Pariisin Pompidou-keskus on yksi maailman tunnetuimpia nykytaiteen keskuksia. Siellä vierailee valtava määrä ihmisiä. Kovin moni suomalainen taiteilija ei ole Pariisissa omaa näyttelyään saanut. Kansainvälisesti varmasti tunnetuin suomalaistaiteilija, Eija-Liisa Ahtila oli näyttävästi esillä Jeu de Paumessa vuonna 2008.
Suomalaistaitelijan yksityisnäyttely Pompidoussa on siis historiallinen tapaus.
– Tämä on varmasti minun warholilainen 15-minuuttiseni. Onhan tämä todella hienoa ja ihmeellistä, Elina Brotherus sanoo.
Brotherus kertoo, että ison instituution kanssa työskentelyssä on ollut myös omat haasteensa, joita ranskalainen hierarkkisuus on korostanut.
– Pohjoismaissa on tottunut siihen, että asiaa voi kysyä suoraan siitä vastaavalta ihmiseltä. Täällä taas pyynnöt etenevät hitaasti pyramidia ylöspäin ja vastaukset tulevat sitten samoja portaita alas. Yritin olla aluksi turhan nopealiikkeinen, taiteilija naurahtaa.
Kulttuuriset kummallisuudet ovat Brotherukselle toki tuttuja, onhan hän asunut Ranskassa parikymmentä vuotta. Règle du jeu -näyttely on seurausta ranskalaisen Carte Blanche PMU -valokuvakilpailun voitosta. Kilpailuun ilmoittautumisesta voi puolestaan kiittää sosiaalista mediaa.
– Olen tällainen dinosaurus, joka liittyi Facebookin vasta reilu vuosi sitten. Kilpailu on ollut olemassa kahdeksan vuotta, mutta itse huomasin hakuilmoituksen vasta tänä vuonna.
Kymmeniä teoksia neljässä kuukaudessa
Kilpailuun ilmoittauduttuaan Brotherus kutsuttiin Pariisiin kilpailutuomariston eteen. Hän esitteli ideansa, mutta häntä pyydettiin nopeasti lähtemään, katalogeja jättämättä. Valokuvaaja luuli esittelyn menneen penkin alle.
– He kuitenkin soittivat heti perääni ja kertoivat minun voittaneen kilpailun. Tuosta tammikuun illasta alkoi elämäni tähän asti tiukin työrupeama, Brotherus kertoo.
Valokuvaajalla oli noin neljä kuukautta aikaa toteuttaa näyttelyn kaikki teokset. Niitä on kolmisenkymmentä, joten urakka oli valtava. Esimerekiksi Tampereen taidemuseon joka vuosi täyttävä Vuoden nuori taiteilija -näyttelyn aikataulua pidetään erittäin kunnianhimoisena ja aikaa on kuitenkin yli puoli vuotta.
Lopputuloksena on 60-lukulaisen eri taiteenaloja yhdistäneen fluxus-liikkeen inspiroima ja tanssija Vera Nevanlinnan kanssa toteutettu leikkisä näyttely.
– Olen tehnyt 20 vuotta töitä käyttäen itseäni kuvissa. Olen siis käyttänyt kaikki mahdolliset asennot, joita voi kameran edessä tehdä. Sitten löysin nämä 60-lukulaiset opettajat, jotka ohjasivat minut tekemään jotain ihan uutta.
Fluxus-liikkeen taiteilijat kirjoittivat event score -nimellä kutsumiaan ohjeita teosten tekemiseen. Esimerkiksi: "Aseta koira (tai kissa) pianon sisään ja soita Chopinia." Näitä Brotherus sitten hyödynsi teoksissaan.
Ranskalaisyleisö arvostaa Brotheruksen tyyliä
Ranskalaiset näyttelyvieraat vaikuttavat nauttivan fluxus-teosten huumorista. Brotherus on monelle etukäteen tuttu, onhan hänen teoksiaan ollut Ranskassa esillä useissa näyttelyissä.
– Règle du jeu-näyttelystä syntyy vaikutelma, että taitelijalla on ollut hauskaa sitä tehdessään. Pidän lopputuloksesta, sanoo Brotheruksen uraa seurannut Marion Kalter, itsekin valokuvaaja.
Pompidou-keskuksen valokuvataiteesta vastaava kuraattori sanoo Brotheruksen teosten olevan ennen kaikkea helposti lähestyttäviä. Samalla ne ovat kuitenkin hyvin vakavia, hän pohtii.
– Mielestäni Brotheruksen taiteelle on ominaista tietty pohjoinen kurinalaisuus. Jos ranskalainen valokuvaaja olisi tulkinnut fluxus-ohjeita, olisi lopputulos ollut kepeämpi ja varmasti eroottisempi, kuraattori Karolina Ziebinska-Lewandoska toteaa.
Hänen mukaansa aika oli nyt otollinen Brotheruksen taiteen esittelemiselle Pompidoun kaltaisessa, isossa taidemuseossa.
– Brotherus on vähäeleinen ja hyvin omaleimainen taiteilija. Hän on hyvin arvostettu täällä Ranskassa ja uskon tämän näyttelyn puhuttelevan suurta yleisöä, Ziebinska-Lewandoska sanoo.
Ystävällisyys on paras ohjenuora taidemaailmassa
Viime aikoina Suomessa on keskusteltu taitelijoiden kansainvälisestä merkityksestä. Jos taitelijoita laitetaan sen mukaan järjestykseen, on Brotherus ilman muuta listan kirkkaimmassa kärjessä.
Brotherus itse ei kaihda aiheesta keskustelua. Hän sanoo, että kansainvälisyys on taiteelle itsestään selvä lähtökohta.
– Suomi on niin kaukana kaikesta, että kukaan ei tule meitä sieltä hakemaan. Työn ytimessä ovat merkitykselliset teokset, mutta ne eivät yksin riitä, sillä kilpailu on äärimmäisen kovaa, Brotherus sanoo.
Hän muistuttaa, että etenkin Suomen kaltaisen pienen maan taitelijat tarvitsevat apua esimerkiksi taidevientiä edistäviltä säätiöiltä. Taitelijan itsensä pitää puolestaan olla ulkomailla tiivisti läsnä.
– Opettajani Arno Rafael Minkkinen antoi minulle aikoinaan parhaan ohjeen: Be kind to people. Kannattaa olla ystävällinen ja kohtelias, sillä sellaiset ihmiset muistetaan ja heidän kanssaan halutaan tehdä yhteistyötä, valokuvaaja sanoo.
Ensi kesänä Brotheruksen näyttely saapuu maailmalta Suomeen. Sen laajennettu versio on esillä Serlachius-museossa Mäntässä kesäkuussa 2018. Pompidou-museon Règle du jeu-näyttely on puolestaan auki 22. lokakuuta saakka.