Afrikan ruohikkoalueiden savannikoirat harrastavat demokratiaa perin inhimillisellä tavalla: ne äänestävät siitä, lähteäkö metsästysretkelle. Siitä todistaa kansainvälinen tutkimus, jossa seurattiin Botswanassa elävien savannikoirien käyttäytymistä.
Biologi Neil Jordan australialaisesta Etelä-Walesin yliopistosta kertoo, että lepäiltyään ja kokoontuessaan uudelleen laumaksi koirat tervehtivät toisiaan hyvin perusteellisin menoin.
– Halusin selventää käsitystäni tästä joukkokäyttäytymisestä ja huomasin, että valmistuessaan liikkeellelähtöön koirat aivastelevat, Jordan kertoo.
Ei pelkkää pärskintää
Tutkimusryhmä tallensi viiden savannikoiralauman käyttäytymistä Okavangojoen suistossa. Luoteis-Botswanassa sijaitseva suuri suistoalue on osittain suota, osittain ruohikkoa, joka vihertää Okavangojoen säännöllisten tulvien ansiosta.
Alueella elää useita maailman uhanalaisimmista suurista nisäkäslajeista. Savannikoirat ovat yksi niistä.
Koirien kokoontumisia kirjattiin kaikkiaan 68. Niiden perusteella tutkijoille alkoi hahmottua käsitys, ettei aivastelu ollut pelkästään kuonon puhdistamista.
– Mitä enemmän ne aivastelivat, sitä todennäköisemmin lauma lähti metsälle. Aivastaminen oli eräänlainen äänestysmenetelmä, Jordan sanoo.
Johtajan aivastus painaa
Tutkimusta johtanut eläintieteilijä Reena Walker yhdysvaltalaisesta Brownin yliopistosta jatkaa havaintoa toisella, jolle ei ole vaikea löytää vastinetta ihmisten maailmasta.
– Kun lauman johtajauros ja -naaras olivat paikalla, liikkeellelähtöön riitti muutama aivastus. Ellei johtajia ollut, aivastuksia kertyi enemmän, noin kymmenkunta, Walker kertoo.
Tutkimukseen osallistunut brittiläisen Swansean yliopiston ekologi Andrew King kuvailee aivastelua eräänlaiseksi vaalikokoukseksi, jossa ääniä pitää kertyä kylliksi, ennen kuin tehdään päätöksiä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei lauman kaikilla jäsenillä ole yhtäläinen äänioikeus, King sanoo.
Tutkimus on julkaistu Proceedings of the Royal Society B -lehdessä.