Tankki täyteen, Reinikainen, Pirunpelto ja Taivaan tulet, siinä tv-sarjoja joissa näyttelijä Harri Ekonen on ollut mukana. Sen lisäksi miehen meriittilistalla ovat sellaiset pitkät elokuvat kuten Kulkuri ja joutsen sekä Rentun ruusu.
Keväällä ja kesällä 2016 näyttelijä ja standup-koomikko oli useita kertoja lähellä kuolemaa. Nyt hän hymyillee haastattelussa sympaattisesti ja käden puristus on napakka.
Näyttelijä empii kuitenkin sohvalle istumista ja miettii pääseeköhän siitä sitten enää ylös.
– Sen verran olen jo kuntoutunut ja jumpannut, että kotipihalla saan juoksemalla etanat kiinni, hän lohkaisee.
Harri Ekosen voimavara pitkän sairausjakson aikana oli huumori ja tietysti elämänkumppani, joka kävi joka päivä katsomassa.
Monet tuskailevat viikon tai kahden sairaalajaksoa, mutta jos makaat sairaalassa puoli vuotta ja ainoa mikä liikkuu ovat silmämunat, niin se kysyy jo asennetta.
Näyttelijäkonkari on kesästä asti ollut kotona, vaikka kuntoutus jatkuukin edelleen. Painokin on pudonnut jo 40 kiloa.
– Piti hankkia uudet silmälasitkin kun vanhat ei pysyneet päässä, hän veistelee. Pilkettä on siis silmäkulmissa, mutta reilu vuosi sitten huhtikuussa leikki oli kaukana.
Verenmyrkytys sydämessä pysäytti
Kevättalvella 2016 Harri Ekonen joutui jättämään viisi viimeistä esitystä Hämeenlinnan teatterin Miehiä ja ihmisiä -näytelmästä väliin sairastelun takia.
Ensin annettiin antibiootteja, mutta mikään niistä ei tuntunut auttavan.
Porsaasta otettiin tilalle aortta- ja hiippaläpät.
Harri Ekonen
Syytä etsittiin pitkään ja vihdoin viimein löytyi syykin, kyseessä verenmyrkytys sydämessä.
– Muistelisin, että lääkärit sanoivat että he ei näe sitä sydämessä, mutta kyllä se siellä on.
Harri Ekonen vietiin ambulanssilla Tampereelle ja leikkauspöydälle. Sydämeen vaihdettiin kaksi läppää.
– Porsaasta otettiin tilalle aortta- ja hiippaläpät. Se sopi hyvin kun olin sikalanhoitaja siinä Pirunpelto -ohjelmassa, mies veistelee.
Komplikaatiot seurasivat toisiaan
Kahden eri läppäleikkauksen jälkeen tulivat sitten komplikaatiot. Ensin meni perna ja sitä seurasi dialyysihoito.
Vähän ajan päästä veret menivät keuhkoon sekä vatsaan ja taas oli hengenlähtö lähellä.
Tätä seurasi uusi leikkaus.
– Heräilin täällä Hämeenlinnan teholla ja pitkään aikaan ei liikkunut kuin silmät. Silloin ajattelin, että vieläköhän sitä näkee omaa kotikatua enää, Ekonen muistelee.
Unet olivat ihmeellisiä, hirvittäviäkin. Yhdessä niistä hän meni Etelä-Afrikkaan sydänleikkaukseen, koska siellä sai leikkauksen puoleen hintaan.
– Sitten minua hoidettiin ainakin viidessä paikassa, Vääksyn Tallukassakin, ja ihmettelin että miksi olen täällä. Kaikki tutut vainajat pyörivät mielessä. Kerran äitini tuli sängyn päähän, katsoi minua ja sanoi "Harri, nyt syöt kaikki" ja lähti menemään, kertaa Ekonen unenhoureisia aikoja.
Vierailukäynneistä sai uskoa huomiseen
Toipuminen alkoi hiljakseen.
– Olin jo iskenyt silmää hoitajille siellä teholla, kun silmät vain liikkuivat. Siitä se alkoi se eläminen.
– Sitten kun nostivat minut seisaalleen ja pystyin kaksi sekuntia seisomaan, soitin kavereille ja sanoin että kyllä tulen takaisin.
