UURAINEN Keski-Suomessa Uuraisilla asustava Majagårdens Amanda edustaa maailman suurinta hevosrotua.
Se on shirehevonen, jota käytettiin aikanaan Britanniassa keskiajan sotureiden taisteluissa, vankkatekoinen hevonen kun jaksoi kantaa soturin lähes parisataakiloisessa taisteluvarustuksessa.
Erityisesti porkkanoista pitävä Amanda on tällä hetkellä Suomen suurin hevonen. Asia todistettiin viime kesänä Farmari-näyttelyssä, missä eläinlääkäri mittasi sen säkäkorkeudeksi 191,5 senttimetriä.
Vertailun vuoksi, suomenhevosen keskimääräinen säkäkorkeus on 157 senttiä.
– Shirehevoset ovat upeita ja voimakkaita hevosia, tupsujalkoineen kaikkineen, sanoo suojatistaan uuraislainen Virpi Oksanen.
Amandan kenkä on suunnilleen ison ruokalautasen kokoinen.
Seitsemänvuotias Amanda on Oksasen toinen shirehevonen.
– Olen itsekin aika pitkä ihminen ja pitkäjalkainen, ja siksi minun on luontevaa ratsastaa isommallakin hevosella, Oksanen naurahtaa.
Lempeän jätin paras kaveri on poni
Amandaa Oksanen kuvailee lempeäksi jätiksi, mikä luonteenkuvauksena on rodullekin ominainen. Se on myös ihmisrakas, kiltti ja sosiaalinen – eikä selvästikään harrasta kokorasismia, sillä parhaana kaverinaan Amanda pitää piskuista Pipo-ponia.
Kuvat eivät kerro Uuraisten jätin koosta koko totuutta.
Massaa hevosella on punnitusten perusteella jotakin 1300–1400 kilon väliltä, eli henkilöauton verran. Kengänkoko taas on hevosmaailmaan suurin. Amandalla käytetään numeron 14 kenkää, jota sitäkin pitää muotoilla kavioon sopivaksi.
– Amandan kenkä on suunnilleen ison ruokalautasen kokoinen ja yksi kenkä painaa yli kilon, Oksanen luonnehtii.
Pikkulintu voi pelästyttää jätin
Hevosharrastus nielee tunnetusti euroja ja tunteja, mutta entäpä silloin, kun lemmikkinä on hevonen, jolla on painoa parin tavallisen lajitoverinsa verran?
– Rahaa palaa. Kulut niin sanottuun normaalikokoiseen hevoseen verrattuna ovat kaksin- tai kolminkertaiset, Virpi Oksanen sanoo.
Suurimman osan päivästä Amanda viettää ulkosalla. Oksanen ratsastaa sen kanssa pääasiassa maastossa metsäteillä. Siirtymiin kaksikko tosin joutuu toisinaan käyttämään maanteitä.
– Autoja Amanda ei pääsääntöisesti pelkää, mutta pikkulintua se saattaa hätkähtää.
Ihan noin vain vajaan kahden metrin korkuisen eläimen selkään ei nouse pitkäkään ihminen.
– Kyllä siihen pukkia tarvitaan, vaikka olisi satulakin, Virpi Oksanen nauraa.