Alppihiihdon maailmanmestaruuden 21-vuotiaana voittanut Kalle Palander kauhistelee, kuinka Toni Nieminen joutui massahysterian kohteeksi viisi vuotta nuorempana.
- Toni oli 16-vuotias, aivan liian nuori olympiavoittajaksi, aivan ehdottomasti! Jätkä oli kuin pieni poika vielä ja hänestä tehtiin lasten esikuvaa, kun oli Toni-maniaa ja niin poispäin. Eihän sellaista saa tehdä kenellekään!
Myös Toni Nieminen päivittelee jälkikäteen sitä, millaisia vaatimuksia häneen kohdistui, kun menestys ja suosio räjähtivät käsiin talvella 1992.
- Eihän 16-vuotias tiedä edes yhtään itsekään, mitä elämältään haluaa. Kieltämättä tuntui aika huimalta. Odotusarvo oli sellainen, että sinun pitää olla esikuva. Mikä hemmetin esikuva 16-vuotias voi olla kenellekään? Ei ole vielä mitään tietoa, minkälainen on ihmisenä.
Nyt Nieminen haluaa jakaa kokemuksiaan niin, ettei kukaan kokisi hänen kohtaloaan ylä- ja alamäkineen.
- Nuorta lähdetään helposti kasvattamaan urheilijana, mutta miksei voisi kasvattaa myös ihmisenä? Urheilijan elämänkaari pitäisi nähdä kokonaisuutena. Meillä molemmilla kaikki tippui syliin, ja sitten yht’äkkiä alettiin tehdä bisnestä. Minulla oli olo, että viedään kuin pässiä narussa, enkä ymmärtänyt mistään mitään.Helposti kasaa paineen siihen, että mitäs jos tämä menestys loppuu. Sitten ihmiset ympäriltä häviää ja olet taas yksin.
"Rahanahneita paskiaisia pyörii ympärillä"
Kalle Palander käyttää kovaa kieltä muistellessaan hulinaa ympärillään, kun MM-pujottelukulta kiilteli kaulassa helmikuussa 1999.
- Se on ihmeellistä, kuinka paljon niitä rahanahneita paskiaisia pyörii siinä ympärillä, kun menee hyvin,. Kun menee huonosti, niin yht’äkkiä puhelin ei soi enää.
Toni Nieminen alleviivaa sitä, kuinka menestyksen hetki avaa urheilijalle ikkunan myös rakentaa tulevaisuutta oikeasti pitkällä tähtäimellä.
- Silloin, kun aletaan urheilulla tehdä bisnestä, niin voidaan toteuttaa aika isojakin ratkaisuja ja ruveta luomaan sitä urheilun jälkeistä elämää. Tämä pitää kuitenkin ”hiffata”, mutta ainakaan minulle ei näistä asioista puhunut silloin kukaan mitään.
Turha voivotella, resursseissa ei pärjätä ikinä
Toni Niemisen mielestä keskustelu urheilun rajallisista, rahallisista resursseista käy Suomessa liian kuumana.
- Häiritsee hirveästi se, että keskustellaan rahan ja resurssien kautta ja valmiiksi voivotellaan, että eihän me voida! Kuitenkin lähtökohta on se, että me ei pärjätä resursseissa näille isoille maille, se päivä tule ikinä!
Nieminen muistuttaa, kuinka Suomen menestyksen pitää nojata muihin arvoihin.
- Kuten sellaisiin, että Kalle Palander Torniosta päättää isänsä kanssa, että hänestä tulee alppihiihdon maailmanmestari ja se juttu onnistuu. Eivät nämä ole rahalla selitettäviä juttuja vaan lähtevät ihan muista arvoista liikkeelle.Pitää miettiä mitä me tehdään niillä resursseilla, mitä meillä on. Ja onko urheilijoilla oikea tahtotila, uskallus sekä rohkeus heittää itsensä likoon.
Kalle Palander haluaisi kehittää suomalaista urheilua positiivisesta näkökulmasta käsin.
- Meillä on helmiurheilijoita, eikä me olla haukkumassa ketään eikä järjestelmää eikä urheilijoita. Jumalauta se on mahdollista nousta huipulle lajissa kuin lajissa!
Palander muistuttaa, että pieneksi maaksi Suomi pärjää hyvin ja laajalla rintamalla.
- Esimerkki voisi olla tenniksen Henri Kontinen. Minkälaisessa lajissa hän onkaan noussut huipulle!
Mestareilla halu auttaa
Palander tahtoo sisäpiiriin jakamaan kokemuksiaan.
- Kun pääsisimme kontaktiin urheilijoiden kanssa ja voisimme kertoa sen, millainen meidän kasvutarinamme on ollut, kipukohtineenkin. Myös sen, mitä vaatii huipulle pääseminen ja siellä oleminen. Kuten myös virheemme: ”älkää tehkö näin, vaan näin”!
Toni Nieminen visioi samaan suuntaan.
- Pyydämme urheilijaa miettimään rehellisesti, missä ollaan, mitkä ovat päämäärät, mitä matka edellyttää, mitä muutoksia tuo kaikki vaatii elämään? Nämä ovat sellaisia juttuja, joihin itsellä sydän palaa edelleen.
Niemiseltä löytyy halua tehdä töitä ja auttaa urheilijoita saavuttamaan omalta uraltaan tuttuja fiiliksiä.
- Haave on nähdä joskus kotisohvalta, että on voinut tehdä pienen oman pienen osansa auttaakseen jotain urheilijaa.
Pitää tehdä kovia valintoja
Molemmat huippu-uran tehneet suomalaistähdet ovat prijorisoinnin kannalla.
- Niin raakaa kuin se on, niin mä olen täysin sitä mieltä, kun resursseja on niin helkutin vähän, että emme pysty saamaan suuria joukkueita menestymään missään lajissa yhtä aikaa. Silloin sitä resurssia pitää vaan kohdentaa, patistelee Palander.
- Pitää suunnata sinne, missä on tuloksen tekemisen mahdollisuus. Huippuja ei tehdä tällä ”kaikki pelaa –menttaliteetilla”, näin se vaan on, painottaa Nieminen.
Kaksinkertaista olympiavoittajaa huolettavat liian pehmeät arvot.
- Jos maailma muuttuu siihen, että lapset eivät saa urheilun kautta kilpailla koulussakaan, niin se ei auta sitä, että sieltä nousisi niitä yksilöitä, jotka haluaisi lähteä kilpaurheilun pariin. Urheiluhan on mitä paras kasvatusmetodi oppia se, että elämä on yhtä kilpailua. Jossain vaiheessa häviät ja jossain vaiheessa voitat, tiivistää Nieminen.
Kalle Palander ja Toni Nieminen kertovat urastaan ja auttamisen visioistaan kaksituntisessa Urheiluillassa.
Yle Puhe maanantaina klo 18.03-20.00 ja uusinta sunnuntaina 15.10.2017 Yle Puheessa klo 17.05.