Eläinmeedio Maiccu Kostiainen istuu silmät sidottuina Oulun kaupunginkirjastossa. Meneillään on tilaisuus, jossa Kostiainen kertoo välittävänsä sekä elävien että edesmenneiden lemmikkien viestejä heidän omistajilleen. Paikalle on saapunut 24 henkilöä.
Kostiaisen suusta pulppuaa erilaista kuvailua koiran ajatuksista, tunteista ja hajuista. Koiranomistaja nyökyttelee vieressä.
Arkikokemuksen valossa kuolleet lemmikit tuskin puhuvat omistajilleen. Tiede suhtautuu kriittisesti myös muun muassa enkeli- ja yksisarvishoitoihin. Miksi ihmiset kuitenkin uskovat asioihin, joihin nykytiede suhtautuu nihkeästi?
Helsingin yliopiston uskontotieteen tutkija Terhi Utriainen uskoo ihmisten hakevan muun muassa tukea ja apua arkeen esimerkiksi eläinmeedioinnista.
– Sen avulla voi saada avattua uusia näkökulmia erilaisiin asioihin. Moni voi kokeilla erilaisia hoitoja ystävän suosituksesta ja ihan uteliaisuudestakin, Utriainen kertoo.
Siitä alkoi kamala rumba.
Maiccu Koistiainen
Myös eläinmeedio Maiccu Kostiainen sanoo, että monet hakeutuvat eläinmeediolle puhtaasta uteliaisuudesta. Kostiainen kertoo, että ihmiset haluavat tietää lemmikeistään kaiken.
– Joskus omistaja voi myös haluta apua lemmikkinsä ongelmiin, ja niissä voin olla joskus avuksi.
Eläinmeedioiltaan on saapunut myös Eveliina Pyhtilä. Pyhtilä ei tällä kertaa saanut osallistujien kesken arvottua kommunikointihetkeä Kostiaisen kanssa, vaikka kovasti sitä toivoi.
Hän olisi halunnut tietää, mitä hänen 10 vuotta sitten kadonnut kissansa olisi viestinyt hänelle.
– Nasu katosi sen ollessa vasta vuoden vanha. Ei ole tietoa, onko Nasu kuollut, Pyhtilä kertoo liikuttuneen oloisena.
Uhkauksia meediolle
Nykytieteestä poikkeaviin hoitomuotoihin tai vaikka eläinmeediointiin uskova joutuukin varautumaan myös kritiikkiin.
Eläinmeedio Maiccu Kostiainen kertoo saaneensa 17 vuoden aikana työstään pääosin positiivista palautetta. Viime aikoina hän on kuitenkin joutunut ottamaan vastaan voimakasta kritiikkiä, jopa uhkailuja.
– Enää ei puhuta edes ennakkoluuloista, vaan ihmisten raadollisuudesta ja julmuudesta. Ihmiset osaavat kyllä, enempää asiasta tietämättä, repiä riekaleiksi, Kostiainen harmittelee.
Suurin osa näistä on melko harmittomia hupihommia.
Markku Myllykangas
Muutamia uhkauksia tuli, kun Kostiainen julkaisi kotisivuillaan aikataulun eläinmeedioilloista, joiden järjestyspaikkana oli kirjasto. Koistiasen kotisivujen linkki jaettiin Facebook-ryhmässä.
– Siitä alkoi kamala rumba.
Uhkauksia tuli myös Ylen julkaiseman jutun myötä.
Tutkija Terhi Utriainen tunnistaa ilmiön.
– Esimerkiksi vaihtoehtohoitoihin kohdistuu paljon torjuntaa ja paheksuntaa.
Utriaisen mukaan kiinnostusta nähdä tulevaisuuteen ja erilaisten vaivojen hoitamiseen on ollut aina. Hän arvelee, että asia tulee nyt esille aiempaa useammin.
