Sieppaukset ovat terroristeille useiden kymmenien miljoonien dollareiden tuottoisa bisnes. Rahaa päätyy ääriryhmille myös länsimaista, asiantuntijat sanovat.
Lunnasrahoja vaatineet sieppaajat eivät ole saaneet minkäänlaista maksua ainakaan Suomelta, kuuluu virallinen versio. Näin sanoi myös ulkoministeri Timo Soini torstaina, kun Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa siepattu suomalainen avustustyöntekijä vapautettiin yli kolmen kuukauden vankeuden jälkeen.
Terrorismitutkijoiden mukaan lunnasrahat vaihtavat kuitenkin usein omistajaa.
– Jos panttivanki vapautetaan, joku on aina maksanut, Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun terrorismitutkija Magnus Ranstorp kertoo Ylelle.
Tunnettu tutkija sanoo, ettei tiedä yhtään terroristijärjestön tekemää sieppausta, joka olisi päättynyt hyvin ilman ainakin jonkinlaisen korvauksen maksamista.
Ilman lunnaita olisi ehkä Jolonkin kuuluisa kaappaustapaus saanut toisenlaisen lopun.
**Lomamatkailijat Risto Vahanen ja Seppo Fränti **joutuivat islamistiterroristien kaappaamiksi Sipadanin saarella Malesiassa huhtikuussa 2000.
Aseistautuneet Abu Sayyef -järjestön sieppaajat kuljettivat Vahasen ja Fräntin sekä 11 muuta panttivankia moottoriveneillä eteläfilippiiniläiselle Jolon saarelle. Suomalaisten lisäksi vangeiksi joutui muun muassa Saksan ja Ranskan kansalaisia.
Karuihin viidakko-oloihin joutuneet panttivangit saivat pelätä trooppisten tautien lisäksi kaappajien väkivaltaa sekä Filippiinien armeijaa, sillä aseelliset vapautusyritykset päättyvät monesti verisesti.
Samaan aikaan alkoivat tiiviit neuvottelut lunnasrahoja vaativien terroristien kanssa.
Neuvottelijoille sieppaajat olivat kova pala: Abu Sayyefin tavoitteena on luoda Etelä-Filippiineille oma itsenäinen muslimivaltio, ja varoja toiminnalleen se hankkii ulkomaisia turisteja sieppaamalla.
Jos vaadittuja lunnaita ei makseta, järjestö yleensä surmaa panttivangit.
Suomi osallistui neuvotteluihin aktiivisesti. Esimerkiksi silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) lensi useita kertoja Filippiineille selvittämään tapahtumien kulkua.
Nyt kansanedustajana oleva Tuomioja (sd.) ei halunnut kommentoida asiaa. Sen Tuomioja kuitenkin totesi, että Suomi ei maksa lunnaita panttivankien vapauttamiseksi. Tuomioja oli ulkoministerinä myös Jemenin sieppausten aikaan.
Der Spiegelin artikkelin mukaan Ranska maksoi Saksalle osuutensa, Suomi ei.
Vahanen ja Fränti vapautettiin lopulta syyskuun 9. päivä yli neljä kuukautta jatkuneen vankeuden jälkeen.
Suomen ulkoministeriö ei paljastanut vapauttamisen yksityiskohtia mutta korosti, että Suomi ei ollut maksanut sieppaajille rahaa missään muodossa.
Tapahtumaketjusta on olemassa myös toisenlaisia versioita.
Saksalainen viikkolehti Der Spiegel uutisoi kesällä 2001, ettei Suomi maksanut Saksalle yhteisesti sovittua 1,5 miljoonan dollarin suuruista lunnasrahaa Seppo Fräntistä ja Risto Vahasesta.
Der Spiegelin mukaan Saksan oli määrä kerätä omien lunnasrahojensa lisäksi sekä Ranskan että Suomen osuudet ja antaa ne eteenpäin kaappaajien kanssa neuvotelleelle libyalaiselle välittäjälle Razib Azzaroukille. Libyan toimi välittäjänä siksi, että huonossa kansainvälisessä maineessa olleen öljyvaltion arveltiin haluavan parantaa mainettaan lännen silmissä.
Der Spiegelin artikkelin mukaan Ranska maksoi Saksalle osuutensa, Suomi ei.
