Lapissa selvitellään, onko maakunnassa tarvetta liikkuvalle teurastamolle. Teurastamoa puoltaa paitsi alhainen maakunnallinen jalostusaste, niin myös pitkät matkat. Liikkuvalle teurastamolle on selvä tarve, sanoo tutkija Rauno Kuha Luonnonvarakeskuksesta.
Sodankylän kunta hallinnoi hanketta, joka tutkailee tuottajien kiinnostusta liikkuvaa teurastamoa kohtaan. Luonnonvarakeskus LUKE on siinä asiantuntijana. Useita tupailtoja on jo pidetty eri puolilla Lappia ja kierros jatkuu ensi vuonna.
Turvaa eettistä toimintaa
Liikkuvan teurastamon tarvetta on Lapissa pohditu aiemminkin, mutta ei sellaisella ponnella kuin nyt. Ja siihen on syynsä: Se on juuri tuo maakunnassa tuotetun lihan alhainen jalostusaste. Suurin osa lihasta jalostetaan maakunnan ulkopuolella.
– Eläimiä joudutaan kuljettamaan elävinä pitkiä matkoja, eikä se ole erityisen eettistä toimintaa. Lihan laatukin siinä kärsii ja kustannukset ovat korkeat, tutkija Rauno Kuha Luonnonvarakeskuksesta sanoo.
Kuhan mukaan hanke näyttää kiinnostavan lihantuottajia, keskuskeittiöitä ja kuntien maaseutuviranomaisia.
Monet asiat vaikuttavat
Rauno Kuha on vielä varovainen tulevaisuuden arvioissaan, koska esittelykierros on vasta alullaan. Ensi vuonna matka suuntautuu Ranualle, Posiolle ja Koillismaalle päin. Kierros päättyy maaliskuussa Tervolaan Louelle, missä pidetään erityinen lähilihapäivä. Siellä vedetään asiat yhteen.
– Teurastamon kannattavuuteen vaikuttaa tietysti laitoksen kustannusrakenne, onko riittävästi eläinkantaa, ja onko jatkojalostustuotteilla markkinoita? Se selviää ensi vuoden aikana, sanoo Rauno Kuha.
Hänen mielestään porotaloudessa asiat ovat varsin hyvällä tolalla. Siellä teurastamoita ja lihanleikkaamoita on useampia, mutta nautakarjapuolella on vain yksi isompi teurastamo, Rönkä Kemissä. Sen lisäksi on muutamia pienyrityksiä.
Tutkija Rauno Kuha tähdentää, että teurastamotoimintaa ohjaavat monet elintarvikealan lait ja vaatimukset. Jätehuolto on oma iso asiansa. Liikkuvat teurastamot ovat sinänsä varsin kompakteja laitoksia, omavaraisia myös sähköstään ja vedestään.
Menestys löytyy erikoistuotteista
Rauno Kuha muistuttaa, että kun puhutaan Lapin omasta elintaviketuotannosta, niin kuntarajat pitää unohtaa ja nähdä toiminta koko maakuntaa hyödyttävänä. Hän myös tähdentää, että lähiruoan tuotantomäärät ovat kuitenkin niin pienet, että sillä ei voida lähteä kilpailemaan Citymarketin ja Prisman hyllyissä olevien tuotteiden kanssa.
– Tuotamme eikoistuotteita matkailuyrityksille, paikallisiin ravintoloihin ja suurkeittiöihin. Teemme hankintoja sitä silmällä pitäen, että valuutta jää maakuntaan. Jos hankimme tuotteen maakunnan ulkopuolelta, niin samalla ostamme työpaikan maakunnasta pois. Mutta jos hankimme maakunnassa tuotettuja tuotteita, niin silloin ostamme työpaikan maakuntaan. Silloin tuote saa myös olla vähän kalliimpi ja silti se on maakunnallisesti ja paikallisesti ajateltuna kokonaistaloudellisempi.