– Yleinen ilmapiiri on ehkä vapautunut sen verran, että ihmiset ikään kuin tulevat nyt esiin kaapeista ja puhuvat näistä asioista vapautuneemmin.
Maiccu Kostiainen on ollut luennoimassa eläinmeedioinnista muun muassa Amerikassa, Englannissa, Norjassa ja Espanjassa.
– Rapakon takana kaikki tietävät, mitä eläinmeedio tekee. Siellä on paljon ihmisiä, jotka tekevät tätä samaa työtä. Kulttuuri on se, että tänne vain meidän hevosten kanssa puhumaan, Kostiainen kertoo omasta kokemuksestaan.
Naiset kiinnostuneempia
Eläinmeedioinnin saaneet henkilöt palaavat paikoilleen istumaan, kasvoillaan leveä hymy. Maiccu Kostiainen on kertonut heille, kuinka edesmennyt kissa voi ja kuinka villin ratsun saisi rauhallisemmaksi.
Illan 24 osallistujasta 22 on naisia.
Otetaan vain rahat pois hyväuskoisilta.
Markku Myllykangas
Helsingin yliopiston uskontotieteen tutkija Terhi Utriainen kertoo, että tutkimusten mukaan naisten on todettu olevan miehiä uskonnollisempia. Sama näkyy myös siinä, että naiset ovat miehiä useammin kiinnostuneita ilmiöistä, joita nykytiede ei tunnista.
– Omassa enkelitutkimuksessa tuo luku oli jopa yli 90 prosenttia naisten eduksi.
Itä-Suomen yliopiston terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas ei pidä eläinmeediointia vahingoittavana – paitsi, jos siitä aiheutuu haittaa eläimelle.
– Suurin osa näistä on melko harmittomia hupihommia.
Uskomushoidoissa piilee riskejä
Eläinmeedioinnin lisäksi on olemassa erilaisia hoitoja, joilla pyritään esimerkiksi parantamaan omaa hyvinvointia. Ihmiset voivat hakea apua muun muassa reikihoidosta, homeopatiasta ja yksisarvishoidosta.
Vakavampia seurauksia uskomuksilla voi Markku Myllykankaan mukaan olla silloin, jos ne saavat ihmisen leikkimään omalla tai läheistensä terveydellä. Ongelma on, että aiheesta ei ole kunnollista tutkimusta.
– Emme tiedä, kuinka paljon lopulta sattuu ikävämpiä juttuja.
Pahimmillaan ne voivat myös viivästyttää oikeaan hoitoon hakeutumista ja joissakin tapauksissa aiheuttaa itsetuhoisuutta, jopa kuolemia.
Myllykankaan mukaan erilaisista uskomushoidoista ei ole olemassa haittavaikutusrekisteriä. Myös joillain luontaistuotteilla on hyvinkin pahoja yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.
Suomessa uskomushoitoja ei säädellä millään tavalla.
Markku Myllykangas
Viime viikkoina kohua herättäneen hopeaveden käytön Myllykangas tuomitsee täysin.
– MOT-ohjelma hopevedestä ja muu asiaan liittyvä keskustelu mediassa paljastaa karun totuuden – mikään järkipuhe ei tepsi uskomushoitoihin uskoviin, jotka pahimmillaan vaarantavat jopa puolustuskyvyttömien lastensa terveyden.
Myllykangas näkee uskomushoidot epäeettisenä hyväuskoisten ihmisten rahastuksena.
– Otetaan vain rahat pois hyväuskoisilta, ei kai siinä sen kummempaa, Myllykangas toteaa.
Termit voivat hämätä
Terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas puhuu kriittiseen sävyyn luetellessaan syitä siihen, miksi osa ihmisistä turvautuu esimerkiksi erilaisiin uskomushoitoihin. Ensimmäiseksi syyksi hän kertoo käsitteet ja termit, jotka saattavat helposti antaa väärän kuvan hoidosta.