Myöhemmin libyalainen välittäjä, arvostettu diplomaatti Rajib Azzarouk oli harmissaan siitä, ettei Suomi hoitanut velvoitteitaan. Kun Yle kävi keväällä 2002 Tripolissa haastattelemassa Azzaroukia, halusi diplomaatti painottaa, että Saksa ja Ranska sen sijaan olivat maksaneet sovitun summan.
Oliko käynyt niin, että Saksa ei ollut maksanut Suomen osuutta välittäjälle, vaan Azzarouk oli joutunut hankkimaan rahat muualta?
Ne puhuvat yhtä ja tekevät neuvottelupöydässä toista
Magus Ranstorp.
Jolon panttivankidraaman aikaan Vihreiden kansanedustaja Satu Hassi toimi kehitysyhteistyörahoista vastaavana ympäristöministerinä. Hassi vahvistaa, että Fräntin ja Vahasen vapauttamisen jälkeen "jotkin tahot" Saksassa katsoivat, että Suomi jäi Saksalle velkaa.
– Hallitus keskusteli asiasta ja meidän käsityksemme tapahtuneesta oli toinen, Hassi kertoo.
Suomi ei siis maksanut Saksalle, ja myös Saksa kielsi maksaneensa lunnaita yhdestäkään panttivangista.
Libyalaisen neuvottelijan Azzaroukin mukaan raha kuitenkin vaihtoi omistajaa. Myös Hassi pitää mahdollisena, että rahaa todellakin maksettiin terroristeille.
– En pysty kiistämään enkä vahvistamaan, mutta sellaisen vaikutelman sain, että Saksa maksoi, Hassi sanoo nyt.
Hassi ei halua tarkentaa näkemystään siitä, maksoiko Saksa mahdollisesti vain omien panttivankiensa lunnaat vai myös suomalaisten vapautuksen.
Hassi muistelee, miten panttivankidraama oli vaikea tilanne kaikille osapuolille. Paineet myös julkisuudessa kasvoivat.
Muun muassa iltapäivälehdessä esitettiin kysymys, miksi lunnaita Fräntin ja Vahasen vapauttamiseksi ei maksettaisi kehitysyhteistyövaroista. Kun Hassi totesi haastattelussa, että kehitysyhteistyörahat menevät kehitysyhteistyöhön eivätkä terroristeille, sai hän syytöksiä niskaansa.
– Minut leimattiin sydämettömäksi ihmiseksi, Hassi muistelee 17 vuoden takaista aikaa.
Terroristeille emme missään vaiheessa olleet valmiita maksamaan
Satu Hassi
Terrorismiasiantuntijat sanovat, että yksi tapa piilottaa lunnaisiin käytetty raha on maksattaa se kehitysavun budjetista.
Suomen Filippiineille antamassa kehitysavussa näkyy selvä piikki Jolon kaappausvuonna 2000. Suomi tuki Filippiinejä tuohon aikaan avustuksilla, jotka pääosin vaihtelivat puolen miljoonan ja miljoonan euron välillä. Vuonna 2000 Suomi nosti kehitysavun äkillisesti kolmeen miljoonaan euroon.
**Ylen ulkoministeriöltä pyytämistä asiakirjoista käy ilmi, **että päätökset lisätä tukea Filippiineille tehtiin kuitenkin jo ennen kuin suomalaismiehet siepattiin Jololla huhtikuun lopussa.
Tosin yksi Suomen rahoittama rokotusohjelma allekirjoitettiin asiakirjojen mukaan vasta 9. toukokuuta. Yli 670 000 euron arvoisesta avusta oli kuitenkin päätetty jo aikaisemmin.
Syyskuussa ratkennut panttivankidraama aiheutti silti hallituksen sisällä pohdintaa, olisiko Suomella mitään keinoja auttaa epävakaata Filippiinien valtiota.
– Hallituksen piirissä keskusteltiin vain siitä, voitaisiinko joitakin Filippiinien alueita tukea. Terroristeille emme missään vaiheessa olleet valmiita maksamaan, Hassi sanoo.
Suomalaisen Atte ja Leila Kaleva siepattiin Jemenin pääkaupungissa Sanaassa joulukuussa 2012.
