Elokuvataiteen valtionpalkinnon sai foley-artisti Heikki Kossi. Kuvataiteilija Jyrki Siukonen palkittiin kuvataiteen valtionpalkinnolla, valokuvataiteilija Jari Silomäki valokuvataiteen valtionpalkinnolla ja kuvittaja, kuvataiteilija Jenni Tuominen kuvitustaiteen valtionpalkinnolla.
Mediataiteen hyväksi uraauurtavaa työtä tehnyt Minna Tarkka sai mediataiteen valtionpalkinnon. Arkkitehtuurin valtionpalkinto jaettiin arkkitehti Anssi Lassilalle ja muotoilun valtionpalkinnon sai Helsingissä toimiva galleria Lokal, joka esittelee taideteollisuutta ja muotoilua.
Foley-artisti Heikki Kossi arvelee, että nyt on ensimmäinen kerta, kun elokuvan äänien parissa työskentelevä ammattilainen saa valtionpalkinnon.
– On hienoa, että tällainen käsityöläisammatti nostetaan esiin, Kossi sanoo.
Foley-artisteja on maailmassa todella vähän, Kossin arvion mukaan nelisensataa. Ammatilla ei ole edes suomenkielistä nimeä.
– Itse määrittelisin itseni ääninäyttelijäksi. Aika iso osa foley-artistin työstä liittyy näyttelijäntyöhön. Kuvauspaikalta käytetään valmiissa elokuvassa oikeastaan vain ja ainoastaan dialogi.
Lähestulkoon kaikki muut äänet luo foley-artist jälkeenpäin. Kun vaate kahahtaa, ovi narahtaa ja sisään astuu sotilas kannat kopisten, äänet ovat foley-artistin luomia.
Elokuvailmaisu on intiimiä ja katsoja halutaan saada henkilöiden lähelle, samaistumaan näkemiinsä ihmisiin ja eläytymään tapahtumiin. Kuvauspaikalla nauhoitetut äänet jäävät liian etäisiksi, jotta niiden avulla voitaisiin päästä halutun kaltaiseen läheisyyteen. Folay-artist sen sijaan voi tuoda kuvatun henkilön liki katsojaa, jopa niin lähelle, että kuulemme hänen avaavan suunsa, jos niin halutaan.
– Se on sitä elokuvan taikaa, Kossi toteaa.
Äänityöläisiä yhdistää rakkaus elokuvaan
Foley-artistiksi ei voi valmistua koulusta. Työ opitaan työn kautta. Kossin mukaan ulkomailla tavallisin tie alalle on kisälli-mestari-suhde jonkun osaavan tekijän kanssa. Hän itse oppi työn itsenäisesti, kantapään kautta. Kossi oli tehnyt ääniä elokuviin jo kymmenen vuotta ennen kuin pääsi seuraamaan toisen ammattilaisen työtä vierestä.
Foley-artistin työ on kansainvälistä. Heikki Kossin töistä 80-90 prosenttia on ulkomailla. Suurin leffaprojekteihin pääsee vain hyvillä näytöillä ja kovalla työllä.
–Jos tämä olisi niin helppoa, kuin monet kuvittelevat, kyllä tätä varmasti tekisi useampi ihminen, Kossi tuumii.
– Musikaalisuudesta ei todellakaan ole haittaa. On hyvä myös tuntea elokuvaa ja elokuvan historiaa, sen perinteitä ja käytänteitä. Kaikkein tärkeintä tärkeintä on intohimo elokuvaa kohtaan, tätä työtä kohtaan.
Tänä vuonna Heikki Kossin äänitaidetta voi kuulla Tuntematon sotilas ja Armomurhaaja -elokuvissa. Suomalaisten elokuvien budjetista äänityö lohkaisee vaivaiset viisi prosenttia. Kossin mielestä järkevämpi suhde olisi lähempänä kymmentä prosenttia.
– George Lucas on sanonut, että 50 prosenttia elokuvakerronnasta on äänikerrontaa, mutta ei se kyllä hänenkään budjeteissaan ihan niin paljoa näy, Kossi nauraa.
Elokuvanteossa raha on aikaa
Kossi on tehnyt töitä nimekkäiden ohjaajien muun muassa Sofia Coppolan kanssa. Hänen mukaansa suurissa kansainvälisissä tuotannoissa foley-äänet otetaan huomioon jo käsikirjoitusvaiheessa. Se tarkoittaa sitä, että, kun työtä tehdään paljon jo matkan varrella, sen leikkausvaiheessa ollaan jo aika pitkällä.
Elokuvan teossa raha määritellään ajassa. Rahalla sitä saa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että suuressa tuotannossa olisi aikaa kahvitella ja pitää pidempiä taukoa ja kuin pienen budjetin elokuvassa. Aika käytetään tiiviiseen työskentelyyn ja lopputulos kuuluu katsojan korvissa.
Valtionpalkinnot ovat suuruudeltaan 14 000 euroa ja ne maksetaan Veikkauksen tuotoista. Palkinnoista päättävät valtion taidetoimikunnat. Heikki Kossin mielestä arvostettu palkinto tuntuu sykähdyttävältä ja nostaa koko elokuva-alaa. Vaikka palkinto tuli täytenä yllätyksenä, se tuntuu hyvällä tavalla ansaitulta.