KOUVOLA Mutkaisen ja mäkisen sivutien pinta on öisen räntäsateen jäljiltä sohjoisen pehmeä. Keltaiseen huomioliiviin sonnustautunut yksityistien osakas on noussut farmariautostaan, jonka hän on pysäyttänyt kapean tien laitaan.
Loska pyörähtelee kengän alla ja ääntelee märästi.
– Onhan tämä juuri nyt aika surkeassa kunnossa, arvioi Tanja Mynttinen kokeneella katseellaan.
Järeää kalustoa on tarvittu kunnossapitoon
Tanja Mynttinen
Hän on Jaalan Siikaniemen yksityistien toimitsijamies, kunnossapitovastaava. Siikaniementiestä Mynttinen on vastannut jo yli kymmenen vuoden ajan. Viiden kilometrin pituisella tiellä on 130 osakasta, joista suuri osa on pääkaupunkiseudulla asuvia mökkiläisiä. Mynttinen itse käy Siikaniementiellä pari kertaa viikossa.
– Puhelin soi herkästi, jos tie on huonossa kunnossa.
Pehmenneelle tielle ei tällä kertaa tarvitse kovin kauan kunnostusta odottaa.
Mynttinen vastaa puhelimeen, linjan toisessa päässä on urakoitsija.
– Sanoi olevansa kuorma-auton kanssa täällä puolen tunnin päästä. Autossa on nyt alaterä, sillä saadaan tienpinta tasattua kuntoon, sanoo Mynttinen.
Välillä salapoliisityötä
Yhä useamman yksityistien hoito on siirtymässä isännöitsijän vastuulle. Kyse on Suomen Tieyhdistyksen kouluttamista henkilöistä, jotka toimivat yhteistyössä esimerkiksi mökkiläisten ja metsänomistajien kanssa. Yhteistyö tapahtuu teiden ylläpidosta vastaavissa tiekunnissa.
Yksityisteiden kunnossapidon periaatteista löytyy kattava tietopaketti Suomen Tieyhdistyksen verkkosivuilta.
Myös Tanja Mynttinen on juuri kouluttautunut myös tieisännöitsijäksi, mutta omalla tiellään hän ei ainakaan vielä toimi tieisännöitsijänä. Se on kuitenkin hänellä haaveena.
– Kuten taloyhtiöissä on isännöitsijä, myös yksityisteillä on usein nykyään isännöitsijä, vertailee Tanja Mynttinen.
– Tieisännöitsijä on neuvova ja auttava käsi. Hän voi esimerkiksi hoitaa avustuksen hakemisen valtiolta tai kunnalta, kun tietä aiotaan kunnostaa.
Siikaniementie on Mynttiselle tuttu ja tärkeä paikka jo lapsuudesta lähtien. Hänen alkuperäinen kotitalonsa sijaitsee tien varrella. Nykyään Mynttinen asuu kaupungissa, Kouvolan keskustan lähistöllä.
Kotitiensä vastuuhenkilöksi Tanja Mynttinen tuli lähteneeksi kun pyydettiin.
– Otin tien hoitooni tietämättä asioista oikeastaan mitään. Myöhemmin sitten vanhemmat tieisännöitsijät kannustivat nuoria myös tieisännöitsijäkoulutukseen ja hakeuduin ja pääsin siihenkin.
Yksityistien vastuuhenkilöiden on myös varauduttava ratkomaan kiistoja. Moni haluaisi selvitä yksityistien käytöstä mahdollisimman halvalla. Tällaisiin tapauksiin Mynttinen sanoo törmänneensä harvakseltaan, mutta säännöllisesti, noin kerran vuodessa.
Ääritapauksessa tiemaksun tarkistaminen saattaa vaatia toimintaa, joka ulkopuolisen silmin muistuttaa salapoliisityötä. Silloin paikallistuntemus tien käytön tarkkailussa on kullan arvoista. Toisin sanoen se, että tietää ja tuntee yksityistien osakkaat eli ne jotka tietä käyttävät.
– Kun olen varmuudella tiennyt, että tietä usein käyttävä ei ole tien osakas tai auto liikkuu tiellä ilmoitettua enemmän, olen joskus joutunut pysäyttämään kulkijan.
Tilanteista on selvitty neuvottelemalla.
– Olen yleensä muistuttanut mitä laki sanoo yksityistien maksujen määräytymisestä.
Tanja Mynttinen on törmännyt myös täysin päinvastaiseen tapaukseen.
– Eräs tienkäyttäjä, joka ei ole osakas, halusi vapaahtoisesti maksaa siitä, että hän käytti Siikaniementietä oikotienään ja läpikulkuväylänään työpaikalleen. Tällainen on erittäin harvinaista.
Yksityistiemaksut ovat monimutkaisten laskukaavojen vyyhti, jossa loppusummaan suuruuteen vaikuttavat useat yksityiskohdat. Näitä voivat olla tienkäyttäjän ajokertojen lisäksi esimerkiksi tien varrella olevien kiinteistöjen määrä, perheen autojen lukumäärä tai tieosakkaan mahdollisesti omistamat metsähehtaarit.
Tanja Mynttisen vastuulla olevan Siikaniementien maksut osakasta kohti vaihtelevat 30–400 euron välillä. Viiden kilometrin mittainen tie sijaitsee mökkiläisten suosiman Vuohijärven läheisyydessä.