Harri Ekonen ehätti olla osastolla kuusi ja puoli kuukautta ja kävelykin piti oppia uudelleen.
– Kun kävelin parisataa metriä ilman tukea, lähdin kotiin.
Vakava sairaus ja leikkaukset sattuivat samaan aikaan kun eläkkeelle siirtyminen.
Monessa mukana olleelle, liikkuvalle miehelle, se oli kova kokemus.
– Teatterialalla ei ole muita ystäviä kuin työkaverit. Kun ei ehdi hoitamaan mitään sosiaalisia suhteita, niin meni niin monta asiaa siinä kerralla. Oli se rankka pala, hän sanoo.
Eläkejuhlia vietettiin vasta kun Harri pääsi omin jaloin liikkeelle.
Oman kumppanin lisäksi hän kiittää niitä teatterilaisia, jotka kävivät häntä pitkän sairaalajakson aikana katsomassa.
– Siitä oli suuri tuki. Kyllä käyn itsekin tästä lähtien katsomassa jos joku ystävä sinne joutuu, kyllä se niin paljon auttaa kun joku tulee ulkopuolelta vaihtamaan kuulumisia, hän lupaa.
Hälytysnapilla kerjättiin sympatioita
Moni Harri Ekosta hoitanut terveydenhuollon ammattilainen on todennut hänelle näiden lukuisten vaivojen, leikkausten ja komplikaatioiden jälkeen, että "ihme että olet elossa".
Kerran äitini tuli sängyn päähän, katsoi minua ja sanoi: Harri, nyt syöt kaikki!
Harri Ekonen
Eloon miehen nostivat sairaalan ammattiväki, mutta vahva rooli oli myös oikealla elämänasenteella. Vakavassakaan paikassa ei jätetty huumoria kokonaan taka-alalle.
Harri Ekosen pitkälle uralle on mahtunut monenlaisia suomalaisten suosikiksi nousseita tv-sarjoja. Sitten on vielä standup-koomikon ura, jossa Ekonen on ollut yksi lajin uranuurtajia Suomessa. Laji puhkesi aikoinaan kukkaansa juuri Hämeenlinnassa Riku Suokkaan ollessa teatterin johtajana.
Opettiko rankka vuosi kokeneelle näyttelijälle jotain uutta?
Harri Ekonen toteaa, että jos tikku menee sormeen, niin se ei ole maailman suurin kipu eikä suru. Terveydenhhuollon ammattilaisia hän ainakin arvostaa nyt toisella tavalla. Vuoteen vieressä olevalle hälytysnapillekin tuli käyttöä.
– Tuumasin, että turhaan en sitä punaista nappia paina. Mutta sitten ajattelin, että sieltähän tulee likkoja jos sitä painaa. No, minä painoin.
– Mikäs Harrin nyt on? he kysyivät.
– Ikävä, sanoin. Kerjäsin sympatioita, Harri Ekonen naurahtaa.
Takaisin stand up -lavalle
Sairauden jälkeen Harri Ekonen on jo yhden standup -keikan tehnyt.
Mistäs muualta ne jutut siihen sujuvasti tulivat kuin omista rankoista kokemuksista. Mies voi niitä myös huumorilla käsitellä, kun kokemukset ovat omia.
Ekonen kertoo esimerkin, miten tympeätä sairaalassa makaamista yritettiin porukalla lieventää.
– Kaikki äijät tässä meidän neljän hengen huoneessa oli vedetty rälläkällä halki ja kaikilla oli vesipullo ja letku mihin puhallettiin. Sanoin, että eikö perusteta puhallinorkesteri Miehenpuolikkaat. Laskin että yy, kaa, yy, kaa, koo, nee ja sitten puhallettiin. Lääkäri tuli huoneeseen ja laskin taas yy, kaa, yy, kaa, koo, nee ja taas puhallettiin. Vähän eri tahtiin, mutta kyllä nauru maittoi.
– Leikinlasku oli tapani nähdä asiat huumorin kautta. Vähän kuin sketsinä, vaikka tilanne oli vakava. Unohdin sen sairauden ja sen, että olin siellä sairaalassa kun säleverhojen läpi näkyi kesä, huokaa Harri Ekonen.