Tapahtuu Tampereen ylioppilastalolla 1987. Kaupungilla on kohistu jo päiviä, kuka mahtaa olla ylioppilaskunnan parivuotiaan paikallisradion kuulujen syysjuhlien tähtiesiintyjä tällä kertaa. Juice, Eput vai Popeda, siinä päällimmäiset arvaukset.
Kauppakadun toisella puolen Juice valmistautuukin jo iltaan. Helsinkiläisten kanapaikkana tuntema ravintola Wienerwald on Tampereella päätynyt väkisinkin rokkiväen suosioon. Sijainti YO-taloa vastapäätä takaa kassakoneen kilinän, vaikka henkilökunta aluksi tekee parhaansa estääkseen muusikoiden maihinnousun. Lopulta raha ratkaisee ja ennen pitkää kanapaikka mainostaa jo itseään kantapaikkana – Juicen kantapaikkana.
Tällä kertaa Leskinen ei kuitenkaan ole juhlien pääesiintyjä. Luvassa on pari kappaletta uudelta albumilta, jonka nimeksi tulee Minä.
Sitä emme kuitenkaan vielä tiedä. Emmekä sitä, että Sinä antaa odotuttaa itseään vielä kolme vuotta.
Maestron askel saattaa olla jo lyhyt, mutta kädenpuristus luja
Juhlien päätähti on sota-aikana aloittaneista suurista iskelmäsankareista se viimeinen, joka vielä esiintyy, Henry Theel. Hänen syntymästään tulee tänään 14.11.2017 kuluneeksi tasan sata vuotta. Tampereelle Henkan on houkutellut Olavi Virrankin yhtyeessä soittanut Unto Koskinen, joka eläkepäiviensä ratoksi veivaa vanhoja savikiekkoja opiskelijoiden radiokanavalla.
Maestron askel saattaa olla jo lyhyt, mutta kädenpuristus luja. Äänipöydän miksaaja kertoo myöhemmin, että köyhä laulaja paikkasi äänensä haurautta mikrofonitekniikallaan.
Teille iltaisin ma laulan lemmenlaulujain vaikka murhemieli onkin mulla rinnassain...
Leskistä ei näy eikä kuulu, ja minut pannaan asialle. Viivytyksen syy on samaan pöytään ilmestynyt Topi Sorsakoski, jonka kanssa juttu on pahasti kesken. Hövelisti kutsun myös toisen laulajan juhliin ja pian taaperramme kolmisin kadun yli Ylioppilastalolle.
Taiteilijat tietysti innostuvat Henry Theelistä, jonka esiintyminen on heillekin yllätys. Lopulta, kun maestro tempaisee Hopeisen kuun, ei kaksikkoa pitele enää mikään. Tenori saa lavalle seurakseen möreä-äänisen enkelikuoron.
Suomen Tino Rossi vetääkin vaihteen kakkoselle ja enkelikuoro putoaa kyydistä
Seuraan näköalapaikalta mitä tapahtuu. Ettei ny vaan sattus mitään, häivähtää tamperelaisittain mielessä.
Mutta ei hätiä mitiä. Suomen Tino Rossi vetääkin vaihteen kakkoselle, vaihtaa italiaksi, ja enkelikuoro putoaa kyydistä.
Guarda che luna, guarda che mare....
Harvoin näkee niin vilpitöntä kunnioitusta kuin nuorempien miesten kasvoilla juuri sillä hetkellä.
Da questa notte senza te dovrò restare
Theelin Helsingistä tuonut nuori autonkuljettaja on huolissaan. Uudet laulajatuttavuudet ovat niin sanotusti vauhdissa. Haen Henkalle vissyn.
Keikka on ohi ja hurmuri kaivaa pikkutakkinsa taskusta varta vasten teetettyjä Henry Theel -tarroja.
– Mikä olikaan äitisi etunimi, hän kysyy ja raapustaa tarraan nimen ja perään pari sanaa.
Rakkaudella, Henry.
On se seppä. Rattaanpyörä pyörii aina vain.
Jari Korkki
kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja, joka vaikutti Tampereen ylioppilaskunnan paikallisradiossa vuosina 1986-1994