Aktiivisuusmittari killuu yhä useamman tavallisen pulliaisen ranteessa. Moni mittaa arkista aktiivisuuttaan myös älypuhelimesta löytyvin sovelluksin.
Hyvästä aikomuksesta huolimatta mittarit voivat johtaa käyttäjäänsä harhaan.
Riski on, että omasta aktiivisuudestaan saa liian positiivisen kuvan, sanoo tutkijatohtori Laura Karavirta Jyväskylän yliopistosta.
– Mittarit tallentavat ihan kaiken päiväaikaisen aktiivisuuden ja laitteen muistiin kertyvät lyhyetkin liikutut pätkät, Karavirta kuvaa.
– Logiikka on ristiriidassa terveysliikuntasuositusten kanssa, joissa liikkumiseksi lasketaan vähintään kymmenen minuutin jaksoissa tapahtuva toiminta.
Se, että nousee sohvalta jääkaapille ei siis vielä riitä liikunnaksi, vaikka hyvää taukojumppaa onkin.
Liikunta ja aktiivisuus pitää erottaa
Nykyiset aikuisten terveysliikuntasuositukset kehottavat harrastamaan reipasta kestävyysliikuntaa useana päivänä viikossa yhteensä 150 minuuttia tai vaihtoehtoisesti raskasta liikuntaa 75 minuuttia viikossa.
Nykysuositukset pohjautuvat amerikkalaisiin suosituksiin ja tieteellisiin tutkimuksiin vuosilta 1998–2010.
Kiihtyvyysanturilla varustetulla aktiivisuusmittarilla 150 minuuttia voi täyttyä sananmukaisesti heilahtaen – piimäpurkkia ravistaessa tai jopa virkatessa.
– Uusimmat tutkimukset suosittelevat, että minuuttimäärän pitäisi olla moninkertainen. Täsmällistä tavoitetta on kuitenkin vaikea asettaa, Karavirta sanoo.
Esimerkiksi viime vuonna julkaistu brittitutkimus ehdottaa, että terveysliikuntasuositusten minuuttimäärä pitäisi kohottaa 1000:een viikossa eli liikettä pitäisi olla 15 prosenttia valveillaoloajasta.
Karavirran mielestä nykyinenkin liikuntasuositusten logiikka kantaa, kunhan muistaa erottaa liikunnan ja arkisen aktiivisuuden toisistaan.
– Liikuntasuositusten oheen on saatu istumisen välttämissuositus. Se on hyvä askel sitä kohti, että liikkuminen ja aktiivisuus nähdään jatkumona. Mitään osa-aluetta ei saisi toisen kustannuksella unohtaa, Karavirta toteaa.
"Hikiliikunta melkein jo unohtui"
Viime vuosina terveysliikuntakeskustelu on painottunut arkisen aktiivisuuden lisäämiseen ja siihen, miten pienilläkin muutoksilla voi vaikuttaa terveyteensä (Helsingin Sanomat).
– Istumisen vaaroista on puhuttu jo niin pitkään, että tuntuu, että se hikiliikunta melkein jo unohtui. Hyvään kuntoon pääsemiseksi tarvitaan ehdottomasti reippaampaakin liikuntaa, sanoo sykemittareita ja aktiivisuusrannekkeita valmistavan suomalaisen Polar Electron koulutuspäällikkö Ville Uronen.
Tiedetään, että ihmiset yliarvioivat liikkumistaan ja aliarvioivat istumistaan.
Jaana Suni
Hän arvelee, että Karavirran mainitsema aktiivisuusharha voi pitää joillain käyttäjillä paikkansa.
– Pieni riski väärään tulkintaan voi olla, mutta ei mielestäni kovinkaan helposti. Laitteeseen syötetään kuitenkin perustiedot ja sille kerrotaan, onko käyttäjän arki istuvaa vai sellaista, että on paljon menossa, Uronen kertoo.
– Jos käyttäjä on jo valmiiksi liikkuvainen, tavoitekin on korkeampi, jotta hyötyihin päästään.
Lisäksi kehittyvä teknologia parantaa mittaustarkkuutta.
– Kun laitteisiin on saatu tuotua sykkeen mittausta ranteesta, on mittaaminen tarkempaa kuin vain liikesensoreiden avulla, Uronen luonnehtii.
Samoilla linjoilla on älykellovalmistaja Suunnon tuotelinjapäällikkö Markus Kemetter. Suunnolla ei ole tuotevalikoimassaan varsinaista aktiivisuusranneketta, mutta myös sen älykellot mittaavat käyttäjänsä aktiivisuutta.
– Kohderyhmä on ehkä vähän erilainen. Kovempaa urheileva käyttäjä on eri tavalla kiinnostunut aktiivisuudestaan ja pohtii enemmän sitä, onko lepoa tarpeeksi, kuin sitä, tuleeko liikuttua riittävästi, Kemetter sanoo.
Vain harva liikkuu liikaa
Suomalaisten terveysliikuntasuosituksista vastaa UKK-instituutti. Uudistuspainetta on, myöntää tutkimus- ja kehittämispäällikkö Jaana Suni.
– Se tiedetään, että ihmiset yliarvioivat liikkumistaan ja aliarvioivat istumistaan. Lantiolle puettavilla kiihtyvyysmittareilla kerätyn datan avulla saadaan jatkossa kyselytutkimuksia tarkempaa tietoa suositusten suunnitteluun, Suni sanoo.
Sunin mukaan Yhdysvalloissa uudet liikuntasuositukset ovat parhaillaan valmistelussa. Myös Euroopan tasolla mietitään yhteisiä linjanvetoja.
Selvää on, että terveyshyötyjä liikunnasta on saatavissa jo pienilläkin askeleilla, lisäksi tarvitaan tehokkaampaa liikuntaa.
– Jo 1950-luvulta alkaen on nähty, että liikunnan parhaan suojaavan vaikutuksen saamiseksi pitää harrastaa kovempaakin liikuntaa, Suni summaa.
Nyrkkisääntö on että, terveyshyödyt mielessä liikkuvalle terveelle ihmiselle pitäisi liikkuessa tulla edes pieni hiki ja hengästys. Työmatkapyöräily ja reipas haravointi voivat riittää – hikijumppiin tai pururadalle ei ole pakko vääntäytyä, jos se ei tunnu omalta.
– Hyvin harva meistä liikkuu liikaa, saati tarpeeksi, tutkija Laura Karavirta muistuttaa.