Artikkeli on yli 7 vuotta vanha

Tutkimus: Muinainen jättisammakko pystyi syömään dinosauruksia

Liitukaudella eläneen sarvisammakon puraisun voima on laskettu tämän päivän pienemmistä sukulaisista.

sarvisammakko
Pienikin sarvisammakko puraisee napakasti. Kuva: Kristopher Lappin
  • Anniina Wallius

Dinosaurusten ajan lopussa 68 miljoonaa vuotta sitten eläneellä jättiläissammakolla oli niin vahvat leuat, että niillä pystyi saalistamaan dinosauruksia, kertoo kansainvälinen tutkimus.

Madagaskarista löydetyt fossiilit saivat kymmenisen vuotta sitten paholaismaisen nimen Beelzebufo ampiga. Otuksen arvellaan kasvaneen yli 40-senttiseksi tai jopa suuremmaksi, ja erityisen iso oli sen pää. Maailmassa ei tiedetä olleen suurempia sammakoita.

Beelzebufon saalistuskyky pääteltiin sen eteläamerikkalaisten nykysukulaisten perusteella. Sammakoilla on yleensä heikot leuat, mutta australialais-yhdysvaltalais-brittiläinen tutkimus osoitti, että Ceratophrys-suvun sarvisammakoista suurimmilla on petonisäkkäiden leukavoimat.  

Terävät hampaat, pitävä ote

Nykyiset sarvisammakot nappaavat itsensä kokoisia saaliita, muun muassa muita sammakoita ja käärmeitä. Kun saalis on siepattu pitkällä ja tahmealla kielellä, tärkeää on leukojen puristuskyky, kertoo Adelaiden yliopiston tutkija Marc Jones.

Sarvisammakoilla on myös teräväkärkiset hampaat, jotka ovat lujasti kiinni leukaluussa ja siksi omiaan lisäämään puruotteen pitävyyttä.

Kalifornian polyteknisen osavaltioyliopiston professori Kristopher Lappin kertoo tietävänsä kokemuksesta, että sarvisammakon puraisu on vaikuttava, eikä otus myöskään irrota helpolla.

Puraisu kuin tiikerillä

Nykysarvisammakko, jonka päällä on leveyttä vain 4,5 senttiä, puraisi tutkimuksessa 30 newtonin voimalla. Kiloina se on noin kolme. Sammakoiden puraisuvoimaa ei ole mitattu koskaan ennen.

Kun tulosta sovellettiin tämän päivän suurimpiin sarvisammakoihin, joiden pää on kymmensenttinen, puraisuvoima kasvoi lähes 500 newtoniin.

Beelzebufon suurille leuoille sama laskelma tuotti jopa 2 200 newtonin tuloksen. Se vastaa nykyisten susien tai tiikereiden puraisua.

En todellakaan haluaisi kokea Beelzebufon puraisua.

Professori Kristopher Lappin

Beelzebufon puraisuvoima riitti nujertamaan pienet ja keskenkasvuiset dinosaurukset, joita eli samassa ympäristössä, Jones sanoo.

Liitukauden lopussa, tuhonsa kynnyksellä dinosaurukset olivat kyllä suurimmillaan – yksi niistä oli Tyrannosaurus rex – mutta samalla niiden kirjo oli hyvin laaja. Joukosta löytyi myös jättisammakon suuhun sopivan kokoisia dinosauruksia.

Tutkimus on vapaasti luettavissa Scientic Reports -lehdestä.