1960-luvun alusta peräisin olevaa yksityistielakia ollaan uudistamassa lähiaikoina, kaavailluista muutoksista löytyy tietoa Suomen Tieyhdistyksen verkkosivuilta.
Lisää tieisännöitsijöitä tulossa
Tieisännöitsijöitä kouluttaa Suomen Tieyhdistys. Koulutuksen läpäistyään tieisännöitsijä voi käyttää tehtävän virallista nimitystä TIKO-tieisännöitsijä.
Koulutus kestää noin vuoden. Sen aikana järjestetään kolme muutaman päivän mittaista koulutusjaksoa, joiden välillä opiskellaan itsenäisesti. Tanja Mynttisellä riitti intoa opiskeluun.
Tieisännöitsijöiden päätoimisuus on selkeä kehityssuunta
Jaakko Rahja
– Koulutuspäivien lisäksi piti valita, järjestänkö yksityisteiden hoitajille suunnatun tapahtuman eli yksityistieillan, osallistunko maaoikeuden istuntoon vai kirjoitanko lehtiartikkelin. Minä tein tuon kaiken, naurahtaa Tanja Mynttinen.
Tänä vuonna tieyhdistyksen kouluttamia tieisännöitsijöitä valmistui kaksikymmentä. Saman verran heitä koulutetaan myös vuonna 2018.
Tieisännöitsijöinä työskentelee Suomen Tieyhdistyksen mukaan parisensataa henkilöä, lähinnä yrittäjinä.
Sivuelinkeinosta päätyöksi
Tehtävää kaavailtiin alun perin maaseudun sivuelinkeinoksi, mutta osalle isännöitsijöistä siitä on tullut jo päätyö.
– Päätoimiset tieisännöitsijät alkoivat yleistyä pari vuotta sitten. Päätoimisuus on selkeä kehityssuunta, kertoo Suomen Tieyhdistyksen erityisasiantuntija Jaakko Rahja.
Kiinnostusta isännöintiä kohtaan on lisännyt se, että tiekuntien osakkailla ei enää ole intoa tai aikaa hoitaa asioita samalla tavalla kuin ennen. Talkoohenki on hiipunut tai teiden osakkaat, kuten mökkiläiset, asuvat muualla kuin tien välittömässä läheisyydessä.
Mynttisenkin tavoitteena on saada tieisännöinnistä päätyö. Nyt hän toimii vielä työvalmentajana Kymenlaakson Kylät ry:ssä.
– Päätoiminen isännöinti vaatisi, että hoidettavana olisi ainakin 40 tiekuntaa, joiden hallinnosta vastaisin. Määrä riippuu toki tiekunnan koosta. Ne vaihtelevat muutamasta osakkaasta 200–300 osakkaaseen.
Märkyys koetellut yksityisteiden kuntoa
Yksityisteiden riesana ovat viime kuukausina olleet sateiset kelit. Tanja Mynttisen hallinnoimalla Siikaniementiellä Kouvolan Jaalassa on onnistuttu välttämään isot vauriot. Tiellä on yksi hankala kallioinen kohta, jossa vesi pyrkii jäämään tielle.
– Tie on kestänyt kuitenkin melko hyvin. Se saatiin kuntoon ennen pahimpien sateiden alkamista. Muun muassa nostettiin vähän tienpenkkoja ylös ja lisättiin kulutuskerrosta. Näin saatiin vedet pysymään ojissa ja virtaamaan niissä.
Oman tiensä lisäksi Mynttinen tuntee yksityistiestön tilan myös laajemmin.
– Järeää kalustoa on tarvittu kunnossapitoon. Tiet ovat kaivanneet soraa ja kalliomursketta pintaan ja tiekarhua töihin. Lisäksi vedet seisovat ojissa kun tierummut eivät välttämättä vedä. Ja kun ojissa seisoo vesi, niin silloin tien runkokin on märkä jolloin tien kantavuus heikkenee.
Mynttinen antaa arvionsa kokeneena toimitsijamiehenä, kirjaimellisesti tien mutkassa seisten.
Jos toive ja tavoite päätoimisesta tieisännöitsijän tehtävästä toteutuu, veisi se hänet kenties aiempaa enemmän maastosta toimistohommiin. Vastuulle tulisi myös teitä, jotka eivät ole yhtä tuttuja kuin tie, jonka kunnosta hän on tähän asti vastannnut.
– Yksityisteiden kuntoa valvoisin tieisännöitsijänäkin, mutta paikallistuntemusta tarvitsisin todennäköisesti lisää avukseni. Toivottavasti ainakin kerran kuussa pääsisi maaseudun rauhaan katsomaan mitä väylille kuuluu, visioi Tanja Mynttinen.
Vaikka Mynttinen selvästi nauttii saadessaan ottaa vastuuta yksityistieasiossa, on yksi asia, joka tulevaisuudessa hieman arveluttaa.
– Ne ovat ne kiistat. Varsinkin jos joutuisi isännöitsijänä siivoamaan jälkiä riitaisassa tiekunnassa, jossa asiat ovat vuosien mittaan kärjistyneet.
– Kiistoja aiheuttavat esimerkiksi tiemaksujen muutokset, ne vaativat tiekunnilta tarkkuutta. Tehtiinpä muutos suuntaan tai toiseen, maksujen on aina oltava oikeudenmukaisia kaikille.