Perjantaisin ei saa lähteä merelle, varoitetaan vanhoissa puolalaisissa merimieslauluissa. Tämän takia kymmenhenkinen puolalaismiehistö aloitti matkan kohti Tall Ships Races -tapahtumaa ja Turkua viime lauantaina klo 00.05.
13-metrisen ketsi Wodnik II:n miehistö myöntää kunnioittavansa myyttejä, mutta vanhimmista uskomuksista on jo luovuttu. Aikoinaan naisia ei hyväksytty miehistöön taikauskoon vedoten. Nyt Wodnikilla seilaavat sulassa sovussa sekä miehet että naiset.
– Ennen vanhaan myös punatukkaisten uskottiin tuovan laivalle huonoa onnea. Nyt meillä on niitä mukana kolme kappaletta, ensimmäinen perämies Wojciech Gackowski nauraa.
Puolalaiset eivät koskaan sylkäisisi laivan kannelta veteen. Eivät puhaltaisi kynttilää merellä sammuksiin tai vilheltelisi seilatessaan.
– Myyteille naureskellaan, mutta silti niihin uskotaan ja siirretään seuraaville sukupolville, neljäs perämies Andrezej Marcinkowski toteaa.
– Taikauskossa on pohjimmiltaan kyse meren kunnioittamisesta. Se on niin mahtava ja arvaamaton, Wojciech jatkaa.
Turvallisuus ennen taikauskoa
Sluuppi Anyan kansi kylpee vedessä. Konemestari Reijo Juvonen pesee 23-metristä kaunotarta paraatikuntoon. Suihkuttelu keskeytyy purjehdukseen liittyvien uskomusten muisteluun. Vuosikymmeniä seilannut turkulainen ei äkkiseltään saa mieleen ensimmäistäkään. Kuullessaan puolalaisten uskomuksista Juvosta alkaa naurattaa.
– Aika monta kertaa on tullut lähdettyä perjantaina töiden jälkeen saaristoon veneilemään. Siitäkös ne huonot tuulet ja koneviat ovatkin johtuneet. Vakavasti puhuen, merellä pitää keskittyä turvallisuuteen, ei taikauskoon.
Porilaisen Leinon perheen veneessä ollaan samoilla linjoilla. Käytössä ei ole taikauskoon perustuvia sääntöjä. Jo ennen kävelemään oppimista veneilyn aloittanut Ari-isä kyllä tietää aimo liudan uskomuksia. Ne hän oppi armeija-aikanaan laivastossa.
– Pollarin päälle ei saanut koskaan istua, se tiesi huonoa tuuria. Kannella viheltelyn uskottiin aikaansaavan tuulenpuuskan. Muistan myös, että jonnekin kirkkoon vietiin uhrilahjoja meren jumalille, jotta kotimatkalle saatiin turvaa.
Kolme albatrossia, kolme kuollutta merimiestä
Mutta osataan sitä Suomessakin. Merivoimien historiaa tutkinut Mikko Meronen tietää kymmenittäin merenkulkuun liittyviä uskomuksia. Osa niistä on kansainvälisiä, osa paikallisia. Tämän todistaa hyytävä tarina albatrosseista, joissa uskotaan elävän kuolleiden merimiesten sielut.
Historiankirjojen mukaan Suomen Joutsenen seitsemännellä matkalla merimiehet toivat tuliaisiksi kolme albatrossia. Ne oli tarkoitus täyttää ja lahjoittaa kouluihin opetuskäyttöön. Matkalla kuoli kolme merimiestä. Sen jälkeen albatrosseja on kunnioitettu.
– Juttelin tarinasta ranskalaisten merimiesten kanssa, ja he kertoivat syöneensä albatrosseja suurena herkkuna. Eli todellakin eroavaisuuksia näissä uskomuksissa löytyy, tutkija Mikko Meronen toteaa.
Paprikaa syömällä sadetta niskaan
Hollantilainen navigointiperämies Maarten Stigter seisoo 29-metrisen Uranian kannella sateessa. Voi olla, että hän on osasyyllinen huonoon säähän. Punaisen paprikan syöminen saattoi johdattaa sadepilvet Aurajoen päälle. Hollantilaiset merimiehet kun uskovat, ettei laivalla saa syödä punaisia vihanneksia. Eikä varsinkaan punakaalia.
– Syytä tähän hulluun uskomukseen ei tiedä kukaan miehistömme jäsenistä. En ole itsekään taikauskoinen, vaan luotan sääennusteisiin ja osaavaan miehistöömme.
Maarten on seilannut monissa purjeveneissä, ja hän on saanut maistaa osansa taikauskosta.
– Etenkin vanhemmilla kapteeneilla voi olla hyvinkin erikoisia rituaaleja. He haluavat asioiden menevän aina samalla tavalla, jotteivät merten jumalat suuttuisi.
Myyttiset humalat ja tuulitaiat
Suomalaisiin merimiehiin on liittynyt iät ajat mystiikkaa. Aina 1920-luvulle asti eurooppalaisissa laivoissa kerrottiin tarinoita suomalaisista, jotka osasivat noitua tuulen. Suomalaisten merimiesten kerrottiin kantaneen mukanaan narunpätkää, jossa oli muutamia solmuja. Avaamalla solmun kerrallaan he pystyivät säätelemään tuulta. Viimeistä solmua ei koskaan avattu – se olisi tietänyt mielipuolista myrskyä.
Merikeskus Forum Marinumin amanuenssi Jarmo Saarinen kertoo suomalaisiin merenkulkijoihin liitetyn myös myyttiä mystisestä humalatilasta.
– Tarinoiden mukaan suomalainen merimies hämmästytti muuta miehistöä olemalla viikkotolkulla humalassa, vaikka laivalta ei etsimälläkään löydetty pulloja.
Uskomukset yhdistävät merimiehiä
Meren vaarallisuus ja arvaamattomuus on synnyttänyt kautta aikain uskomuksia ja rituaaleja purjehtijoiden turvaksi. Tutkija Mikko Meronen arvelee, että taikauskolla on yritetty kesyttää myrskysään pelkoa.
– Laivaperinteessä elää vahvana myös usko merten jumaliin. Neptunuksen uskotaan saapuvan seurueineen laivaan muun muassa päiväntasaajan yli seilattaessa. Meren jumala kastaa ensikertalaisista oikeita merimiehiä.
Perinne tunnetaan myös Gotlannissa, jossa keltanokat vihkii Hoburgin Ukko. Seremonia tunnetaan Itämeren kasteena.
Tutkija Mikko Meronen arvioi, että uskomuksia on kehitetty osaltaan myös laivamiehistön piristämiseksi ja yhteishengen vahvistajaksi.
– Taikauskoiset rituaalit ja kasteet katkaisevat mukavasti pitkiä ja välillä puuduttaviakin merimatkoja. Uskomusten siirtäminen sukupolvelta toiselle puolestaan yhdistää merimiehiä – vain oikeat merimiehet tietävät oikeat keinot merten jumalien lepyttämiseen.