Ohjelmistoyritys Flo Appsin toimitusjohtaja Tapio Nurminen kertoi maanantaina Kova talous -haastattelussa, että yritys ei aio myydä palvelujaan perussuomalaisille ja eräille pienpuolueille eettisistä syistä. Yhtiö kieltäytyi tekemästä yhteistyötä Vaasan perussuomalaisten kanssa alkusyksystä.
Monet suomalaisyritykset aikovat myös lopettaa yhteistyön tavarataloketju Kärkkäisen kanssa, koska yhtiön omistaja on tuomittu juutalaisvastaisista kirjoituksistaan.
Missä raja menee, saako yritys valita vapaasti yhteistyökumppaninsa?
Lähtökohta on selvä. Suomessa yrityksillä on elinkeinovapaus ja sopimusvapaus; niillä on melko laaja oikeus valita asiakkaansa ja kumppaninsa, kuten tavaratalo Kärkkäisen tapaus osaltaan osoittaa.
Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro muistuttaa, että ketjun pääomistaja Juha Kärkkäinen on tuomittu oikeudessa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
– Tuomio osoittaa, että elinkeinoharjoittaja on rikkonut lakia, Lavapuro sanoo. Tällöin yrityksillä olisi perusteltu syy lopettaa yhteistyö tavarataloketjun kanssa.
Helsingin yliopiston professori Tuomas Ojanen on samaa mieltä.
– Tavarataloketju henkilöityy Kärkkäiseen, Ojanen sanoo.
Rinnastuuko puolue yritykseen?
Ohjelmistoyritys Flo Appsin tapaus on sen sijaan kinkkisempi. Ojanen huomauttaa, että siinä on kieltäydytty yhteistyöstä eduskuntaan valitun puolueen kanssa.
– En sanoisi, että kaikkia perussuomalaisia voi leimata rasistiseksi sillä perusteella, että heidän puheenjohtajansa [Jussi Halla-aho] on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, Ojanen sanoo.
Lavapuro tulkitsee toisin. Hänen mielestään puolueen puheenjohtajan tuomiota voidaan verrata yrityksen omistajan tuomioon. Tästä näkökulmasta perussuomalaisten boikotoiminen voisi olla mahdollista.
– Mutta jos yritys boikotoi yksittäisen puolueen jäsentä, niin silloin ollaan ongelmissa. Yksittäinen ihminen ei välttämättä allekirjoita lainkaan puolueen puheenjohtajan toimenpiteitä, eikä häntä voida niistä rangaista.
Milloin voi kieltäytyä myymästä yksittäiselle ihmiselle?
Yksittäistä puolueen jäsentä ei saa boikotoida, mutta kaikkea yrityksen ei tarvitse hyväksyä.
Ihonvärin tai etnisen taustan perusteella yrittäjä ei voi syrjiä asiakasta, mutta hän voi kieltäytyä palvelemasta ihmistä, joka on pukeutunut huomiota herättäviin natsitunnuksiin.
– Jos joku tulee hakaristilipun kanssa ravintolaan, niin oikeusjärjestystä arvioiden siihen liitetään sellaisia natsisimiin ja juutalaisvastaisuuteen liittyviä piirteitä, että asiakasta ei tarvitse päästää sisään, Ojanen arvioi.
Hakaristilipun ja natsismin – johon liittyy vahvasti antisemitismiä – ihannointi ei nauti perus- ja ihmisoikeuksien tai yleisemmin oikeusjärjestyksen suojaa.
– Poliittisen mielipiteen vuoksi ei saa syrjiä, mutta ihmisoikeuksien loukkaaminen ei ole poliittinen mielipide, Lavapuro sanoo.
Yritysvastuusta on tullut iso kysymys
Yritykset ottavat nykyisin kantaa monin tavoin. Myynnin ja markkinoinnin asiantuntijoiden mielestä brändien kuuluukin ottaa kantaa erilaisiin asioihin.
– Ilmiö alkoi Yhdysvalloista, jossa liike-elämä ottaa hyvinkin näyttävästi kantaa, yritysvastuuverkosto FIBSin toimitusjohtaja Mikko Routti sanoo.
Kun presidentti Donald Trump ilmoitti maan vetäytyvän ilmastosopimuksesta, monet yhtiöt ilmoittivat päinvastoin toimivansa sopimuksen toteutumisen puolesta. Kun Trump ilmoitti eräiden muslimimaiden kansalaisten maahantulokiellosta, Microsoft, Nokia ja monet muut ilmoittivat vastustavansa maahantulokieltoa.
Kannanotoista on tullut jopa kuluttajayritysten velvollisuus
Markkinointiväki pitää yhteiskunnallista osallistumista jopa kuluttajabrändien kuten Valion tai Finlaysonin velvollisuutena.
– Kannanottoja voi pitää markkinointipisteiden keräämisenä, mutta toisaalta niissä on aina myös riskinsä: osa ihmisistä ei pidä kannanotosta, Mikko Routti pohtii.
Kun yritysten kansainvälistä toimintaa – esimerkiksi ihmisoikeuksien noudattamista tai lapsityövoiman käyttöä – on seurattu jo vuosikaudet, on vain loogista, että asiakkaat alkavat vaatia vastuunkantoa myös yritysten kotimaissa.
Routin mukaan muutaman viiime vuoden aikana sijoittajien ja rahoittajien asenteissa on tapahtunut iso muutos: he ovat ottaneet yritysten vastuullisuuden tarkempaan seurantaan.
– Kiinnostusta ei ole enää pelkästään vaikkapa yritysten ympäristö- tai ilmastovaikutuksiin vaan myös esimerkiksi veronmaksuun. Jo puolet kaikesta maailman sijoitustoiminnasta on tehty vastuullisuuskriteereitä käyttäen, Routti kertoo.
Yritysvastuun määritteleminen on siis sijoittajan riskienhallintaa: hän ei haluta laittaa rahojaan yritykseen, joka voi joutua ongelmiin.