Pitkän linjan pystykorvaharrastaja, vehmersalmelainen Heikki Miettinen haluaa rikkoa mielikuvan pystykorvasta äkäisenä, haukkuvana räksyttäjäkoirana. Herkkä haukkumaan rotu Miettisenkin mielestä on, mutta ei räksyttäjä.
– Fiksu koira se on. Suotta niitä on mollattu. Tokihan suomenpystykorva ilmaisee isäntäväelle haukkumalla, kun pihaan tulee vieraita, mutta ei ne sen kummempia ole, toteaa Miettinen.
Suomenpystykorvan haukkua on pidetty Miettisen mukaan sellaisena peikkona, että toisten rotujen omistajat ovat käyttäneet sitä keppihevosena houkuttelemaan oman koirarotunsa pariin. Kovaan haukkuun vedoten rotua ei ole esimerkiksi suositeltu otettavaksi kaupunkiasuntoihin.
Itse en ole suositellut sitä kerrostaloasuntoihin siitä syystä, että se kaipaa vapautta. Jos jollain on aikaa olla sen kanssa ja käydä päivittäin lenkillä, niin miksi ei menisi kaupungissakin.
Heikki Miettinen
– Itse en ole suositellut sitä kerrostaloasuntoihin siitä syystä, että se kaipaa vapautta. Jos jollain on aikaa olla sen kanssa ja käydä päivittäin lenkillä, niin miksi ei menisi kaupungissakin. Maaseudun koirana se kyllä on viimeisen päälle hyvä, puntaroi Miettinen.
Haukku on suomenpystykorvan perusvietti
Suomenpystykorvasta on Miettisen mukaan tärkeää pitää mielessä se, että haukkuminen on sen perusvietti. Lähtökohtaisesti rotu haukkuu kaikkea riistaa ja muita metsän eläimiä. Haukullaan se osoittaa metsästäjille linnut metsässä ja pitää ne paikoillaan. Metsästäjille itselleen haastavimmaksi muodostuu kielletyille kohteille, erityisesti oraville, haukkuminen.
– Orava oli aikoinaan tärkeä riistaeläin ja sen nahoilla maksettiin aika paljon kaikkea. Sitä se haukkuu edelleen, hymähtää Miettinen.
Oraville haukkumista on pidetty sen verran ongelmallisena, että sitä yritettiin pitkään jalostaa kokonaan pois suomenpystykorvista.
Jalostamisella olisi voitu kitkeä koko rodun riistaverisyys pois.
Heikki Miettinen
– Lopulta paatuneimmatkin jalostajat huomasivat, että on väärin lähteä kitkemään sitä. Jalostamisella olisi voitu tuhota koko rodun riistaverisyys, sanoo Miettinen.
Käytännössä oravahaukkua yritettiin karistaa jättämällä oravien ampuminen kokonaan. Ajateltiin, että haukkuminen unohtuisi pikkuhiljaa kokonaan. Suomenpystykorvaharrastaja Pekka Salomäki Suomen Pystykorvajärjestöstä nauraa tämän olleen turhaa.
– Ei se näköjään geeniperimästä häviä. Kyllähän tämä on myös hilpeitä ajatuksia herättänyt, virnistää lapualainen Salomäki.
Turhaan haukkuun menee aikaa ja voimia
Haukkumista yritettiin aikoinaan säännellä myös siten, että haukkukisoihin lisättiin 1970-luvun loppupuolella sääntö, jonka mukaan oraville haukkumisesta tuli runsaasti virhepisteitä. Tämä sääntö oli voimassa vuosituhannen vaihteeseen, jonka jälkeen haukusta on rokotettu huomattavasti kevyemmin.
Pekka Salomäki myöntää, että oraville haukkuminen on metsästäessä haastavaa.
– Koira saattaa aloittaa haukun 500 metrin päästä. Sitten lähdetään suurin toivein metsosaalis mielessä hiipimään ja lopulta paljastuu, että se haukkuukin oravalle. Se siinä on paha juttu, kun menee hirveästi aikaa ja voimia, naurahtaa Salomäki.
Nykyisin metsästäjät ovat Salomäen mukaan pyrkineet vahvistamaan suomenpystykorvan muita haukkuja.
Haukkumista on mahdollista rajoittaa kouluttamalla
Miettinen korostaa, että suomenpystykorvat ovat hyvin oppivaisia, joten haukkumista on mahdollista rajoittaa kouluttamalla.
– Onhan niissä toki eroja, kuten ihmisissäkin on. Kaikki eivät esimerkiksi hauku hirveä ja toiset ovat herkempiä haukkumaan. Se on myös aika paljon isännän kiinnostuksesta kiinni, että mitä se rupeaa haukkumaan.
Onhan niissä toki eroja, kuten ihmisissäkin on. Toiset ovat herkempiä haukkumaan.
Heikki Miettinen
Kotipihassa suomenpystykorva saattaa herkästi haukkua esimerkiksi ohikulkijalle. Haukun saa aikaan vartioimisvietti, mutta kieltojen avulla koira oppii olemaan haukkumatta. Ulkopuolisia Miettinen muistuttaa olemaan härnäämättä haukkuvaa koiraa.
– Siitä se vain kiihtyy, suomenpystykorvia jo 1960-luvulta lähtien harrastanut Miettinen korostaa.
Hän kertoo, että omistaja osaa tunnistaa oman koiransa haukun ja myös sen, mille se haukkuu. Haukkutiheys kertoo siitä, miten varma koira havainnoistaan on.
– Kun se on varma linnusta, niin haukkutiheys on yleensä 100 kertaa minuutissa. Epävarmemmassa tilanteessa haukku on harvempaa, noin 70–80 kertaa minuutissa, Miettinen kuvailee haukkua.
Suomenpystykorvat kisaavat tänä viikonloppuna linnunhaukun Suomen mestaruuksista Pohjois-Savossa Tervossa ja lähiympäristössä.