Kaksi kultaa ja pronssia 16-vuotiaana voittanut, 17-kesäisenä ajokortin saanut ja kolmekymppisenä tyhjän päälle pudonnut Toni Nieminen haluaa auttaa nykyurheilijoita lankeamasta samoihin ansoihin, joihin hän itse kompastui urheilu-urallaan ja sen jälkeen.
Nieminen on huolissaan myös kovista kommenteista, joiden hampaisiin urheilijat nykyään joutuvat.
- Tänä päivänä palaute on välitön ja tulee surutta eri kanavia pitkin, usein nimimerkin takaa, huomioi olympiavoittaja.
Niemisen mukaan ihmiset menestyjien ympärillä kuvittelevat, että urheilijat ovat hirveän vahvoja ja että heitä pitääkin lyödä.
- Vähän niin kuin, että ”on koiralle oikein, että koppi vuotaa - mentaliteetti". Että sitä kautta urheilijoista tulee entistä kovempia, kuvailee Nieminen ihmisten käytöstä.
Entinen mäkihyppääjä uskoo, että urheilijat ovat lopulta herkkiä ihmisiä. Todellisuus voikin iskeä rajusti päin kasvoja.
- Jos paikka on, niin tikaria ei pikkusen taputella vaan lyödään surutta lapaluiden väliin. Ja kyllä se tekee kipeää ihan varmasti jokaisessa urheilijassa!
Ajokortti 17-vuotiaalle ei ollut viisas liike
Toni Nieminen muistetaan hyvin siitä, että hän sai poikkeusluvalla mahdollisuuden hankkia ajokortin jo 17-vuotiaana.
- Ei varmaan ollut kauhean viisas liike. Olisi varmaan voinut odottaa sen puoli vuotta, että olisi käynyt sen samaan tahtiin muiden kanssa. Ymmärrän hyvin, että monelle nousi katkeria tunteita. Asia kääntyi vastaan. Kuviteltiin, että on ylimielisyyttä, kun eivät normaalisäännöt pidättele, muistelee Nieminen nyt tapahtunutta.
Sinällään Nieminen pitää ymmärrettävänä nuorten poikien halua ajohommiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
- Jos 17-vuotiaalla kaverilla on pienikin mahdollisuus päästä auton rattiin, niin eihän mikään maailman mahti ainakaan minua olisi pidätellyt, taustoittaa mäkisankari omaa erityistapaustaan.
Nyt Nieminen pitää tällä viikolla ajokortin alaikäisenä hankkinutta Kalle Rovanperää poikkeuksena, joka vahvistaa säännön. Rovanperä ajaa autoa työkseen.
- Muille en suosittele ennenaikaista ajokorttia. Kannattaa käyttää tervettä järkeä ja vahvaa harkintaa. Onko varhainen ajokortti oikeasti tarpeellinen? pyytää Nieminen pohtimaan kutakin poikkeustapausta.
16-vuotias olympiavoittaja ei osannut puolustaa etujaan
Toni Nieminen joutui keväällä 1992 mäkiviikon voittonsa, olympiamenestyksensä, nuorten MM-kultamitaliensa ja yli 50000 katsojan Salpausselän mäkijuhlansa jälkeen täydelliseen hullunmyllyyn.
- Myytiin "Toni on kultaa pinssejä", "Toni -college-paitoja", "Toni -makkaraa" ja "Toni -sitä sun tätä". Minulla ei ollut mitään hajua, mutta katsoin, että oli paljon Toni-kamaa myynnissä.
Niemiseltä valui runsaasti rahaa sivu suun, kun hän ei osannut kysyä etuuksiaan. Sankarin mukaan hyötyä repi moni muukin.
- Olin vielä silloin ”tollukka”. Kisojen jälkeen minulle ojennettiin 2000 markkaa "provikkana" kirjekuoressa ajatuksin "eikö ollut hyvin myyty". Se oli hirvittävä kasa rahaa, siltä se silloin tuntui.
Jo aiemmin mäkiviikon voittonsa jälkeen Toni Nieminen pääsi tekemisiin vieläkin isomman potin kanssa
- Saavuin kotiin ja tallensin 63000 markkaa pankkitilille. Tulihan siitä 16-vuotiaalle, joka asuu kotona, semmoinen olo, että tässähän voi tehdä mitä vaan.
Toni Niemisen mukaan nuorelle menestyjälle kuitenkin annetaan liian paljon liian varhain.
- On se niin ja hullunmyllyn keskellä unohtuu ihminen. Ihan nuorena intohimo kohdistuu itse urheiluun ja valtavaan menestyksen haluun.
Niemisen mukaan jotain merkittävää, eikä niin positiivista, tapahtuu kun urheilu muuttuu ammatiksi ja urheilua aletaan suorittaa.
- Silloin sieltä kuolee aika paljon sellaisia arvokkaita asioita, jotka erottavat voittajat tavallisesta urheilijasta. Ja siitä eteenpäin kysymys on siitäkin, että välitetäänkö enää ihmisestä ollenkaan.
"Urheilu loppui ja kaikki oli levällään"
Toni Nieminen haluaa varoittaa nuoria urheilijoita tulevaisuuden tyhjyydestä.
- Kyllä nuoren urheilijan kannattaa hakea apua managereilta.
Hän kannustaa ennakoimaan tulevaa hyvissä ajoin.
- Asiat pitää nostaa rehellisesti pöydälle ja kertoa, kuinka niitä pitäisi kehittää!
Niemiseltä löytyy rutkasti omaa kokemusta siitä, millaista voi olla tyhjä aika urheilu-uran jälkeen.
- On karua huomata, kun satut olemaan kolmekymppinen ja sinulle paljastuu arki. Ei ole minkäänlaista eläkekertymää, ammattia eikä niin kuin mitään vireillä mihinkään suuntaan. Se on hirveä paikka. Ettei tulevaisuudessa kävisi vähän niin kuin minulle. Urheilu loppui ja kaikki asiat olivat levällään.
Lisää Toni Niemisestä kokemuksista ja vinkeistä nykypäivän urheilijoille Yle Puheen urheiluillassa maanantaina 9.10.2017 klo 18.03-20.00.