wanhaan Markkiin tuli hiljattain kaksi uutta eläintä. Toinen tulokkaista on 27-vuotias poni, joka on viettänyt elämänsä alkutaipaleen venäläisessä sirkuksessa. Hevoskaverukset olivat kuitenkin olleet Suomessa yhdessä kymmenisen vuotta.
Kun Roosa-sirkusponi otetaan hetkeksi pois aitauksesta, käy toinen hevonen jo hieman levottomaksi. Temput ovat Roosalla verissä, ja leipäpalanen Heikki Laaksosen kädessä saa sen tarjoamaan kaviotaan. Ponivanhus vaikuttaa luottavaiselta ja rauhalliselta, mutta sen sirkusmenneisyydestä ei ole tarkkaa tietoa.
– Arvailla voi, että ehkei se ole viettänyt ihan tyypillistä hevoseläimen elämää [sirkuksessa], on kulkenut varmasti ahkerasti töissä ja liikkunut paljon. Roosa on jo 27 vuotta eli se näkyy tietysti, mutta ei ole suurempia vaurioita. Se on eläväinen ja tykkää kaveristansa, Laaksonen hymyilee.
Poni elää keskimäärin 25-30 vuotta, joten Roosa-ponilla ei välttämättä ole kovin montaa vuotta enää edessään.
– Roosa vaikuttaa kuitenkin terveeltä, joten kuka tietää, miten kauan se elää. Eräs poni eli meillä 40-vuotiaaksi, ja se oli silloin yksi Euroopan vanhimmista hevoseläimistä, Laaksonen miettii.
Hetkessä kiinni
Eläinten vanhainkodin asukkaat ovat usein elämänsä loppusuoralla. Voisi kuvitella, että eläinten vanhainkodin ylläpitäjälle lähes jatkuva luopuminen tuntuisi hankalalta.
– Uskon, että minulla on hyvin eläimellinen ajattelu tämän asian suhteen – eletään tässä hetkessä ja päivässä eikä murehdita tulevia.
