Työikäiset suomalaiset liikkuvat aiempaa vähemmän – ainakin jos sitä mitataan askelissa.
Koronavuosina päivästä katosi keskimäärin 400 askelta. Muutos ei ole dramaattinen, mutta huolestuttaa siksi, että suomalaiset viettävät jo valmiiksi valtaosan päivästä paikallaan, istuen tai maaten.
– 400 askeleesta tulee viikko- tai kuukausitasolla jo määrä, jolla voi olla merkitystä, sanoo vanhempi tutkija, dosentti Pauliina Husu UKK-instituutista.
Osa muutoksesta voi johtua siitä, että arkinen liikkuminen paikasta toiseen väheni.
Toisaalta liikkuminen on myös voinut muuttua eli ihmiset ovat siirtyneet lajeihin, jotka eivät kerrytä askelia samalla tavalla kuin kävely – kuten pyöräilemään tai hiihtämään.
Jäikö notkahdus poikkeusaikojen poikkeukseksi, sen kertovat vasta tulevat tutkimukset.
Husun mukaan tarvitaan tarkempaa tietoa ja analyysia siitä, miten ja kenen liikkuminen on muuttunut: painottuuko askelten väheneminen esimerkiksi johonkin tiettyyn ryhmään.
Husu muistuttaa, että vaikka keskimääräinen askelmäärä väheni, reippaan ja rasittavan liikkumisen määrä pysyi ennallaan. Se voi viitata tuohon liikuntatapojen muutokseen tai siihen, että ne jotka lähtivät korona-aikaan ulos, pitivät liikkumisessa entisen tason.
Hyvää on sekin, että askelmäärän palauttaminen ei tarvitse taikatemppuja – eikä välttämättä edes tavoitteellista liikunnan harrastamista.
Liikkumissuositukset ovat muuttuneet muistuttamaan, että kaikki liikkuminen on hyödyksi: aivan lyhyetkin pätkät lasketaan.
Husu kehottaakin ripottelemaan liikettä siihen, mitä muutenkin tekee. Yksi keino ei sovi kaikille, mutta jo lemmikin kanssa ulkoilu tai edes osan työmatkan taittaminen pyörällä on hyvästä.
– Voisi miettiä arkea ja sitä mitä tykkää tehdä. Välttämättä ei tarvita lenkkivaatteita, vaan enemmän oivallusta löytää liikkumisen tavat. Että sisällyttäisi liikkumista niihin arkisiin asioihin, joita tekee joka tapauksessa ja joista pitää.
Kun löytää itselleen mieluisan ja omaan arkeen sopivan tavan liikkua, sitä tulee tehtyä säännöllisemmin.
Roskapussi ja puhelin auttavat?
Työikäiset näkyvät yhä useammin myös kuntien liikuntaneuvonnassa. Siitä liikunnanohjaaja Anne Raatikainen Kokkolasta on hyvillään.
– Silloin kun on huono kunto ja aloitetaan alusta, lähdetään ihan roskapussin viemisestä. Pieni lenkki vaikka korttelin ympäri, sitten vähän pidemmälle matkalle kaverin kanssa ja pikku hiljaa lisätään arkiliikkumista nousujohteisesti.
Hän muistuttaa, että liikkumiseen tulee helposti pieni nälkä.
– Jos on vaikka vihainen ja stressaantunut kun lähtee liikkeelle, niin harvoin tulee vihaisena ja stressaantuneena takaisin. Sieltä saa voimaa – ja luonnosta varsinkin. Luontoliikkumista suositellaan oikein lämpimästi.
Keskipohjalaisen sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten fysioterapeutti Mirva Rasmus lisäisi myös liikettä hyvin arkisiin asioihin
– Ottaa tavaksi sen, että kun puhuu puhelimeen, kävelee samalla. Esimerkiksi siitä on hyvä lähteä liikkeelle.
Osa liikkuu aiempaa enemmän
Kaikki eivät siis kuitenkaan ole vähentäneet liikkumista. Kokkolalainen Ella Essel liikkuu nykyään aiempaa enemmän: arkikävelyä kaupungilla tai metsässä.
– Siellä on raikkaampi ilma ja muutenkin mieli rauhoittuu paljon enemmän. Metsäreiteillä on tosi mukava pyöriä.
Myös kokkolalaisen Tom Fröjdön liike lisääntyi koronavuosina: kuntosalin ja patikoinnin ohessa tärkeä laji on pyöräily.
– Varsinkin maastopyöräilyyn olen kyllä panostanut aika laillakin. Se on kyllä yleisempikin ilmiö: joka toinen panostaa liikkumiseen – ainakin mitä olen huomannut tai kuullut, sanoo Fröjdö.
Lisää liikettä hän kehottaa hakemaan peruslajista:
– Kävely, ehdottomasti. Lyhyitä kävelyitä ja sitten vaan lisää. Ensin kilometri, kaksi. Sitten kolme, neljä, viisi. Se on helppoa, ainakin mun mielestä, virnistää Fröjdö.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon kello 23 saakka.