– Käsitteet vaihtoehtoiset ja täydentävät hoidot luovat jo sinällään kuvan, että ne olisivat oikeasti vaihtoehtoja lääketieteellisille hoidoille. Kysymys on puhtaasti uskomuslääkinnästä eli puoskaroinnista, jolla ei ole mitään tieteellistä näyttöä.
Tästä syystä Myllykangas puhuu mieluummin uskomushoidoista kuin vaihtoehtohoidoista.
Toinen ylläpitäjä on tutkijan mukaan hallitus ja poliitikot.
– Suomessa uskomushoitoja ei säädellä millään tavalla. Meillä on hirveästi politiikkoja ministereitä myöten, jotka suosivat näitä.
Kolmantena Myllykangas mainitsee lääkärit ja hoitajat. Tutkijan mukaan lähes jokaiselta yksityiseltä lääkäriasemalta löytyy esimerkiksi homeopatiaa. Hän arvioi, että Suomessa on noin muutama sata puoskaroivaa lääkäriä.
– Jos lääkäri harrastaa uskomushoitoja, antaahan se sellaisen kuvan, että niissä olisi jotain järkeä.
Hänen mukaansa saman kuvan antavat myös julkkikset, jotka Myllykangas mainitsee neljänneksi syyksi hoitojen suosioon.
– Julkkiksia käytetään markkinoinnissa ja he voivat olla monille roolimalleja.
Viimeisenä Myllykangas mainitsee yliopistot ja korkeakoulut.
– Niidenkin piireissä harrastetaan näitä hommia. Opettajat ja tutkijat professoreita myötä saattavat puhua jopa parantavista rukouksista.
Suomeen puoskarilaki?
Uskomushoitoihin kohdistuvan kiinnostuksen lisääntymisestä tai vähenemisestä ei ole kunnollista näyttöä.
– Ongelma on, että aiheesta ei ole kunnollista tutkimusta, Markku Myllykangas kertoo.
Erästä asiaa Myllynkangas ihmettelee.
– Koulutus ei ole asia, joka tähän liiemmin vaikuttaisi. Korkean koulutuksenkin saaneet turvautuvat esimerkiksi erilasiin uskomushoitoihin. Kukaan ei sinänsä ole turvassa.
Myllykangas mainitsee myös median vaikutuksen ihmisiin. Hänen mukaansa mediassa mainostetaan paljon erilaisia uskomushoitoja ja hoitajat saavat vapaasti kertoa asioistaan ilman kritiikkiä.
Itä-Suomen yliopiston terveyssosiologian dosentti Markku Myllykankaan mukaan uusia uskomushoitoja tulee koko ajan lisää, mutta entiset eivät häviä.
Mielestäni eduskunnan suurin puolue on puoskaripuolue.
Markku Myllykangas
Tutkijan mukaan Suomeen tarvittaisiin puoskarilaki. Ruotsissa puoskarilaki on ollut voimassa jo vuodesta 1960 lähtien.
– Nyt tarvittaisiin nopeasti tiukka puoskarilaki, jolla pystyttäisiin suojaamaan puoskareilta ainakin lapset, vakavista sairauksista kärsivät henkilöt, mielenterveysongelmaiset, kehitysvammaiset ja odottavat äidit.
Puoskarilain valmistelu aloitettiinkin Suomessa vuonna 2008. Lakiluonnos ei kuitenkaan koskaan edennyt eduskuntaan. Lakia ajoi Suomen mielenterveysseura ja Lääkäriliitto.
– Mielestäni eduskunnan suurin puolue on puoskaripuolue. Niin kauan kun siihen ei tule muutosta, homma ei etene, Myllykangas kommentoi.
Lue lisää:
Pekka etsii voimaeläintä ja käy yksisarvishoidossa
Juttua korjattu 3.1.2018 klo 15.02: Maiccu Kostiaisen sukunimi korjattu. Aikaisemmin jutussa sukunimi oli virheellisesti Koistiainen.