Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Oletko jyrä vai hissukka vanhempi? Itsetuntemus auttaa murrosikäisen kasvattamisessa

Kun elämä murrosikäisen kanssa on yhtä meuhkaamista tai mököttämistä, kannattaa katsoa peiliin.

Isä ja teini-ikäinen tytär.
Kuva: AOP
  • Paula Tiessalo

Palaako sinulla käämi helposti teinin kanssa? Vai onko sinulla niin lehmän hermot, että nuori epäilee, onko sinulla pulssia lainkaan?

Kasvatustilanteista tulee helpompia, kun vanhempi tunnistaa sekä oman että nuorensa persoonallisuustyypin. Jutun aluksi katso, miten sinun ja teinisi luonteet lyövät kipinää.

Kysely ei ole enää käytettävissä.

Tunne itsesi, onnistu vanhempana

Sosiaalipsykologi, kirjailija Janne Viljamaa puhuu lämpimästi paremman itsetuntemuksen puolesta. Kasvatustilanteet tulevat eteen nopeasti ja kiusaus hoitaa homma omalle persoonalle sopivalla tavalla on suuri.

Ekstrovertti vanhempi voi nopealla reagoinnillaan jyrätä introvertin lapsen tai introvertti vanhempi vetäytyä, kun verbaalisesti lahjakas ekstrovertti-nuori hyökkää. Lopputulos on kaikkien kannalta huono.

Vanhemman oman luonteen kanssa samantyyppistä lasta on jossain määrin helpompi kasvattaa kuin hyvin erilaista. Toisaalta samankaltaisuus voi muuttua kilpailutilanteeksi:

– Jos molemmat ovat ekstrovertteja show-tyyppejä, joiden ego huutaa "katsokaa mua", niin vanhempi ei ehkä herkästi huomaa lapsen tarpeita.

– Toisaalta jos kyseessä on kaksi introverttiä, sehän on kuin hiekkalaatikolla istuisi kaksi lasta vierekkäin puhumatta ja taputtelisi omaa hiekkakakkuaan, Viljamaa kuvailee lempeästi.

Kuin kaksi marjaa

Hyvin samanlaiset luonteet voivat herättää liiallista toisen neuvomista ja varoittelua. Jos itse on kokenut jotkut asiat nuorena vaikeina, vanhempi helposti yrittää varjella nuortaan samoilta suruilta.

Tai koska itse on insinööri, niin samankaltaista nuorta alkaa helposti ohjailla kohti samaa ammattia. Nuoren pitää kuitenkin antaa elää omaa elämäänsä ja tehdä paitsi omat valintansa, myös omat virheensä. Vain siten ihminen kehittyy yksilönä.

Ja tietenkin samankaltaiset ihmiset osaavat myös ärsyttää toisensa hulluuden rajamaille. Siksi vanhemman on hyvä tiedostaa oma luonteensa ja reagointitapansa, jotta pystyy riidan tullen hillitsemään itsensä.

Isä ja teini-ikäinen poika.
Kuva: AOP

Lapsesi ei ole sinun kopiosi

Astetta hankalammaksi kasvattaminen muuttuu, kun nuoren persoonallisuus eroaa vanhemman omasta.

– Vanhemmuuden suuri haaste on, miten pystyy antamaan tilaa erilaisuudelle.

Pahimmillaan vanhempi pyrkii tekemään lapsestaan itsensä kopion. Silloin lähestytään jo narsismia.

– Jos isä on macho lätkäfani, joka haaveilee pojastaan "Änäri-pelaajaa",  niin poika ei saa hirveesti pisteitä alkaessaan tanssia balettia. Miten pystyy kannustamaan lastaan erilaiselle uralle kuin itse on mennyt, Viljamaa haastaa pohtimaan.

Mölisijät ja kuoressaan olevat etanat

Kun aikuinen tuntee itsensä mahdollisimman hyvin, hän voi säännellä omaa käytöstään ja reaktioitaan. Varsinkin ristiriidat kasvatustilanteissa paljastavat vanhemman oman kypsyyden.

Miten reagoit, jos teini kolhii itsetuntoasi? Suututko vai osaatko kenties nauraa itsellesi? Viljamaa kehottaa opettelemaan itselleen nauramista ja olemaan armollinen omille mokilleen ja puutteilleen kasvattajana.

Myös omaa reagointirytmiä kannattaa tarkkailla.

– Jos olet itse nopea, sinun pitää tulla hidasta vastaan. Samoin jos olet isoon ääneen mölisijä, pitää ymmärtää, että hiljaisen nuoren voimakkain reaktio on vaimea "hymf".

Kasvattaminen vaatii kärsivällisyyttä. Asiat eivät tapahdu silmänräpäyksessä, varsinkaan introvertin nuoren kanssa.

– Introvertti on kuin etana, joka pitää houkutella kuorestaan. Koita löytää joku nuorelle tärkeä juttu, vaikka tietokonepelit, joista puhua.

Minun teinini on upea!

Moni riita ja mökötys johtuu kommunikaatiotukoksesta nuoren ja vanhemman välillä. Ei kuunnella, ei kysytä, huudetaan, tulkitaan, ymmärretään väärin.

Itsekin viiden lapsen isänä Janne Viljamaa kannustaa antamaan jokaiselle perheen nuorelle jakamatonta aikaa ja huomiota vaikka kerran viikossa. Aito kohtaaminen ilman kasvatussaarnoja avaa oven nuoren maailmaan. Arvostuksen osoittaminen tuo parhaat puolet esiin kaikista ihmisistä.

– Kysyminen on kauneinta arvostuksen osoittamista. Istu nuoren viereen, olkaa samassa tilassa. Jos pelkkä puhuminen on vaivaannuttavaa, tehkää vaikka ruokaa yhdessä.

Kun käsillä on jotain tekemistä, tulevat sanatkin usein helpommin. Viljamaan kollega onkin ristinyt keittiössä tapahtuvat kohtaamiset pitkopedagogiikaksi. Pullaa leipoessa on helppo vaihtaa kuulumiset ja juttutuokion lopuksi saa vielä suunkin makeaksi.

Jutun alussa olevassa kartoituksessa on haettu innoitusta ja tietoa Janne Viljamaan elokuussa ilmestyneestä kirjasta Mitä minä teen tämän teinin kanssa?

Lue lisää: Oletko introvertti vai ekstrovertti?