Suomen armeijan upseeri, kapteeni Atte Kaleva, oli tekemässä Jemenissä islamilaiseen terrorismiin liittyvää tohtorinväitöskirjaansa, kun hänet siepattiin vaimonsa kanssa kadulta keskellä päivää. Samassa yhteydessä panttivangiksi otettiin myös 26-vuotias itävaltalaismies.
Sieppaajat olivat Arabian niemimaan al-Qaida -terroristeja, jotka vaativat panttivangeistaan lunnaita.
Kun neuvottelut panttivankien vapauttamisesta alkoivat, Jemenin rikas naapurivaltio Oman lupautui toimimaan välittäjänä kriisin selvittämiseksi.
Tässäkään tapauksessa kulissien takana käydyistä neuvotteluista ei ole tarkkaa tietoa. Kaikki kolme panttivankia kuitenkin vapautettiin viiden kuukauden vankeuden jälkeen toukokuussa 2013.
Ulkoministeriö kertoi, että Suomi ei maksanut lunnaita vapautetuista kansalaisistaan eikä ministeriö sanonut olevansa tietoinen siitä, maksoiko joku muu. Myös Itävalta kiisti maksaneensa lunnaita.
Ruotsalainen terrorismintutkija Magnus Ranstorp suhtautuu kriittisesti länsimaisten valtioiden selityksiin maksamatta jääneistä lunnaista.
– Ne puhuvat yhtä ja tekevät neuvottelupöydässä toista, Ranstorp sanoo.
Kansainvälisten selvitysten mukaan suurin osa länsimaista rikkoo lupauksiaan jatkuvasti ja tosiasiallisesti maksaa panttivankinsa vapaiksi.
Yksistään al-Qaida keräsi vuosina 2008–2013 ainakin 125 miljoonaa dollaria lunnasrahoina, The New York Times -lehti on arvioinut. Ranstorp on samoilla linjoilla, että sieppaukset ovat hyvin tuottoisa tulonlähde terroristeille.
– Kyse ei ole mistään hyväntekeväisyysjärjestöistä vaan massiivisesta teollisuuden alasta, islamistiseen terrorismiin yli 20 vuoden ajan perehtynyt Ranstorp tähdentää.
Kiristyksen kohteeksi joutuneella valtiolla ei yleensä ole käytössään minkäänlaista valttikorttia, päinvastoin: Jos haluaa pelastaa oman maan kansalaisen rahalla, tulee samalla tukeneeksi kansainvälisen terrorismin jatkumista. Toinen vaihtoehto on sekin kammottava.
– Jos panttivangilla ei ole arvoa, hänet tapetaan, Ranstorp sanoo.
Arviolta noin neljä viidestä islamistiterroristien panttivangista vapautetaan, jos sieppaajien vaatimuksiin suostutaan.
Yhdysvallat, Britannia ja Kanada pitävät tiettävästi ainoina länsimaina kiinni sopimuksista, joiden mukaan panttivangeista ei makseta lunnaita. Näiden maiden kansalaisilla onkin yli kaksinkertainen riski tulla surmatuksi sieppaustapauksissa.
Ruotsalaistutkija kehottaa myös huomioimaan, mitä tapahtuu sen jälkeen kun panttivangit ovat päässeet takaisin kotimaahansa.
– Kaikki menee tarkasti suunnitellun koreografian mukaan. Lehdistö halutaan pitää pimennossa, Ranstorp sanoo.
Ranstorp viittaa siihen, että hänen mukaansa viranomaiset ohjeistavat yksityiskohtaisesti televisiokameroiden eteen meneviä vapautettuja panttivankeja ja heidän läheisiään, mitä julkisuudessa saa sanoa ja mitä ei.
Osa neuvottelujen kulusta on ymmärrettävästi arkaluontoista toimintaa, minkä paljastuminen saattaisi aiheuttaa niihin osallistuneille välikäsille jopa hengenvaaran. Mutta tätä terrorismitutkija ei salailulla tarkoita.
– Kannattaa lähteä siitä olettamuksesta, että valtio on maksanut lunnaat.
Toimittajalta: Mahdottoman ratkaisun edessä – tuetko terrorismia vai annatko maanmiehesi kuolla?